Terveisiä vain sinne jonnekin - tulkaa toimeen itsenne kanssa, kyllä toisten kanssa aina pärjää, kuten Girs-henkilö tapasi signeerata.Subjektiivisuus näet on vaan aika velmu, se pyrkii kääntämään sisäisyyden demonit ulkoisiksi, uhkaaviksi tekijöiksi.
Muuan Paul Ricoeur käsitteli itse-reflektiota ilmiönä, jossa hänen mukaansa joudumme reflektoimaan, koska emme tunne itseämme riittävästi ja välittömästi.
Tulkitsemalla neuroottisia puolustusmekanismejamme voimme tutustua itseemme.
Itse-reflektion filosofisessa perinteessä tosin on havaittavissa kaksi vaihtoehtoista reflektion koulua.
Ensimmäinen katsoo menneisyyteen - alkujaan Freudin hahmottelemassa regressiivisessä mallissa löydämme itsemme historiallisista ja rakenteellisista juuristamme; lapsuutemme alkuperäisissä mentaalisissa ja affektiivisissa rakenteissa.
Itse toimii näin piilossa olevien historiallisten jäänteiden alla. Niitä ajan ja kärsimyksen kerroksia voimme päästä tutkimaan kognitiivisella kaivaustyöllä, ja löytää toden itsemme defenssien alta.
Reflektio terapeuttisesti oivallettuna on menneisyyden kirjoittaman, todellisuutta vääristävän psyykkisen toimintaradan symbolien uudelleen auki lukemista.
Toinen on Hegeliä. Historian tulee löytää totuutensa tulevassa. Ihminen ei löydä itseään menneisyydestään, vaan tulevaisuudesta, ja tuleva määrää sen kuka olemme.
Hegelin (ja myös Freudin, vaikka tunnustus puuttuu) oppi-isän Spinozan passiot taas ovat jotain, joka omasta mielestäni istuu näiden koulujen väliin.
Forumsaiteilla ei olle kummoista itseisarvoa, ja on noita eläviäkin joit´eivät jatkuvat kuolinkouristukset riivaa.
Mutta noin ylisummaan niiden kulta-aika saattaa olla menossa ohi. Voimme huomata erikoisen ilmiön jossa saitti jämähtää yhteen kaavaansa asioiden käsittelyissä; ilmenee eräänlainen purkava, unohtava tendenssi*, jossa palataan vars. perusjutuissa aina uudestaan nollaan, aina samaan lähtöruutuun. Kerta toisensa jälkeen teema käsitellään ennalta tietyissä rajoissa
- aito kehityksen mahdollisuus substanssin prosessoinnissa väistäen.
*) = Sanalla tendenssi on kolmekin merkitystä:
1) pyrkimys tiettyyn suuntaan, tavoite, tarkoituksellisuus. 2) tosiasiallisten muutosten hallitseva tai selkeästi havaittavissa oleva suunta; kehityksen yleissuunta, joka ei välttämättä ole tarkoituksellista. 3) kirjallisuudessa ja yl. taiteessa [sanoisinpa: myös tiedotusvälineissä] tietyn ajatuksen, katsomuksen tai suuntauksen kuvaaminen toivottavaksi, hyväksi tai välttämättömäksi, esim. yhteiskunnan tai sen osa-alueen muuttamiseksi tekijän haluamalla tavalla tai hänen tavoitteittensa toteuttamiseksi.
Kuoleman voitto. Fresko 1400-luvulta Clusonen kaupungin kirkossa Italiassa, Wikipedia. Oikealla ylhäällä Hans Baldungin Kuolema ja nainen, n. 1518-1520, lähde Wikipedia.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar