Ihmiset jäävät kadulle kulkemaan varsin eri kuntoisina kun yhteiskunta ei heitä enää tarvitse.Toisille jää tuosta keikasta: kosketuksesta valtioon, sen mittaamaan kansalliseen etuun ja kunniaan, rahaa. Joillekin säädetään vain huonosti piiloteltuja keskivahvoja traumoja.
Taide ja urheilu kuuluvat hölskyvän vierauden osastoon. Olisin halunnut Jukka Toloselle taiteilijaeläkkeen.
On ollut vaikea muistella mitään, kun on ollut ihan hukassa elämänsä kanssa. En ole urheilu-urani jälkeen hetkeäkään tiennyt, kuka oikein olen ja minne olen menossa,sanoo kaikkien aikojen kansainvälisesti menestyksekkäin suomalainen mäkihyppääjä Ilta-Sanomien Hiihto-lehdessä, liitteessä, jossa itketellään.
Hänen minänsä pilkottiin raa´alla hypnoosilla. Lobotomiaan verrattavia metodeja, mutta yhäkin käytössä koska ei niistä `tiedetä´.
Sekunnin sadasosalla olympiakullan Lake Placidissa 1980 hävinnyt hiihtäjä Juha Mieto: hautahan asti se tappio kulukoo mukanani.
Urheilu nousi kansalliseen mahtiasemaansa fasismin nousun myötä 1930-luvulla, ja esim. vuoden 1936 kesäolympialaiset Berliinissä olivat Suomelle helppo nakki - toisin kuin muille länsimaille, jotka, jopa Ruotsi, säilyttivät kritiikintajunsa.Tervettä etäisyyttä.
Mutta meillä tuon terveyspuutteen eskaloituminen oli vasta edessäpäin.
Tuntuu että nyt yksi hurahduksen megatrendi, se mobiilijätti, on kusessa. Ja siinä piilisi (kas, taas vaihteeksi) ihan kansallisen trauman aineksia. Kokemus perustan romahtamisesta on sekin osa elämää, välttämätön joskus, uusiutumisen tapahtumaketjussa.
Kuvasiteeraus: leikkaus Sebastian Nybergin Feta Blås -albumin ruudusta - nedanför: Psyko-Anders är alldeles helvetiskt sjuk i skallen.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar