
Tuon voi joskus ennustaa, missä kohta mennään. Kun esim. oman elämän muistelossa on usein kaksi puolta, ja kun ..[Pum! räkättirastas yrittää tulla keittiön ikkunan läpi - sulkia vain jää märkään blänttiin] …Niin siis olin sanomassa, että muistelu on vaativa taiteenala, ja esimerkiksi entisten sellikaverien soittotaidon, sanomisten tai tekemisten muistelu on alue, jossa onnistuminen on rinnastettavissa maatalouden harjoittamiseen.
Palaa pian.
- En ole tavannut vielä yhtään arkunviilaajaa, joka studiossa osaisi ottaa luurista kuulemastaan kiinni, ja vetää siihen unikit freenä, omien fiilareidensa mukaan. Ja jonkun Warren Ellisin käyttäminen alttoviulussa ei ole mahdollista, on tehtävä valtava työ notaatioiden kanssa (voi siitä tosin olla muutakin hyötyä).
- Venäjä on johdonmukainen toimija maailmanpolitiikassa; se ei tue separatistisia itsenäisyyspyrkimyksiä (vaikka estääkin kansalaistensa joukkomurhaamisen). Linja joka näkyi jo Kosovon kohdalla, pitää: elinkelvottomia ”itsenäisiä” lilliputtivaltioita on maailmassa jo tarpeeksi. Toimiva autonomia taas on mahdollisuus, jota ei ole tarpeeksi käytetty. Se olisi mahdollinen niin kurdeilla kuin baskeillakin, kun asia perustellaan ymmärrettävästi.
- Ihmisten alkaessa höpisemään jotakin Jumala sitä ja tätä, ja siksi .... kuin jostain persoonasta, parrakkaasta pubikaveristaan, jolla on vissejä despootteja aivotuksia, sitä tuntee merkillistä myötänoloutta - ei se häpeää ole vaan myötätuntoa: tuon ihmisen tietoisuus ei ole bright, vaan myyttisissä hämärissä se etsii naiveja, selittäviä kausaalisuuksia ilman empirian suomaa varmuutta ja kirkkaan tietoisuuden valon ymmärrystä. Vaikka sitten Jumalan tahdolla tarkoitettaisiin kausaalisia syy- ja seurausuhteita, karmaa, on buddalaisuus säästänyt itsensä falskilta verbaalitaiteilulta.
On sevää, että samoista kokemuspohjaisista havaintodellisuuden asioista ja ilmiöistä voidaan puhua huomattavasti jok' paikan patentti-yleiskäsitteitä täsmällisemmillä termeillä.
– Että kuulemma koko orkka oli skoteilta Bekingissä. Säkkipilli on niin muinaisen ajan kelttisoitin, että tasavireisiä standardisävelasteikkoja ei ollut olemassa, vaan luonnonsävelasteikko, sellaisena kuin moodit ja intervallien taajuudet pakottamattomina soivat. Se että korvamme on vakiintunut kuulemaan väärän ja pinnallisen harmonian toimii tuon “epävireen” kuullessaan asenteellisen puolustusmekanismin tavoin. Siksi myös mm. erään (lähi)idän uskonnon rukouskutsut koettelevat suvaitsevaisuutta.
- ........................
William Blake, The Ancient of Days, 1794.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar