Tietoisuuden laajeneminen, mitä se tarkoittaa?Sanakonnotaatio ei ainakaan ole häävi, se viittaa lähinnä extreme-kokemuksiin, joissa fyysistä ruumista stimuloimalla joko kemialla tai äärimmäisellä fyysisillä suorituksilla saavutetaan hormonaalinen shokki, ja sen ansiosta myös muuntunut tietoisuuden tila.
Vähän ehkä vaikea aihe, ettei menisi jeesusteluksi. Henkimaailman asiaa.
Mutta usein se vain noin toimii, että show on kokonaan asianomaisen extrippaajan omien korvien välissä.
Muulle maailmalle voi haistattaa paskat, koska omissa suonissa kiertää jotain, jonka ansiosta yksilöllä itsellään menee lujaa. Tämä toimii yleisellä tasolla näin, jos teemme yksinkertaisia empiirisiä havaintoja.
Tajunta tosi asiassa addiktoituu tuohon keinotekoiseen hormonaaliseen impulssiin, kärsii sen poistumisen verestä, ja käpertyy itseensä, kunne taas ....
Kyseessä on nautinto, jota seuraa syysuhteessa jälkitila. Voidaan kysyä. kuten rockhero Joe Strummerin piristä, onko jälkivaikutusten väärtiä? Ei, vastaa se joka oivaltaa syy-yhteydet.
Itsekin 30 v. vertailuja tehneenä olen mieltä, että tajunta on laajentunut ja inhimillistynyt vasta silloin, kun se alkaa oivaltaa elämää ja sen ilmiöitä, kausaalisuuksia, pintaa syvemmältä. Mieli ymmärtää toisten ihmisten ajattelua ja elämää - heidän omista lähtökohdistaan käsin.
Mikään maailmassa ja sen kaikkeudessa ei jää ymmärrystä ja vastausta vaille - paljon luvattu, mutta se on sanasta sanaan totta; viisaus on yksi bodhisattvapolun kuudesta täydellisyydestä.
Tämä boddhinen taso tietoisuuden pohjalla tavoitetaan kuin varkain, kirkas näkemisen tila, joka tosi asiallisesti on paitsi rakkautta eritoten elävää, välitöntä viisautta, ja siksi, juuri siksi tätä tietä koko materialismi tieteineen, läntisine valtauskontoineen kammoksuu.
Instituutiot ponnistelevat säilyttääkseen ihmismielen ja ihmiskäsityksen stabiilina. Ei ehkä uskoisi, mutta ne joiden ihmiskäsitykseltä ja maailmankuvalta tuo tietoisuuden rajattomasti laajaneva ulottuvuus vetää mattoa alta, ovatkin varsin tietoisia tästä muutosprosessista.
Ja sekin on totta, että tämä kieltäminen, vanhan maailman laeista kiinni pitäminen käy instituutioille yhä haasteellisemmaksi ja haasteellisemmaksi - kulttuurillemme vieras sisäisyys uusissa polvissa tekee implisiittisesti itselleen tilaa. Nykyihmisellä tämä korkea olemuspuoli toimii ikään kuin vieras, joka torjuttuna rynkyttää ulospääsyä (sielun) teljettyjen ladonovien takana.
Vuonna 1785 jesuiittojen apottinsa Augustin Barruelin johdolla aloittama muutosvastainen propagandataisto ja gnostisen transfiguraation tien kulkijoiden vainoaminen on jättänyt jälkensä.
Juuri todisteitahan Barruelin (kuvassa vasemmalla) syytösryppäitten tukena ei ollut, joten se toimi tuona aikana osin itseään vastaan.Sittemmin jesuiitat itsekin muuttivat muutosvastaisen toimintansa strategian esoteeriseksi. He tajusivat että henkiset järjestöt voi tuhota sisäpuolelta. Ensin vapaamuurarit, sitten teosofit ja useimmat ruususristijärjestöt jäykistyivät, dogmatisoituivat ja kuolivat henkisesti sisältä. Ilman valoaan ne voivat johtaa enää näennäiseen henkiseen kehitykseen, tuskin aina siihenkään. Ei tarvitse olla kummoinen selvänäkijä tunnistaakseen jesuiitat ja heidän impulssinsa noissa muumioituneissa liikkeissä.
Paljon paremmin asianlaita ei ole spiritistiselle tasolle vajonneessa antroposofisessa liikkeessä. Jos siellä nyt ei aivan kokoajan pyritä steineria väärin ymmärtäen negatiivisen kundaliinienergian herättämiseen shakramanipulaatiolla, sitten ohitetaan omien aivojen käyttö katolisessa messussa toimivien enkeleiden kanssa seurustellessa. Uskomatonta. Esimerkiksi tämä teos edustaa aika tyylipuhtaasti tätä, vaikka hieman muuta yrittää takakannen tekstissään väittääkin. Sitten: Enkeleiden viestit eivät millään tavoin loukkaa ihmisen vapautta, mutta ne sisältävät tärkeitä neuvoja ja opastusta. Muka .. tosi asiassa ei mitään sellaista, mikä ei olisi jo ollut muissa lähteissä.
Nämä ovat konkreettisia materialistisia voimia, jotka nojaavat Gracian Baltasarin Maallisen viisauden käsikirjan viitoittamaan tiehen. Tämän vanhanliiton henkisyyden perustana on maallisuus ja sen dialektisten olosuhteiden muuttumattomuus.
On ymmärrettevää, että jyrkimmin sekularisaatiota vastustaneet suuntaukset paitsi manikealaistet eritoten esseealaisista, bogomiileista katarreihin vaeltanut traditio, ovat se suurin uhka em. henkiselle materialismille; tämä johti uskonvainoihin ja näennäisiin hirmutekoihin (joita koettelemuksia katarrien korkeat vihkimykset kuitenkin edellyttivät).
Toisaalta on myös totta, kuten Rudof Steiner huomautti, kun yksilöt omassa kultissaan yltävät siihen, että eristävät itsestään nuo maailmassa toimivat mammonan ja fantasian voimat, toimii siinä myös muuan lainalaisuus: jälkeen jäänyt ihmiskunta on näiden harhauttavien voimien armoilla entistä lujemmin. On silti välttämätöntä, että jossakin tuo todellisen sisäisen vapaamuurariuden, egonvoimien voittamisen ja valaistumisen polku, säilyi ehdottoman puhtaana (länsimaissa) läpi tämän suuren eksytyksen ajan.
Vaikka kieltämättä kovin valoisalta ihmisten etsintä ulos minänsä vankeudesta ei juuri nyt näytä, yhä on olemassa muuntava keskitie – jossa edelläkulkijat eivät lisää jälkeenjääneiden takkaa. Tämä kulttuuria inhimillistävä muuntava vaikutus alkoi erityisesti 1700-luvulla, kun ruusuristiläisten käsistä saimme mm. uuden, huumaanin kasvatus- sekä oikeusfilosofian, joka vaikuttaa yhä. Samaa varmasti voi sanoa teoksesta: Dalai Lama XIV, Maailmankaikkeus atomissa - tieteen ja hengen läheneminen.
Ajaton.
Niin, "muuntaminen"? siitä enemmän seuraavassa osassa.
.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar