Channel4.n tuottama `Minä tapoin John Lennonin´ YLE TV1 22.55 - 23.45, 19. joulukuuta pisti ajattelemaan. Kannatti katsoa.John Lennonhan surmattiin 8.12. v.1980 Dakotan (talo taustalla kuvassa) kotiovellaan New Yorkissa.
Marc Chapman tunnusti teon, ja tuomittiin murhasta.
Dokumentin teoriaa pidetään kiistanalaisena sen osalta, miksi Chapman surmasi nuoruudessa ihailemansa pop/rock-ikonin. Tullakseen itsekin "joksikin".
Eräs entinen ystäväni on Hollywood-syndroomainen; usein omissa maailmoissaan, joissa hän on hyvinkin tähtien kaltainen, yksi heistä. Hän antaa ymmärtää, että on vain ikään kuin joku kumma kohtalonoikku, ettei häntä ole vielä keksitty, nostettu valokeiloihin ja maailmanmaineeseen. Tähtien lailla silti, kun se glam tuossa kulman takana odottaa, voi jo elää.
Sanoisin tuota muutaman kymmenen vuotta sivusta katsoneena, että ei käy kateeksi.
Defensiivinen puolustusmekanismi torjuu tosi asiat, jotka pyrkivät murentamaa megalomaanista egoa. Rasittavaa. Enkä voine juurikaan auttaa, lopulta se oli pakko tunnustaa.
Tämän Chapman-dokkarin kiistanalaisuus perustunee siihen, että vaikka tätä syndroomaa on kai tavattu joku 40v ajan, ei se oikeasti ole mikään sairausluokitus, ainakaan USAssa, ei kai missään.
Tuon oireyhtymän nimen kuulin pari-kolme vuotta sitten erään saksalaisen epätoivoisen nuorukaisen tempauksen yhteydessä; hän näytteli muistinsa menettänyttä ja mykkää mystistä pianistia Briteissä, kun ei muuta keksinyt, tieksi julkisuuteen.
Itse asiassa ajattelin ystävääni, johon tosin en enää jaksa pitää yhteyttä, eilen aiemmin illansuussa. Ja taas ohjelman Chapmanista näin sattumalta. Yhdenkaltaisuudet olivat sitä tasoa, että jotenkin säikäyttivät. Tai nojaa, sanokaamme pistivät ajattelemaan.
Se siitä. En usko, että tuntemani tapaus varsinaisesti on vaarallinen ihanteilleen, joihin muuten myös Lennon kuului.
Erojakin näet löytyy; tämä heppuni ei paljon kai masentele, uskonsa on niin vahva. Tämän ko. tapauksen lisäksi olen tuntenut myös yhden kaikki fundamentalistiuskovan tunnusmerkit täyttävän Elvis-fanin.
Tietenkin tunnistan jotain tuollaista oiretta itsessänikin; olenhan tavallaan väärin ymmärretty nero. Mutten pelkää minkään kulissin romahtamista; olen tehnyt niistä, kaikista, selvää jo aikapäiviä.
Hollywood syndrome -tapausta mielestäni voi verrata psykopatiaan, koska valheseitit ja verkostot ovat samaa sukukua: syndroman kohtaamiseen pätenevät myös samat ohjeistot.
`...omia psykiatrisia arvioita ei pidä tehdä eikä mennä syyttämään epäilemäänsä henkilöä. Mutta älä lähde hänen peleihinsä mukaan äläkä suostu hänen työkalukseen. Kerro psykopaatin toimintamalleista, kirjaa ne ylös ja lähde tarvittaessa psykopaatin johtamasta yrityksestä.´ ..tai siis verkostosta.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar