
Mitään vastaavaa ei ollut valkoinen mies vielä tuunannut, BB King muiden mukana vahvisti. Tämä toimii yhä, ja Peter Green: Hot Foot Powder, varmasti onnistunein Robert Johnson -tribu.
Käsittämätön yhteys, se sama moodi, joka oli mukana aivan alussa (ennen roinan napsintaa, ja sen vietyä terän miehestä).
Tässä musassa on jotain, mikä tarttuu, myös ilman nyt Gary Mooren kuvailemia nuoruutensa yliaistisia kokemuksia Lontoon RadioClubilla, mutta miksei niiden kanssakin. Pyrimme samaan.
Autenttisuuden etsintää ...tämä elämäni.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar