Roinan historia

Morfiinia, kokaiinia ja heroiinia sai pitkään vapaasti tai helposti reseptillä. Samaan aikaan huumausaineiden salakuljetus ja pimeä kauppa kukoisti. Helsingissä takavarikoitiin vuodessa (v. 1925) kokaiinia enemmän kuin 1990-luvulla viidessä vuodessa. Ajan narkomaanit olivat yhteiskunnan yläluokkaa, tietää kirjauutuus Mikko Ylikangas: Unileipää, kuolonvettä, spiidiä. Huumeet Suomessa 1800-1950. Atena, 2009.
Suomi oli johtava maa heroiinin kuluttajana koko maailmassa viime vuosisadan puoliväliä edeltäneenä aikana. Varsin vaiettu ja tuntematon asia, jota olen nähnyt vain yhden Kauko Röyhkän näytelmän suoraan sivuavan.

”Suomessa on totuttu puhumaan huumeista varsin uutena yhteiskunnallisena ongelmana, mutta maamme huumeiden historia on kiinnostavaa luettavaa. On ehkä yllättävää, että jo 1920-luvulla puhuttiin huumeongelmasta Helsingissä tai että Suomi oli yskänlääkkeenä käytetyn heroiinin kulutuksessa johtava länsimaa 1930-luvulla. Kuitenkin jo 1800-luvun alussa viranomaiset olivat huolissaan esimerkiksi oopiumin väärinkäytöstä, vaikka varsinaista huumausainekontrollia ei ollut.”

Ylikankaan mukaan ristiriita laillisen käytön ja väärinkäytön välillä jatkui läpi tutkimuksessa käsiteltävän ajanjakson 1800-luvun alusta 1950-luvulle. Morfiinia, kokaiinia ja heroiinia sai pitkään vapaasti tai helposti reseptillä. Samaan aikaan huumausaineiden pimeä kauppa kukoisti.
Miten huumaavat aineet tulivat Suomeen, ketkä niitä käyttivät tai väärinkäyttivät ja kuinka käyttö- ja huumekulttuuri muuttuivat 150 vuodessa? Hyviä, analysoitavia kysymyksiä.
Teoksessa tarkastellaan valtiovallan ja lehdistön suhtautumisen muutosta, huumausainekontrollin syntyä ja kehitystä, vieroitushoitojen kehitystä sekä Suomea laittoman huumekaupan näyttämönä.
Heroiinin ja metamfetamiinin käyttö sodissa oli perusteltua, joskin liioiteltua. Mutta taiteilijapiirien huumekulttuuri ei ollut katkolla sotien jälkeen. Ja taas sinivalkeiden hiihtäjien mustesopan terästetyt tehot on mainittu joissakin muistelmissa. Doping-testausta ei ollut. Se mitä vedettiin, oli samaa vanhaa kaukopartiomiesten rohtoa: höökiä.
Erikseen olisi syytä käsitellä 1960-luku ja 1970-luvun alku, jolloin kannabis kriminalisoitiin hämäräkaupan mieliksi. Tämän jälkeen 1980-luvulla suomalaisen katukauppaan virtasi valmiita kanavia pitkin kovat huumeet uuden käyttäjäsukupolven tykö.