Meit´ei vähällä hämmennetä

Jaa, että uusi historiankirja hämmentää Venäjällä. Yllätys.
Sehän hyvä, että hämmentää, voisi ”meilläkin” hämmentää, jos joku historiankirja avoimesti, jo hieman ummehtuneiden sankarilegendojen asemesta, käsittelisi Suomen yhteistyö- ja asevelikuvioita Natsi-Saksan kansa, aikana kun maamme oli natsien uskollisin lakeija.
Ja sen vanhan "erillissota"-itsepetoksemme asemesta kerrottaisiin se, miten tämä epäeettinen liittolaistoiminta johti maamme sotaan Neuvostoliittoa vastaan, nk. jatkosotaan, voitteko kuvitella?
Entäpä sotasyyllisyys?
Tullaanko tätä teemaa käsittelemään objektiivisesti - natsit apuvaltioineen kukistaneiden liittoutuneiden näkökulmasta. Tuskin. ..
Mutta ... viimeksi mainittu (NL) taas noudatti sodan jälkeen Suomen suhteen huomattavasti lievempää politiikkaa kuin muiden natsien liittolaisten.

Presidentti Risto Rytin mielestä Adolf Hitler oli "lämpimästi tunteva, sydämellinen, hyvää tarkoittava, herkkä ihminen", Aatulla oli vain päällään "kansallissosialistisen johtajan ja profeetan maski".
Risto Ryti päiväkirjassaan 4.6.1942



Kuvassa: Hitler, Mannerheim ja Risto Ryti (v.1942)

* * *
On hyvin kyseenalaista myös yksipuolisesti julistaa jatkosodan torjuntavoiton ihanuutta.
Suomesta poiketen saksalaismiehityksen päättyminen v. 1945 merkitsi esimerkiksi Tanskassa natsimielisten, johtavien kansakoulun opettajien väistymistä. Tosin aina tämä vaihto ei nostanut hyvinkään paljon orientaatioltaan uudenlaista verta rehtoreiksi.

Selkeä vanhan natsivallan romahdus saattoi kuitenkin inhimillistää yhteiskuntaa eri tavalla kuin tässä yhdessä jaloillaan pysyneessä pohjoimaisessa natsien aseveli -yhteiskunnassa, jossa erittäin harvoja sotasyyllisiä lukuunottamatta natsimieliset jäivät virkoihinsa. Ja se näkyi, kansakoulujen opettajanviroissa natsit jatkoivat väkivaltaisia sulkeisiaan ”voimistelun” nimissä pitkälle 1960-luvulle.
Tosi asiallisesti saksalaisvaikutus näkyi Suomessa koululaitoksessa heti kansalaissodan jälkeen; pyöristyttävät arkipäivän julmuudet värittivät näkö- ja kuulovammaisten mutta myös muun muassa vasenkätisten, ja kaikkien poikkeavien kohtelua. Myös luokkakantaisuus eli Suomessa1970-luvulle saakka, eritoten yliopistoissa.

* * * Kansallisfilosofi J.V. Snellman lausui 1800-luvun puolivälin kulttuuritaistelussa venäläisiä vastaan sanat:
”Suomi ei voi mitään väkivallalla, sivistyksen voima on sen ainoa pelastus.”
Väitetään, että nämä Snellmanin sanat olisivat antaneet lähtölaukauksen jälkipolvien uusintamalle ja sen seuraukset kokeneelle kansalliselle koulutususkolle - oliskohan "sivistysusko" kantanut tuota laajemmin väkivallan vastaisen premissin, yli 1900-luvun?