
C. G. Mannerheim saapuu vapaaehtoisesta maanpaosta kotimaahan 11.8.1949. Poliittisluontoinen terveysmatka Portugaliin oli alkanut keväällä v. 1946.
Marskin takana Wellamon laskusillalla astelee hänen sen suuremmalta julkisuudelta syrjässä pidetty ja pitäytynyt tyttärensä Anastasie Mannerheim. Kuvasiteeraus Usarin arkistosta.
Briteissä varsinaisesti asustanut tytär oli mukana Portugalissa; kysehän oli myös hänen terveydestään. Hän olisi voinut olla saalis sekasortoisessa maailmantilassa ulkovaltojen (liittoutuneiden) salaisille palveluille tai muille tahoille. Marskia tuskin olisi voinut kiristää millään muulla.
Marski oli korkean tason kaksoisagentti, jolla oli omat yhteytensä - asia on saanut vahvistusta - Staliniin jo Suomen armeijan taistellessa natsien rinnalla Neuvostoliitto vastaan. Mutta ei tämä mitään taannut, olot olivat mitä olivat.
Anastasie kävi koulua pääasiassa roomalaiskatolilaisissa sisäoppilaitoksissa. Hän sai ranskalais-englantilaisen ankaran sisäoppilaitoskasvatuksen, ja liittyi karmeliittanunnaluostariin.
Päästyään eroon katolisista hän erakoitui tai paremmin sulautui katukuvaan Lontoossa - paitsi kävi Suomessa vuonna 1967 Marskin syntymän satavuotisjuhlissa. Eli vanhaksi.

Bardot yritti ottaa hengen itseltään elämänsä monissa kriisitilanteissa. Hän oli katolisen moraalidogmatismin tramauttama, eikä kai päässyt helpolla sisäisten vaurioidensa yli, hänkään.
Nyt, täyttää 75 vuotta ensi viikolla, hän vaikuttaa seesteiseltä, ja käyttää rahojaan eettisesti.
Erilaisia kohtaloita.
Vedätystä, ei tuollaista "uskontojen uhrien muistopäivää" ole, mutta olisi hyvä jos olisi, aivan yleinen.
Liput vaikka puolitangossa, tai kolme varttia ylhäällä.
4 kommentarer:
elaman uhreja me ollaan kaikki..
Kerro lisää ...
hehe ei siina mielessa. tarkoitan vaan mita sanoin. niinku objektiivisesti
mita sitten olis objektiivinen elama..jaha. MIELIpide
Skicka en kommentar