Minulla riittäisivät vanhat hyvät, ideologisesti perustellut unelmat, jotka odottavat vielä realisoitumistaan. Siihen listaan aika on tuonut ratkottavaksi globalisaation, ympäristökysymykset ja markkinafundamentalistisen tendenssin, joka syö ihmistä ja luomakuntaa.Muuten 100 vuoden takainen sosialidemokraattinen ohjelma ei ole sattumalaari unelmia, vaan olen tullut tulokseen, että se on järkiperäinen ja looginen, ajateltu vapautumisen alin perusta.
Forssan paperissa ei suinkaan ole sivuutettavia kohtia, vaan kyseessä on toimiva kokonaisuus, jota tarvitaan kuljettaessa kohti henkisen ja materiaalisen vapauden tilaa. Näin tuon tien perusta pohjustetaan.
Muutoin kuljemme kuin kivi kengässä, käynti ei ole luontevaa. Huojumme henkisesti. Jos ihmiskäsityksen annetaan kaveta epäsosiaaliseksi uskonfundamentalismiksi ja toisaalta - joko edelliseen liittyen tai erikseen - puhtaaksi determinismiksi, vihannesopiksi, mieli kadottaa sisäisyyden ja järjen valon.
Valo, jossa ulkoinen ilmoitus on vain varmenne sisäiselle oivallukselle, elää valon eksistenssin premissin tunnustamisen ja tuntemisen kautta. Sen kieltämisen seurauksena näemme, että ilmoitus (ohjelma) muuttuu dogmaksi, ja aito sosiaalinen ymmärrys hiipuu.
Silti dogmakin on kaukana siitä, että keksitään uusia eväitä ajaa minidemokratiaa, kuinka lihoa oikein oppositiossa, niin että oppositio itse pääsee taas kiinni (takaisin) vallankahvaan.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar