Sivummalle oli kerääntynyt Karjalaa takaisin vaativan Aluepalautus ry:n mielenosoitus. Paikalla oli noin kymmenkunta henkeä. Mielenosoitus jäi niin kauas, etteivät "Karjala takaisin" ja "Vuoden 1939 -rajat takaisin" -kyltit näkyneet presidentinlinnan asti. Muutamat ilman megafonia huudetut iskulauseet hukkuivat tuuleen /HS.Reipasta toimintaa, mutta mitenhän tämä sopii yhteen sen historian tosi asian kanssa, että vuoden 1939 -rajat eivät ole maallemme kelvanneet.
Tohtori Markku Jokisipilän Aseveljiä vai liittolaisia? (2004) -kirjassa on pieni selostus syksyltä 1941: Sen pohjalta on selvää, että NL esitti Ruotsin lähetystön kautta rauhanneuvotteluja, ja nimenomaan lähtökohtana olivat v. 1939 rajat. Mutta Suomi ei ottanut tätä neuvottelutarjousta vastaan.
Tästä vuoden 1941 rauhantarjouksesta kerrotaan em. lähteessä sivulla 167. Asia nousi esiin lähettiläs T. M. Kivimäen keskustelussa Saksan ulkoministeriön osastopäällikkö Werner von Grundherrin kanssa.
" ..Suomi oli Saksan toivomuksesta syksyllä 1941 igornoinut kokonaan Neuvostoliiton Tukholman kautta esittämän rauhatarjouksen, vaikka sille oli tarjottu vuoden 1939 rajoja."- pian vieläpä Iso-Britannian ja Yhdysvaltojen takaamina. Kremlin arkistoista löytyy lisää: NL teki tämän tarjouksen välttääkseen pitkän sodan, ja purkaakseen Suomen natsi-Saksan suusta pois. NL todella työskenteli syksyllä v. 1941 saadakseen aikaan paluun vuoden 1939 -rajoihin. Eikä NL ollut asialla yksin.
Moskovan Sotahistorian instituutin professorin Mihail Semirjagan Talvisodasta Jatkosotaan -teos (1991) vahvistaa, että Neuvostoliitto etsi monen rintaman ongelmiinsa myös juuri tällaista Suomen sodasta ulos auttavaa rauhanratkaisua (s. 101). Yhdysvallat ilmoitti v. 1941 elokuun 18. ministeri Hjalmar Procopèlle, että Neuvostohallitus on halukas neuvottelemaan rauhansopimuksesta ja alueluovutuksista Suomelle.
Ei vaikutusta.
NL ei antanut periksi, se käytti eri reittejä. Josef Stalin lähetti elokuussa kirjeen myös presidentti Franklin D. Rooseveltille, jossa Stalin henkilökohtaisesti ilmoitti Neuvostoliiton olevan valmis solmimaan erillisrauhan Suomen kanssa vuoden 1939 rajojen pohjalta.
Sovittelun hylkäämisestä tietoisena syyskuun lopussa Englanti ja USA vielä vaativat Suomea vetäytymään v. 1939 rajoille.
Tämän jälkeen Yhdysvallat toisti innokkaalle natsi-Saksan skandinaaviselle aseveljelle rauhanvälitystarjouksensa vielä lokakuun 27. päivänä. Tähänkään välitysyritykseen tulevasta suuruudestaan unia nähneessä Suomessa ei katsottu aiheelliseksi edes vastata.
Seurauksia rauhan torjuneesta neuvotteluhaluttomuudesta olivat mm. Englannin sodanjulistus, mutta erikoinen maininta myös vielä sotasyyllisyyssyytteessä: Suomi ei ollut yrittänytkään käyttää poliittista tietä Moskovan rauhan rajojen muuttamiseen.
Suomelle tämä historiantotuus tarjotusta, ja vieläpä kohtuullisesta rauhasta NL:n kanssa ei siis kelvannut. Natsihuumassa kävi niin kuin kävi, ja maa kutistui. Miksi paluu vanhoihin rajoihin torjuttiin? Se on varsin pienin kirjaimin pohdittu tabu, joka, totuus asiassa, kiinnostaa harvoja.
Myös jotain merkillistä myyttiä "Suomi oli erillissodassa" vaalitaan yhä kuin totuudesta ja faktoista piittaamatta.
Erillissota, erillissota, muka, mutta ei erillisrauhaa tarjottimellakaan.
Lopputulos oli Suomelle kuitenkin edullinen, kun ajatellaan mihin seikkailuun se oli lähtenyt härkäpäisyyttään. Suomalaisluottamusta jatkosodan (22.06.1941) julistaneeseen Hitleriin, "kansallissosialistiseen profeettaan", kuvaavat hyvin esimerkiksi presidentti Risto Rytin muistiinpanot juuri tuolta rauhatarjousten ajalta - ennen kuin silmät aukenivat, mm. natsien esittämien juutalaisia koskevien luovutusvaatimusten myötä.Tätä vasten on myös hyvin todennäköistä, että lopulta Suomi taipui salaisiin viestiyhteyksiin Stalinin kanssa, ja lopullisista sodanlinjoista oli suullinen sopimus hyvissä ajoin.
Lopettaisikohan tuo tarjous v. 1939 rajoista muuten nytkään tämän "koko Suomen kansaa" edustavan parikymmenen hengen etujoukon hihhulointia aluepalautuksilla?
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar