Onko progen imago jotenkin huono? Taas tapasin yhden kursailijan, joka on siirtynyt tyylillisesti progeen, mutta ei sitä tunnusta, Ben Granfelt, ei ensimmäinen.Ben Granfelt Bandin uusin Kaleidoscope on silkkaa progea suurelta osin.
Nämä progebiistit, tai kuten Ben niitä nyt kutsuu jazzit, ovat todella aika tuhtia tavaraa, ja ne puutteet, mitä Ben Granfelt Bandillä on, eivät niissä stygeissä ole esillä.
Välillä kuin VDGG - se mieletön - ja se on paljon sanottu.
Muistutin, 02.01.2008 Yle FST 5:llä oli toimittaja Benny Törnroosin Taiteilijan muotokuva: Ben Granfelt.
Esitteli tämän mm. Gringos Locosin, Leningrad Cowboysin ja jopa Wishbone Ashin riveissä soittaneen miehen. Hänen unelmansa kitaristin urasta toteutui. Hieno dokkari, mukana suomenruotsalaiset mehut. Ja ne Benin vanhat piirrokset. Piirsin itsekin vielä teininä - kitaristeja. Tuossa ohjemassa Ben esitteli omiaan. Nyt hän muistutti, että skitan piuha oli tärkeä, se piirrettiin tarkasti.
Mutta päät taas saattoivat puuttuakin. Auts, niin se olikin. Ja tämä kiteytti illan havaintojani bändistä - sisällöltään se päähavainto oli samanlainen kuin Bob Dylanin viesti John Lennonille: teillä ei ole varsinaisesti mitään sanottavaa.
En sanonut.
Ben Granfelt Band Live @ Erdbeer-Paradies, 2007-10-13, Wyk/Föhr, Nordfriesland
2 kommentarer:
Mäkin piirsin - Jaakko Löytystä ja Bob Dylanista kuvia. Sain ensimmäisen kitarani 17-vuotiaana, ja kun kolmannen kerran vaihdoin kielet, otin kaikki pois kerralla, ja liimasin kaikukoppaan pohjaan kielten alle pastelliliiduilla tehdyn Claptonin Suomen Kuvalehdessä olleen kuvan mukaan, mutta vahingossa otsasta tuli liian korkea. Sama kitara on edelleen ainoani, ja sama kuva siellä on pohjassa edelleen. Puoli purkkia fiksatiivia päälle. Sinne pohjalle en siis enää koskaan ole mennyt.
Clapton on paha piirtää kenen tahansa - joka kuvassa eri näköinen.
Skicka en kommentar