Minulle tämä ei ole mikään yllätys. Päinvastoin.Yli puolet suomalaisista ennakoi keskustan ja kokoomuksen hallitusyhteistyön jatkuvan vuoden 2011 eduskuntavaalien jälkeen kokoomuksen johdolla, ilmenee Taloustutkimuksen YLE Uutisille tammikuun alkupuolella tekemän kyselystä: 11 prosenttia ennustaa pääministeriksi SDP:n edustajaa.
Kansalaisena luotan itsekin siihen, että Kokoomus hoitaa parhaiten reaalipoliittisen hallinnon rutiinit, ja jos kohta vastuullisemmin orientoituu eteen tuleviin haasteisiin. Kansalaisten luottamus on ansaittu. Niin kovia nimiä ykkösketjussa, että oksat pois.
Mutta se ei ole kaikki, minä en jaa heidän premissejään yhteiskunnasta ja valtiosta. Se puolue ei ole yhteiskunnallinen muutosliike; ei toisin nyt mikään muukaan puolue, vaikka vasemmistolla siihen olisi traditionsa puolesta eväitä. Katsomalla alkuperäiseen ohjelmaansa jostain yli 100 vuoden takaa, mitä tavoitteitaan se on unohtanut matkalla, ja jättänyt ajamatta, se voi poista kärryille alkuperäisestä tehtävästään, ja päästä myös eteenpäin rakenteellisten periaatteellisten uudistusten tuottajana.
Tiedän, tällainen muutos ei nyt näytä mahdolliselta, viimeinen niitti oli Erkki Tuomiojan syrjäyttäminen, vaikka hän antoi puolueelle peräti kolme mahdollisuutta turvata ylivertaiseen järkeensä.
Koska kyse ei ole unelmahötöstä, vaan ihmiskuvasta eksistenssistä, millainen ihmisolento todellisuudessa on, mitä tämä olento tarvitsee elääkseen yhteiskunassa rikasta ja mielikestä elämää? ja toisaalta, mikä elämänmuodossamme on kulttuurillista harhaa, jonka voi aivan hyvin siivota pois - sen saame nähdä, että aika hoitaa asian järkyttelemällä hiekalle valettuja perustoja.
Ehkä sitten palaamme peruskysymysten äärelle.Sen sanon, että ihmetellen, etteivät ihmiset voi tuon pahemmin tässä yhteiskunnassa, joka on hukannut filosofisen perintönsä mukaisen elämänmuodon näin totaalisesti: stoalaisuuden, Platonin, kyynikot, jopa Ciceron. Ja sen asemesta etsii sisäistä onnellisuutta ulkoisista tekijöistä krääsää haalimalla. Tämä materialistinen aika ei voisi olla suuremmassa ristiriidassa stoalaisuuden tai manikealaisuuden peruspilarien kanssa.
Jos oikeasti luulemme, että näin voi olla, ja tämä kestää, olemme pirunväärässä. Systeemimme yskii, köhää, mutta todellinen hinkuyskä on vielä kokematta. Se ei tokene onnellisuuspillereillä.
Cesare Maccari fresco: Cicero puhuu.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar