
Jokseenkin tyypillistä, ja sanomattakin selvää, lähes kaikki alkoholia sairaalloisesti käyttävät pitävät omaa juomatapaansa kohtuukäyttönä, vaikka testien perusteella riskirajat ylittyvät.
Mihin tämä johtaa?
Meidän mentaalisen pääomamme tasapainon pitäisi kiinnostaa nyt hyvinkin paljon, arvioi Stakesin pääjohtaja Vappu Taipale. Dialogi-lehden haastattelussa Hän varoittaa tietoyhteiskuntaa rapautumisesta, jos päihde- ja mielenterveysongelmia ei ehkäistä ja hoideta kunnolla.
?
Tuskin tämä tulee rajoittumaan ”tietoyhteiskuntaan”, eiköhän savupiippuyhteiskunta pidä puolensa näissä mittelöissä.
Taipaleen mielestä

Itse näkisin ambivalenssin, kun juomista kuitenkin ihannoidaan. Tässä iltana eräänä kymppiuutisten kevennyksessä juomalaulujen tallentaja kertoo, kuinka hän jo kahdeksanvuotiaana lapsena kippasi isänsä tarjoaman snapsin ”oikein”, pohjanmaan kautta, ja kaikilla oli niin oli pirun hauskaa. Ja ankkurit siitä vähän vitsailevat lopuksi.
Kaksinaismoralistinen kulttuurimme toisesta suupielestään ehkä kertoo jotain juomisen riskeistä, mutta toisesta se yllyttää alkoholismiin - tai tarkemminkin - kannustaa merkilliseen kohtuuköyttöön, joka huolehtii valtion alkoholimonopolin elinvoimaisuudesta. Entistä useammalle se kohtuu vain tarkoittaa kohtalaisen paljon.
1 kommentar:
Jos kuolema kiinnostaa, niin tsekkaapa tämä Jouni Kotkavuori/Tilastokeskus: Joitakin surmaajia siedämme.
Tilastokeskuksen artikkeli alhoholin ja auton tappamista suomalaisista, verrattuna esim. tuleen, suurpetoihin tai lentokoneisiin sekä siitä, millaisia kuolemansyitä tilastot kertovat meidän hyväksyvän. Tippa tappaa!
Ainiin, kiitos räväkästä kirjoittelusta.
Skicka en kommentar