Oli aika toimia - mutta annettiin ajan hoitaa ongelma?

Presidentti Tarja Halosen Moskovan lämpimäisiä perussuomalaisten suosiosta (14,6%), välittää MTV3.
Presidentti arvioi, että perussuomalaiset ovat ottaneet keskusteluun muilta puolueilta unohtuneita aiheita.






Sitten:

En ole hyvä analyytikko, mutta luulen, että ne liittyvät hyvinvointiin, mutta voivat ne liittyä myös muihin asioihin.

Huteraa on, kun ei tiedä mitä sanoilla oikein tarkoitetaan, hmmm. Aivan, nuoren naishenkilön hyvinvointi siinä rajoittuu aivan olennaisesti, jos hän joutuu ulkolaisen rikollisliigan vapaudenriiston ja raa´an raiskauksen uhriksi.
Oli näet se aika, kun näitä näkyi sellaisina palstan uutisina melkein viikoittain. Oliskohan tämä niitä "unohtuneita aiheita" tai joku "muu asia"?
Nimittäin kansa se päättää itse, mistä vittuuntuu, ja ko. rikostyyppi on niitä puhuttelevimpia.
Se tekee kummasti tilaa vihalle ja rasismille - bonuksena piittaamattomuus, ja menon jatkuminen, josta vastuun saa kantaa koko valtajärjestelmä ja sen hitaus: lievät tuomiot ym.
Hävettävää nahjustelua. Sama ilmeni hoveissa pedofiliatapausten kanssa.

Viranomaisilla oli vuosia aikaa saattaa kuntoon pahimmat ylilyönnit ja falskiudet maahanmuutto- ja pakolaispolitiikassa, mutta hitaalta se totta puhuen näytti.
Paine näkyi keskustelufoorumeilla jo vuosia sitten. Se oli välillä aika turhauttavaa argumentein taistella nousevaa rasismia vastaan - niin sellaistakin jotkut meistä tekivät - kun uusi uutinen tulee päälle entistä pahempana.
Nyt on jo kentällä meno ehkä parempaa mutta vielä pieni riski elää että perussuomalaiset kasvavat samalla opillaan aivan suurimpien puolueiden joukkoon: ei siihen tarvita enää kummia siirtymiä: kermaa vain vielä pikkasen kuoritaan muilta, ja pannaan persujen pilariin.

Lost masters

Kolmannen neljänneksen raportointikausi IT-alalla on ollut syvältä.


Pahinta alasmenoa tää on tiennyt pienten informaatioteknologiafirmojen osakkeille. Esimerkkinä GeoSentric, jonka 0,02 euron kurssista on hävinnyt kuukaudessa 33 prosenttia. KL:n mukaan paikannusteknologiakehittäjien sekä sopimusvalmistajien, kuten Elektrobit, Elcoteq .. keskuudesta löytyvät tämän vuoden aikana eniten arvoaan menettäneet osakkeet.
Tulosjulkistusten pohjasakkaa tarjoilee Trainers´ House. En koskaan ymmärtänyt, ei moni muukaan, sen manipulatiivisen konseptin ja psyykkauksen naittamista Satama Interactiven kanssa. Kaikki häviävät lost-lost.
Taas mitä olen kuullut Sataman vanhoista johtajista, luistelu jatkuu: välistä vetoja, kähmintää, sanalla sanoen, moraalisen rappiomentaliteetin levittämistä yhtiöissä, jotka eivät ole siitä vielä olleetkaan suuresti osallisia. Jos ei ole hyvää sanottavaa, on viisasta vaieta. hyvä nyrkkisääntö. mutta rajansa kaikella.

An advertisement campaign for MIO GPS systems.

User is too intoxicated to post right now

The Voicen Samuli Väänänen se sitten väänsi eilen uutisen Webrootin fiksun näköisestä Social Media Sobriety Test -värkistä, joka paljastaa (useimmat) päihteet ennen kuin mennään sisälle sosiaaliseen mediaan.
Niin on mennyt professionaaliseksi: ei signaali,a miksi menisin samoille hiekkalaatikolla lasteni kanssa (nuorimmainen on huipentanut epäilynsä, että olisin Facebookissa "jollain konstilla").
Voisin ollakin, jos kiinnostaisi - ja taas toinen heistä seikkailee tuolla tulivuorenpurkausten ja tsunamien keskellä, eli saattaisi se joskus olla ihan okei meno, mielenrauhan vuoksi statuksen vilkaisu.
Oma annos tuli vain hankittua jos 1990-luvulla, Seppo Alhroos -vainaan ja kumppanien aikana. Ei puhettakaan mistään itsensensuurista, päinvastoin, monena perjantaina tapasin kettingin avauksen, jonka otsikko oli jotain sellaista Täällä tänään duuni.net-kalsarikännit.
Ihan hyvää tavaraa mutta pari kertaa piti puuttua sai pidettyä Sepon käyttöoikeuden voimassa, ja kertaa ne menikin - ennen suurta glooriaa Mooseksena, joka näki tulevan, ja johdatti joukon luvattuun maahan (aulabaariin).
Muuten erilaiset ratkaisut addiktioihin, esimerkiksi vapauttaa itsensä viikonlopuksi netistä, nekin, niiden tarve hahmotettiin varhain mutta nyt niitä vasta näkee (toimivia, kohteliata).

Btw. Oikein koskaan ymmärtänyt tuota kahdenlaista käytötä. Ansiokkaassa Hannu Lauerman isännöimässä Yle tv1:n Pimeän puolella -sarjassa joku Simojoki muisteli setäänsä Eliasta, joka oli sanotut, että pystyy selvinpäin kaikkeen siihen, mihin muut tarvitsevat viinaa.
Lause kiinnitti huomiota, sillä se oli myös omani.
Ja harvoinhan niitä viedään, Ode, Tuomioja, on niin niitä lainanneita, kaiken toki saa viedä, mikä ei ole pulteilla kiinni - mutta ei niitä paljon ole.
Edeltä samoin ajatelleet ovat asia erikseen, kaikki muodostaneet valmiin ajatusrakennelman, joka ei ole niin abstraktio kuin luullaan.
Pekka Ervastin mielestä aivotyönään täydellisiä rikoksia suunnitteleva on karmallisesti osavastuussa, jos joku saa yhteyden näihin ajatusideoihin ja niitä toteuttaa tekoina.

Post scriptum
Pimeän puolella -sarjan tuottajan kommentti su nähdystä kartanolaisuudesta.

C´est la vie

Päiväkirjat ovat mielenkiintoisia; on niitä vielä muitakin, tapahtumia kaupassa, kuin meidän kermaperseiden blogit.
Tulee mieleen muinainen Ylen rinnakkaisen Epäsosiaalinen kirjelaatikko, jota joskus kuuntelin. Eipä tuohon ole epäsosiaalisella kirjelaatikolla lisäämistä, sanottiin, muistan.
Samat sanat.

Soi sielussa tai sitten ei

Otoskeskuksen kauppiaat Uuden-Seelannin Cristchurchissa arvioivat, että parasta rikoksia ehkäisevää musiikkia on klassinen – muun muassa Mozart, joka ei erotu häiritsevästi taustasta esimerkiksi selkeän (hakkaavan) rytminsä takia.
Stravinskia ehkei kansi kokeilla, ei Maurice Ravelia. Hendel, Schubert menee, Bachia vaihteluun, samoin Litz... Mendelssohn on kultaa. Chopinia vain tosi tarpeeseen jos ja kun muu ei auta. Ja kyllä minä sanon, etteivät hyö hevillä niele tuotakaan Tsaikkaria, Pjotr Tshaikovskia.

Se, mikä toisia vetää puoleensa, karkoittaa määrättyjä meistä. Heidän eksistenssin kokemuksessaan, hermo- ja aivovaurioita johtuen, esimerkiksi alkoholin ja lennokkiliiman nauttimisen seurauksena on tapahtunut jotain, mikä ei ole aivan peruuttamatonta mutta ei kaiken tiedon mukaan helposti korjautuvakaan, jos lainkaan. Ihmeet ovat lukunsa.

Klassista on käyetty enennkin, jos 1970-luvulta lähtien. Mä viihdyin nurkilla, jossa se soi, vaikka viiteryhmäni lienee ollut ei-tovottujen listalla siinä ympäritössä. AFP on kuitenkin löytänyt aika ponnekkaan esimerkin; Uusi Seelantihan on ollut monissa sosiologisissa rikollisuustutkimuksissa Suomen verrokki yhteiskuntiemme tietyn samankaltaisuuden takia.

Itsessään käsillä ilmiö, että syvimmässä olemuksessamme emme (kaikilta osiin) ole toistemme kaltaisia, vaan jopa vastakkaisuuksia ilmenee harmonioissa ja mielihyvämekanismeissa: vastaavuus löytyy jos sitä on, tai sitä ei ole. Ja aina jokin yhteensopivuuden tunnistus tapahtuu, muuten ei juuri doomia kaupattaisi. (Eri heavyn genreillä on muuten kolme säännöllisesti ilmestyvää lehteä verraten pienellä kielialueellamme). Natsi etsimässä maagisia harmonioita itsekkäisiin tarkoituksiinsa, lienee jotain, jolle taas ei löydy vertailukohtaa. omalla tavallaanhan klassiset okkultistinatsit olivat ihmiskehityksen ulkokehällä, ja sieltä kylläkin näkivät omiaan, joita vasta tuleva 6. kulttuurikausi avaa yleiseksi tiedonsubstanssiksi.

Korostuneen yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon aikana hieman haasteellista pohdittavaa mutta voi sen, mitä mitataan musiikin siedätyksellä, toki nähdä ja havaita muutenkin: voi voi, jos kaiken pistäisi polkaksi noiden viihdesivujen näkymistä.

Sattui muuten silmään yksi kommentti aika arka aiheeseen: joku psykologi tuumi, että kiusatuilta puutuu huumorintaju. Voi olla, sekin on vahvuutta, ja kehittää ihmisen minätietoisuuden voimistuessa.
Huumorintaju taas korreloi muiden omaisuuksien kanssa miten sattuu.

Koulujärjestelmän rutuopeista puhutaan kuin ei mitään

Puutteellinen kielitaito pitää sadat kuurot sekä valtaväestön että oman yhteisön ulkopuolella. Syynä on 1970-luvulle saakka noudatettu, rotuoppeihin perustunut kouluopetus, joka kielsi viittomakielen käytön.
Kas perhana, Ylellä lipsahtanut tommosta tekstiä, jossa asiasta puhutaan sen omalla nimellään. Parempi näinkin kuin ettei milloinkaan, vaikka 40-vuotta tätä tabua on haudottu maton alla. Näin "rotuopit" eli fasismin omin silmin ja koin omin nahoin 1960-luvulla sattuvasti Aseveljenkadulla sijaitsevassa opinahjossa.
Koululaitoksen alkuvaiheessa ennen kansakuntaa raaistanutta kansalaissotaa vammaisten juuri sokeiden ja kuurojen kohtelu oli inhimillistä, se tiedetään, mutta jotenkin kuvaavaa ettei tästä konstruktiivisesta prosessista löydy vieläkään yhtään kunnollista retroa kasvatustieteellistä tutkielmaa.
Tämä tietysti, että Yle etsii tv-uutisiin haastateltaviksi koululaitoksen henkisen (ja fyysisen) väkivallan uhreja on jo oikea tie. Pedagogiset rotuopit mainitaan siinä samoin kuin että lehmät lypsävät maitoa, tai että kuu on keltainen.
Missä kaikessa muussa saattoivat ns. rotupopit pelittää?
Milloinkahan ylistetyn neuvolajärjestelmämme alkuperäistä toimintaideaa sivutaan samalla välittömyydellä? Maamme ensimmäinen jonkinlainen lastenneuvolapalvelu alkoi Lastenlinnan lastenneuvolassa v. 1920-luvulla, mutta idea syntyi jo pian kansalaissodan jälkeen, asialla Mannerheimit.
Oleellinen askel neuvolatoiminnan tiellä oli lastentautiopin asiantuntijan, dosentti Arvo Ylpön mukaan tulo. Päädyttiin perustamaan kansalaisjärjestö. Vuosien vieressä Ylpön yhteydet Saksaan ja kansallissosialisteihin lisääntyivät. tapahtui, mm. kaksineuvoisten lasten sukupuolenkorjausleikkauksia, joista hän ei nähtävästi halunnut koskaan kertoa.

Mitä muuta? Ajan ja tapahtumien kulut huomioiden ehkä suomalaisproffat olivat antava osapuoli natsien innostuessa hyvin varhaisesta rotuopillisesta seulonnasta. Selittämätön Suomen ja sen kansalliseepoksen mystifioiva palvonta johtavien natsien keskuudessa (Himmler, ym), sekin kattavana analyysina on kokolailla kirjoittamaton lehti.

Kuva: Himmler diggaamassa kanteleen sukuisen soittimen soundia jossain kalottialueella v 1941.

Stadionrockareiden sukua

Paavi Benedictus XVI Espanjan Santiago de Compostelassa ulkoilmamessussa oli koukussa 20 000 ihmistä. Oletuksena en väheksyisi noiden massatilaisuuksien psykologista voimaa.
Muistutan Paavi Johannes Paavali II:n vierailusta Puolassa käsäkuussa v. 1979 juuri vastaavanlaisesta, poweri-pitoisesta ulkoilmamessusta alkoi prosessi, jossa itäblokista murtui satelliitti kerallaan. Puolaa itseensä luukuttomatta juuri muut maat eivät olleet valmiita - niissä ei ilmennyt sellaista kansannousua - demokratiaan, ja suureen perustuslailliseen muutokseen.

Nyt Espanjassa taantumuksellinen Paavi Benedictus oli huolissaan muun muassa homojen oikeuksista (Homoavioliittojen rekisteröinti Espanja sallittiin v.2005) ja ehkäisystä.
Benedictuksen edeltäjä otti yhteiskunnallisen sanoman, selvästi ymmärrettävän kommunismivastaisuuden puheeseensa.
Nyt taantumus-paavi Benedictus hoksii peräti traagista, sellaista, että vanhalla mantereella Jumalaa pidetään nykyisin vapauden vihollisena.
Jumala vapauden vihollinen?
Tässä on osin sellaista samaa monopolimenoa kuin kepulaisuudessa. Jos arvostellaan maaseutua, kepulainen vetää siihen yhdysmerkit maaseudun epäkohtien osoittelun ja puolueen arvostelun välille. Ja toisinpäin: arvostelet kepua = kritisoisit koko Suomen maaseutua.
Siis jos arvotellaan katolista kirkkoa nyt esimerkiksi pedofiliasta, murhista, elin- ja huumekaupasta, rahanpesusta, ym. se on sama kuin arvosteltaisiin Jumalaa.
Itsessään olen pannut merkille että gnostinen kristillissuuntaus, jota kirkko vainosi satoja vuosia, jonka jäseniä se murhasi ja kidutti, elää ilman ongelmia ja laajenee, myös Espanjassa.
Miksi? Koska se skeema toimii nykymaailmassa, ja vastaa yhä enenevässä määrin nykyihmisen eksistenssiään koskeviin kysymyksiin. Ei sellaisenaan muinaisessa muodossa, mutta dynaamisena, filosofis-eettisenä ja transsendenttina järjestelmänä kataarien gnostismi on päivittynyt tähän aikaan ja elämänmuotoon; kykenee vastaamaan olemassaolomme perustaa koskeviin kysymyksiin, jotka karvalakkikristinusko on onnistunut hämärtämään sellaiseksi järkeä nolaavaksi, ei-tajuttavaksi satuolento-opiksi, että käytännössä kirkko tukeutuu johonkin loogiseen - se tukeutuu oman perustansa murentaviin tiedeuskon oletuksiin.
Tämä vieraus on myös katolisen kirkon tie: se on itse hukannut ja saastuttanut oppinsa - mutta kuten alussa mainitsen, instituutio voi yhä liikutella ja suunnata valtavia emotionaalisia virtoja otollisessa ympäristössä, vahvan paavin hääriessä puikoissa. Ei aina, mutta jokus pinnan alla kytee sellaista, joka pyrkii pintaan.

Harva muistaa tai tietää, että Kuubassa Paavi harasi kakkaa.
Paavi Johannes Paavali II vieraili maassa v. 1998, ja tapasi Fidel Castron, joka puolestaan haastoi paavin debattiin oikeudenmukaisemman maailman aikaansaamisessa. Otteita tuosta Fidelin ulkoilmasaarnasta:

Teidän pyhyytenne!
Oli häikäilemättömän epärehellistä liittää Teidän pastoraalinen matkanne tavoitteeksi toivo meidän pienen maamme, johon on kohdistettu kauppasaarto ja taloudellinen sota ainakin 40 vuotta, jalojen päämäärien ja itsenäisyyden tuhoutumisesta.

Castro jatkoi 28.1.1998 Havannassa: olemme antaneet maailmalle hyvän esimerkin. Te vieraillessanne siellä, jota jotkut nimittävät kommunismin viimeiseksi etuvartioksi. Me vastaanottamalla uskonnollisen johtajan, jonka syyksi on katsottu vastuu sosialismin romahtamisesta Euroopassa.
Castro sanoi olleensa suorastaan liikuttunut paavin pyrkimyksistä saada enemmän oikeudenmukaisuutta maailmaan.

Valtiot tulevat katoamaan ja kansat muodostavat vain yhden ihmisperheen. Jos teidän julistamanne maailmanlaajuinen solidaarisuus voisi levitä kaikkialle maapallolla ja jos kaikki yltäkylläiset tavarat, joita ihminen voi lahjoillaan ja työllään tuottaa, voitaisiin jakaa tasapuolisesti kaikille inhimillisille olennoille planeetallamme tänään, silloin maailma olisi todella luotu heitä varten.

Castron mukaan ei olisi nälkää ja kurjuutta, ei sortoa ja riistoa, ei nöyryyttämistä ja halveksuntaa, ei vääryyttä ja tasa-arvottomuutta, vaan maailma, jossa ihmiset voisivat elää täydessä moraalisessa ja aineellisessa arvokkuudessa, todellisessa vapaudessa. Se olisi oikeudenmukaisuuden maailma.

Teidän ajatuksenne evankeliumista ei olisi vastakkainen sille.

Mutta, mitä sitten:

On olemassa niitä, jotka enteilevät ilmestyskirjan tapahtumia ja niitä, jotka unelmoivat niistä.

Lahkolaisuuden ydin on unelmoida omasta pelastuksesta ja maalata piru toiselle olemassaolevalle.

Ps.
Barcelonassa tänään päälle 200 seksuaalivähemmistön edustajaa kokoontui suutelemaan kadulle paavin ajaessa ohi turva-ajoneuvollaan.

Kuvasiteeraus: John Paul II meets Fidel Castro - on January in 1998.

Ökänd torped huvudkälla i boken om kungen

Den serbiske boxaren och svartklubbsägaren Mille Markovic, 49, är en av huvudkällorna till den kontroversiella biografin om kungen som kommer ut i bokhandeln om några dagar. Markovic hävdar att kungen och hans vänner ofta fanns bland kändisarna som festade på hans svartklubb ÒClub Power.
Expressen publicerade i går ett långt reportage.
Niin, härskii se on meno jos 7000 US-dollaria (miksei kruunuja? oliko hynä harmaata) pistetään haisemaan illassa.
Pirun paksuiksi ovat käyneet kuningasjutut, ei tämä ole enää ees hauskaa. Ja Säpå on häärinyt kuin työkseen kuninkaan jäljillä siivoamassa todisteita, ja uhkailemassa siveysrajoitteisia neitokaisia vaitonaisiksi.

Suomessa bulevardilehdet yrittävät säästää skuuppeja printtijulkaisuihin. Ruotsin kielen taitoiset kääntävät suoraan nuo ruotsalaislähteet, mutta viivettä syntyy kun naapurissa kama tulee (kilpailun takia) heti julki. Myös kuvien kauppa Suomeen näyttää luistavan, ja tuostahan tuo käy ilmi, että the best is yet to come.
Heh, oli se Frankilla helppoa, ei tarvinnut esittää mitään muuta kuin mitä on.

Summa summarum - sikamaista siihen nähden, mitä maailma kärsii wetää tööttiä tuonkin naapurin kingin tapaan. Se, kohtuuttomuus, on aina riski, se voi johtaa kärsimykseen ja kuittiin ja torpedoon.
Mediatapahtuma jatkuu.

The Best Is Yet To Come vinyl decal sticker.

Näkeehän sen josei ole aivan puusilmä

että sillon äijä-
luontoa ellei peräti jermu-
mentali-
teettia.

Torjun lain jossa on piirteitä, jotka rajoittavat kansalaisten perustuslaillisia oikeuksia, kuten kokoontumisten, tapaamisten, mielenosoitusten, marssien ja protestien järjestämistä.

Pieni mies mutta jää historiaan suurmiehenä. Jos rauhannobeleita jaetaan vielä valtiojohtajille, niin siinä.

Vetoa käyttänyt Venäjän presidentti Dmitri Medvedev kieltäytyy allekirjoittamasta lakia, joka rajoittaisi mielenosoituslupia niiltä henkilöiltä, jotka ovat saaneet tuomion laittomien protestien järjestämisestä.
Lakialoite hyväksyttiin parlamentin molemmissa kamareissa ylivoimaisella enemmistöllä, ilmeisesti pääministeri V. Putinista, hänen tuestaan johtuen. Venäjällä nähnemme vielä mielenkiintoisen mittelön vallasta ja presidentin nimestä.

Kreml v. 1836 (No signature but drawn by Vickers).

Jalkarättei hiljalleen ...

Aamulehden toimittajat uskovat sekä Jumalaan, 44,6 %, että kannattavat Nato-jäsenyyttä, 37,4. Nehän ovat bushilaisessa maailmankuvassa tietyllä tavalla sama asia.
Sen sijaa tämä ei olisi tullun enne kuuloon: 37,3 prosenttia lehtineekereistä äänestää vaaleissa yleensä vihreitä, ja vasta seuraavaksi eniten kannatusta kerännyttä kokoomusta, 24 %.

Ei mikään uutinen, sillä Aamukkari ennen työpaikkailmokkeissaan edellytti myönteistä suhdetta suomalaiseen yhteiskuntajärjestelmään. Tarkoitti kommunisteja ja vasemmistososialisteja mutta myös Sanomien toimittajakoulua, unohtamatta heidän paikallisen universtaansa valmistamia journalisteja, jotka olivat A-taloon ei_toivottuja, elleivät sitten katuneet syntejään ankarasti, kuten muuan valokuvaaja, se joka esiintyi Jouko Aaltosen v. 2006 dokkarissa Kenen joukoissa seisot.
Päätoimittajan kanta:

Kun hitsari tekee saumaa, lopputulokseen ei saa vaikuttaa, äänestääkö hän vihreitä, demareita vai keskustaa.

Niinpä. lehti on tasokas, yllättävän. Liekö syy siihen, että työmoraali, sitoutuminen ja kunnianhimo voi yhä kukkia tuossa liperi_kypärä-aateympäristössä, sen alimmassa kerroksessa, premississä, joka käsittää arvot mutta myös mm. ihmiskuvan. Se on sen paras puoli.

Ylioppilasteatteri otti kantaa muuan taantumukselliseen pilapiirrokseen katuteatteriesityksessä Jyväskylän Kesässä v. 1969 - oli muuten tapahtuma iskussa ko. aikaan.
(Keski-Suomen museon kuva-arkisto).

Todistaminen ei ole helppoa, eikä varsinkaan mediashowta

Arvio: taiteellinen vaikutelma 9½, argumentaatioarvo noin +- 0.
123 tonnin ydinjätejuna Luoteis-Ranskassa Caenista oli matkalla Saksan Gorlebeniin. Ranskalaisella Arevan käsittelemä lasti loppusijoitetaan Saksassa.

Lämpökamerakuva on raflaava, mutta se ei vielä todistaa mitään että sähkömagneettisen spektrin muilla aallonpituuksilla olisi merkittävää kohinaa.
Itseäni se taas kiinnostaa, koska asiasta on epävirallista tietoa, ja voimalanpiipun päälle eksyneet kuolleet linnut (muka) kerätään joka aamu vähin äänin pois. Betasäteilyn pysäyttämiseen riittää alumiinifolio tai esimerkiksi lasilevy mutta piipussa se saattaa toimia kuin vuo.
Väitetään, ja totta se onkin, että säilyä voisi mitata, todentaa beta-taajuisena. Greenpeacella ei riitä resursseja dokumentoida todellinen vuo, jos sellaista on, koska puutuu a) asiantuntemusta b) rahaa c) rohkeutta.
Järjestö rypee rahasta, se voi ostaa vaikka vatikaanin, ja rohkeus ei ole ongelma: tänään he kahlehtivat Cainissa itsensä junaraiteisiin.
Veikkaan siis a:ta, siksikin, että propaganda-aseena tämä THz- tai γ-säteily (gamma- ja beta-aallonpituuksilla) olisi eri stydia kamaa. Ja vaikka nanoinstrumentit ovat satumaisen kalliita, puolijohteiset ilmaisimet ja -kamerat, silti se olisi toista kuin nyt esiin vedetyt lämpökuvat tai argumentaatiopuolella ihan pseudon kuuloinen pelote: onnettomuustilanteessa lasti, he tiedottavat, voisi saada aikaan kaksi kertaa Tshernobylin suuruisen katastrofin.

Hui, ei ehkä kantssisi noin yrittää suistaa junaa raiteiltaan (?).

Ps. Miksi muuten Reuters myy nyt Greenpeacen kuvia ominaan. Sama tapahtui aiemmin päivällä Nasan meteoriittikuville.

Älykkö on eri lutunen puolueen äänitorvena

Thomas Wallgren jatkaa ent. lapikasukkomediassa, nyk. kaappi-lapikasukkomediassa toisen epäilevän tuomaan Tuomas Nevanlinnan eilistä luukutusta zompiemenosta työväenliikkeessä, eritoten SDP:ssä.
Wallgren siinä kunnon demarin tapaan listaa saavutuksia: subjektiivinen oikeus päivähoitoon ja hoitotakuulaki. Ovathan ne, alkuperäinen ohjelma vain ei niitä tunne, ja tuo höösäys tavallaan pyrkii peittämään ja unohtamaan sen, että periaatteellisesti piti tehdä jotain suuria linjaratkaisuja tulevasuutta rakennettaessa, ei verohelpotuksia, budjettilakeja tai tilapäisiä elvytystoimia. Eilinen A-talkin keskustelu postilaista sivusi yhteiskunnan peruskysymyksiä, mutta ei sielläkään näkynyt demareita mailla halmeilla.

Uusi johto on puppugeneraattori, ja nämä Wallgrenin kovat sanot, jotenkin tuntuvat olisivat Nevalinnaa paremmin siellä osoitteessaan.

Piittaamattomuus todellisuuden monimutkaisuutta kohtaan on kyynisyyttä, johon intellektuelleilla on aina ollut enemmän varaa kuin yhteiskunnan häviäjillä.

Suoranaista resurssien puutettahan se piittaamattomuus kuulostasi nyt olevan demarikaaderistossa intellektuellien (lue: Tuomojan) puuttuessa jodosta.
Jim Morrison totta sanoi, `I wanna have my kicks before the whole shit goes up in flames´, mutta Wallgren näkyy sen lapikasukossa ymmärtävän perin omalla tavallaan.

Mutta emmehän me valitse minkälaiseen maailman aikaan synnymme.

Emmekö? Omat muistikuvani, imaginaatiot, ovat hieman toisenlaisia.
Sitten kliseinen toivotus: kyynisyys ei ole parantumaton tauti )ja onneksi Nevalinna olikin vain todellisuutta observoiva), ja lopuksi: servetuloa SDP:hen, Tuomas!.
Paskaaks tässä, ajoläksin kohta 30 v. sitten. Jos Nevallinna tuolla tavalla maadoitetaan siellä ylistämään pragmaattisen politiikan pikku saavutuksia, vaikka Lipposen hallitus purki koko perustan, kehotan miettimään seireenin kutsun hyvin tarkkaan ja viileästi,
ja muistamaan nyt vaikka sen, mitä Erno Paasilinna jätti perinnökseen.

Suomi-kuva ei kun kirkastuu ...

Suomessa on yhä kastroitu porsaita ilman kivunlievitystä repimällä sukuelimet, vaikka tämä menettely kiellettiin eläinsuojeluasetuksella jo 2003 alusta. Tieot käyvät ilmi Ranskassa kootusta raportissa, joka taas perustuu vuonna 2007 tehtyyn EU:n kattavaan kyselyyn kastroinnin käytännöistä.
Sikatiloille ei silti ole annettu kuohitsemisesta tarkkaa erillistä ohjeistusta. Vastuussa Evira. Menetelmään ei ole kiinnitetty sen enempää huomiota.
Eläinsuojeluliitto Animalia ja Suomen eläinsuojeluyhdistysten liitto vaatii, että kastraatio ilman kivunlievitystä on kiellettävä välittömästi.

Silti Oikeutta Eläimille menee kohta oikeuteen sikalavideoidensa kanssa; on niissä pientä epätarkkuutta, mutta niin on kohteessakin, vähän suurempaakin.

Kuvasiteeraus: ksml.fi/ animalian Aura Yliselällä on esitellä positiivisia uutisia.

The Way

Bruce Springsteen Darkness on the Edge of Town, 1978, kolmen vuoden äänityssessioiden tuloksena syntyi peräti 70 laulua, joista merkittävä osa julkaistaan vasta nyt The Darkness On The Edge Of Town Story -laatikossa. Olen odottanut 32 vuotta.
Olin sivarissa, ja himassa käymässä, että jysähtikö se omassa huoneessa yks´perjantai.

Lontoossa on jonkin sortin maalimanmediatapahtuma, kun filmidokkari The promise: The Making of Darkness on the Edge of Town julkaistiin.
Springsteenin mukaan monet rannalle jääneistä biiseistä olivat hyviä mutta ne eivät kertoneet teeman yhtenäiseksi ajateltua tarinaa, joka oli hänen päässään.
Muulla kuulemma ei ollut merkitystä kuin sillä, että hän oppi oman taiteenalansa mestariksi.
Noin.
Sinänsä varsin egoistinen pomo-asenne, koska kyseessä oli hänen vahvin luomiskautensa, ja pitkin 80-lukua tuota kamaa kuunneltiin kapisilla boolegeilta, usein c-kaseteilta, kasetilta kasetille kopioituna.
Otsikon biisi kuuluu niihin ei_koskaan_julkaisua_saaneisiin, mutta oli vaikuttava, hyvin vaikuttava.
Pomo esiintyi leffan ennakkonäytöksessä olli saarelana - hyvä sillä, kuva hänestä on nyt sellainen äkkiväärä muutenkin. Tämähän tiedettiin, mitä diivailua se duuni oli, ja on sitä varsin yleisesti.
Mutta siis nyt kun olisi mahdollista 24-bittinen blu-ray tuon analogikaman digiformaatiksi, se saa näytteenotoltaan alhaisen 16-bittisen muodon, cd:n, joka ei niin paljon bootelegeja rikkaampi toistoltaan ole.
Hyvä näinkin. Mutta haluan myös häviöttömän sananpituuden, 24 bittiäni.

Itkumaneeri

Keskustan ex-puoluesihteeri Jarmo Korhosen mukaan koko Suomi on tavalla tai toisella kiusaajien (siis henkisen väkivallan) yhteiskunta, ja se näkyy erityisesti politiikassa. Tätähän on sanonut moni, ja Lasse Lehtinen nimesi sen alikessumentaliteetiksi - armeijataustaista oireilua.
Systemaattinen kiusaaminen ei kuulu elämään, ei niin.

Enkä tiedä, onko politiikka edes kiusaamisen pahinta kasvualustaa, mikään erityistapaus, vaan lahkolaisuuden, joka nyt ei välttämättä taas ole niin kaukana Korhosen viiteryhmästä, piirissä olen tavannut pahimmat uhrit.
Ihmiset on saatu uskomaan siihen, että he ovat jotenkin syyllisiä, eivätkä suinkaan systemaattisen kiusaamisen uhreja, mitä todellisuudessa ovat.
Tosi asiassa lahkolaisuuden - sen yhteydestä eristämisen (mikä tosin on osin myös politiikan ase) traumat ovat syviä, syvimpiä mitä tiedetään, sillä tämä nitistäminen on jostain sellaista josta yksilö kärsii pitkään, ja sama painaminen pyrkii jatkamaan heidän elämästänsä toiseen.
Karmaa yleensä pidetään abstraktiona, muttei se ihan aina ole. Kun näkee kiintopisteitä kärsivän ihmisen kohtalon syy-yhteyksissä, häntä voi auttaa, ja kertoa miten syyllisyys, jota hän kantaa, on muodostunut. Se on vain oman mielen harha mutta syy voi subjektiivisesti toimia sangen todentuntuisesti - lopulta kuitenkin - ilman että ihmisellä itsellään on taakkaan muuta osaa kuin että hän ollut liian heikko.
Heikkoudesta hänen kuuluu herätä, ja siinä ämmämäinen kristillisyys ei mielestäni ole paras sauva.
Kiusaamiseen alistuja on aina heikko.

En tule enää koskaan elämässäni hyväksymään kiusaamista.

Jarmo tilittä HS:ssa. Minä en näitä kepulaisten kisaamisia niin tunne mutta voin kuvitella, että on kusista.
Ja Jarmo todistaa vielä lisääkin muutoksesta: hän on sanonut liian kovasti, mutta on "katunut sitä heti".
Tuossa taas piilee se toinen ansa: mennään liialliseen omantunnonherkkyyteen, mikä mahdollistaa heikkouden ja kärsimyksen jatkumisen. Sen asemesta, että hoetaan naristen sitä Miksi_Jumala_ sallii -mantraa, olisi pikemminkin kysyttävä, `miksi Minä sallin´?
Korhonen kertoo kasvaneensa ihmisenä eikä enää arvostele muita.
Vähintä, mitä me kaikki voimme tehdä.

Kuvasiteeraus (tekijänoikeuslaki 22§): ooppera Viimeiset kiusaukset, 2001 (kuv. Topi Ikäläinen).

Kunkun makuun

Siteeraus: Army of Loversin Michaela Dornonville de la Cour. Siinä olisi niin kuin nainen Ruotsin kunkun makuun. Vuonna 1992 de la Courin Army of Loversiin liittymisen jälkeen bändi kieltäytyi Madonnan tarjouksesta levyttää omalle Maverick levymerkilleen. Syykin oli vaatimaton: ryhmä ilmoitti, ettei se halua olla missään tekemisissä niin mauttoman ja tyylitajuttoman ihmisen kanssa kuin Madonna. Oikein.
de la Courin veri on aatelista.
No niin, raflaava tietokirja Carl XVI Gustaf - Den motvillige monarken, eli vastentahtoinen monarkki on nähnyt päivänvalon, ja Kalle-kunkku kommentoinee sitä lehdistötilaisuudessa "perinteisen hirvijahdin yhteydessä".
Syökö hän myös noiden murhan uhrien kuolleita ruumiita? Minusta se, murha ja nisäkäsveljien syöminen, on karmallisesti suurempi rikos kuin öh, kuvien namujen kanssa bilettäminen.
Eikä se ole mitään, vars. jos sitten kyseessä onkin kuninkaallinen kylmä kulissiavioliitto, ja yksinkertaisesti jaksaakseen elää joutuu pakenemaan tuota elämää betonissa, kuten prinssi Charles, se fiksu, joskus totesi.
Muuten: jos pohjoismaat yhdistyvät 25 miljoonan kansalaisen talousmahdiksi, samalla maaliman 10. suurin talous, mitä suosittelen, kuninkaallisia liitossa tulee muutenkin liikaa. Riittäisi ehkä Tanskan asiallinen porukka malliksi, että tällaista täällä muinoin on ollut.
Kuvassa Army of Lovers keikalla. Keskellä Camilla Henemark, joka tavattiin n. v. 1990 kingin illallisseurana, ja Den motvillige -kirjan mukaan vuorovaikutus johti pian käryyn suhteesta.
Kingi sanoi, että vanha juttu: kyllä sitä sen verran pitää pillunpäälle ymmärtää, ja painui kovat piipussa takas metsään länsi-Götanmaalla.
Edit: Kiinaanhan se.

Sehän sivaltaa kämyjen kosiskelusta

No niin, löyty jätkä joka sanoo sen mikä syvämes' on.

Esivalta käännyttää suomalaisten lasten isovanhempia. Perheet, joita nämä päätökset satuttavat, ovat osa Suomen yhteiskuntaa. On häpeällistä, jos vaalien lähestyessä maahanmuuttopolitiikkaa tehdään flirttailemalla maahanmuuttovastaisuuden kanssa

Totta, häpeällistä on. Näin luukuttaa Suomen ekumeenisen neuvoston pääsihteeri Heikki Huttunen.
Maahanmuuttopoliittinen ministeriryhmä päätti lokakuun lopulla, ettei ulkomaalaislakiin tehdä mummopykälää ts. muun omaisen oleskelulupaehdot eivät muutu.
Piru.
Huttunen jatkaa: jos vain välitön kuolemanuhka estää Suomen kansalaisen vanhemman käännyttämisen, on turha puhua inhimillisistä tekijöistä, jotka laki antaa ottaa huomioon.

Minä pidän siitä, että ihminen kuumenee, ja ottaa perunan pois suusta. Ihmisen ääni on saatava kuulumaan. Kirkot itsessään joutuvat huolehtimaan kaikenlaisesta, tavallaan hakkeroimaan asioita, jotka kuuluisivat valtiollisille instituutiolle. Täällä kuollaan mutta myös eletään, ja tämä Huttunen puhuu täyttä asiaa.
Vanhat puolueet ovat paskat housuissa: opportunistisesti ne tekevät nyt inhimillisesti ja eettisesti kestämättömiä katkaisuja - vaikka muusta vielä viime talvena puhuttiin. Ala-arvoista pelkuruutta.
Se oli sellainen ns. entisen piian lupaus.

Kansalaisuskonnolta puuttuu kantaja

Demarit eivät enää ruumiillista suomalaisten kansalaisuskontoa – hyvinvointivaltioideaa. Koska tuolle kansalaisuskonnolle ei oikein ole ilmaantunut ketään muutakaan kantajaa, se on ylisummaan henkitoreissaan, kirjoittaa tri Nevanlinna /HS.
Kansalaisuskonnot ovat hajonneet, ei niitä ole muillakaan. Jopa kepu tukiaislinjallaan, jossa "keskellä" yhdistetään vasemmiston ja oikeiston huonot puolet oman edun tavoitteluun, rämpii näkemättä seuraavan peltolohkon takaista maisemaa.
En antaisi ilmastokirkolle korkeita pistetä uutena kansalaisuskontona, vaikka se kieltämättä veroineen onkin jo kuin kirkko konsanaan kansankeskellä.

Työväenliike, hylkäämällä sen ajattelun, jota esimerkiksi Yrjö Kallinen sen sisällä edusti, tuhosi tiensä tulevaisuuden yhteiskuntaan. Teosofistyyppinen ajattelu voisi olla - ja onkin, ymmärrän sen nyt - se elementti, joka tekee Marxista ontologisesti kestävän uskontojen läpivalaisijan. Sillä, kuten teosofit sanoivat jo logossaan, totuus on kaikkia uskontoja korkeampi.
Oliko työväenliikkeen alkujaankaan viisasta hyllyttää uskontoa koskevaa ohjelmakohtaansa ilman perusteita? Kaikissa vallankumouksellisissa prosesseissa tehdään virheitä.

Mutta virheet maksavat, usein koko vallankumouksen. Tässä tapauksessa koko valtiomallin, jonka perusta on ontologisesti hetteiköllä, antamatta, koska mallissa ei näköjään voida antaa, joukoille ehjää ja uskottavaa paitsi maailman, koko elämän selitystä (sallittakoon pieni anglismi). Jäämäintressien kantajana liikkeellä, kuten Nevalinna sivaltaa, ei ole enää historianfilosofista tehtävää.

Kuvaavaa todella on näennäistieteellisen materialismin = tiedeuskon sekä geenifatalismin voima, joka itsessään pyrkii täyttämään kansalaisuskonnon paikan, eli vastaamaan eksistenssiä koskeviin suuriin kysymyksiin. Sen oma genetiikan vulgääri väännös toimii predestinaatio-oppina, joka sanelee elämisen ehtoja, vaikka loogisesti on yhtä ristiriitainen kuin kuin kalvinistinen edeltäjänsä.
Muuten hyvä mutta jäljelle jää vain angsti, jonka perusta on hengen toiminnassa, kun tämän olemuksen korkean ulottuvuuden olemassa olo ja dynamiikka, minän transsendentti tehtävä, on kielletty.
Kriisihän näky eri tavoin; yksi ilmennys siitä on länsimainen zen, jossa sen hedelmillä pyritään tyydyttymään, mutta korkean filosofian perustalle vaihdetaan tiedeusko.
Luterilaisuus omalla tavallaan tekee saman sekularisaation naamarin takana: kumartaa materialismia, joka mitätöi hengen kieltämällä sen oman perustan. Ja taas, se ei voi oikeasti kauan toimia niin.
Urheilu on ollut kansalaisuskonto, jonka tämänkin kultin peruta heiluu. Jo Yrjö Kallinen kysyi sen mieltä: Mitä arvokasta on siinä, että joku urheilija on sekunnin murto-osan toista nopeampi?

Edelleen tulemme sen sekundaarisen argumentin kanssa tekemisiin, että hyvinvointivaltion alkutaipaleen tehtävä on täytetty: aineellinen hyvä on jaettu, ja elinkaaren lopussa rappio, generaation muutos degeneraatioksi, taas pyrkii taas palauttamaan systeemin muutosta edeltävään uomaan.

Edes ns. sosiaalinen hakkerointi (termisuom. Pekka Himasen) ei mahdu demareiden ajatteluun, vaan konseptissa pelittävät yhä laitosmaiset ylätason ratkaisut asiaan kuin asiaa. Se syö lopunkin mojon, jos jokin vielä henk´toreissaan haukkoo. Lukiolaisille järjestetyn varjovaalin tulos on linjassa sen vierauden kokemuksen kanssa, josta kävin itse demaripiireissä keskusteluja jo 1980-luvulla - korjatakseni asiaa. Turhaan.

Ei mulla muuta.

Vapautuminen = Deliverance -teos, Kalervo Palsa.
Alla: Tintoretto (Jacopo Comin) 1500-luku.
Alinna: Self Degeneration by Youssef R (kantsii klikata suuremmaksi)

Uskomattoman naivia ja kaksinaismoralistista tekstiä

Mainonnan eettinen neuvosto päsmäröi Hartwall-panimon kanssa jostain hyvän tavan vastaisuudesta: Åttå Drinkeron mainos antoi homoseksuaaleista kamalan stereotyyppisen kuvan.
Edellinen huomautus koski muun muassa metrovaunuissa ja bussien kyljissä näkyneitä, selvästi lähinnä teineillä segmentoidun vadelmalonkeron mainoksia, joissa oli sellaisia mainoslauseita kuin `Ihan vatun hyvä maku´, ja `Uusi vattumainen maku´, tai tuo paras [kuvassa].

Eettisen neuvoston mukaan kampanjassa kunkin mainoksen mainoslause oli valittu niin, että mainoksen katsojalle vattu-sanasta syntyy välitön mielleyhtymä v-alkuiseen kirosanaan, hui, ja näin muodoin sitä voidaan pitää, hui, nuorten yllyttämisenä alatyyliseen kielenkäyttöön.
?
Mitä välii sillä taas on, mainos yllyttää lasta käyttämään alkoholihuumetta, mikä on 100 kertaa stydimpi juttu, siis oikeasti epäeettistä, vittu, kuin se että joku tuosta kenties saa syttyjä "alatyyliseen kielenkäyttöön".
Ja Mainonnan eettisen neuvoston korkeuksiin, sinne jonnekin, voin välittää viestiä, että viinapäissään sitä puhutaan, hui, vielä alatyylisemmin kuin selvinpäin.
Mainonnan eettinen neuvosto näyttäisi tekevän kaikkensa keskustelun ohjaamisessa kaksinaismoralistiselle sivuraiteelle ziisustellessaan kokonaisuuden kannalta merkityksettömien epäolennaisuuksien kanssa.
Se että mainoksissa yhtä selvästi kuin briljeerataan kirosanoilla, alkoholi-nimistä hermomyrkkyä markkinoidaan muille kuin täysi-ikäisille, jotka ovat juridisesti vastuussa itsestään.
Ja se taas on iso asia, etten sanoisi vitunmoinen clue, johon lainsäätäjäkin on heräämässä.
Mutta mainonnan eettisyyden vartijaa se ei liikuta, tai sitten on niin, että Panimoliitto (= kok.) voisi suuttua sellaisesta epäeettisyyden havainnoinnista.
Tällaisenaan Mainonnan eettinen neuvoston on hupaisa reliikki jota käytetään hyväksi lisähuomioarvon hankkimiseksi kampanjoille. Eräänlainen hall of fame: nämä jäävät elämään.

Tämä Mainonnan eettinen neuvosto (2010-2012) antaa lausuntoja mainosten hyvän tavan mukaisuudesta:
Puheenjohtaja
Varatuomari Outi Antila
Jäsenet
Varatuomari Arja Hiltunen
(varajäsen lakimies Raija Tuokko)
Hallintojohtaja Pia Huhdanmäki
(varajäsen apulaisjohtaja, viestintäpolitiikka Petra Wikström)
Senior Marketing Advisor Mika Sarimo
(varajäsen toimitusjohtaja Jari-Pekka Rautamaa)
Varatuomari Pirkko Mäkinen
(varajäsen varatuomari Päivi Romanov)
Päätoimittaja Lauri Kontro
(varajäsen päätoimittaja Tapani Ruokanen)
Director Sirpa Juutinen
(varajäsen KTT Annukka Jyrämä)
Sihteeri
Pääsihteeri Paula Paloranta, Keskuskauppakamari

Zombilafkan merkityksettömyys omassa elämässä

The homoilta -ohjelman jälkeen kirkosta on eronnut yli 40 000 ihmistä, joista peräti 10 000 on antanut palautetta eronsa syistä eroakirkosta.fi -palvelussa.
Juttuhan on niin kuin arvelin, että Tohlopin tapaus, josta vastakkain aseteltiin pahimmat taantumuskristityt ja - kuten Loka sanoi - fiksuimmat homot, oli vain laukaiseva tekijä.
Valtaosa lähteneistä kertoo vapareille jättämässään palautteessa eronneensa muun syyn kuin Ylen homokeskustelun takia. Syyksi mainitaan esimerkiksi kirkollisvero ja kirkon merkityksettömyys omassa elämässä.
Mikä tahansa syy on hyvä syy.
Muutos kysyy vain tahtoa, ja puolestani nostan stetsonia jokaiselle.
Myös sen olen kuullut, että teko on irtiotto tuosta sekularisaation naamarin takana toimivasta salakavalasta materialismista, joka ei anna totuudenetsijälle mitään.

Hieronymus Bosch´s Hell, 1500s. Oil on panel.

.. kuin juoksuheikkaa

Julkisen sanan neuvosto etsii sisupansseja avoimessa haussa. Kaikkialla mediassa soluttautumista yrittävä ääriaines ei jätä yhtään optiota käyttämättä.
Julkisen sanan neuvosto hakee kolmea yleisön edustajaa julkisessa haussa. JSN:n puheenjohtajan Risto Uimosen otteet sen verran haparoivilta näyttävätkin, jo peruslogiikaltaan että jotain apua siellä epäilemättä kaivataan.
Sitten kumma otsikko `Ihmistieteiden kohteet halutaan suojella´. Ilmenee että tutkimusetiikasta siinä puhutaan, mutta sävy on sama kuin Milgramin kokeen kieltämisessä, mitään todellista ja perusluontoista ei saa ilmetä.

Tutkimuseettinen neuvottelukunnan ohjeiden mukaan tutkijoitten tulisi ennalta varmistaa, ettei tutkimukseen osallistuville aiheudu siitä turhia riskejä. Näinhän juuri oli milgramin kanssa - kadunmiehet tajusivat valkotakkisen käskystä pikkupalkkiota vastaan murhaavansa. Ei oikeasti, sillä näyttelijä oli kidutuksen uhrina. Sokeaa tottelemista ja järjettömyyteen alistumista. Siitä ei saisi herätä.
Mites muuten se, kun Hitlerin julistettua myös Suomen nimissä sodan Neuvostoliitolle, täältä vain lähdettiin natsien kaveriksi tappamaan ihmisiä mitään kyselemättä. Periaatteessa sama proseduuri kuin tottelevaisuuskokeessa (Onkohan tuota kukaan muu kuin J. K. Paasikivi edes kunnolla kyseenalaistunut?).
Tenkin ohjeisto humanistisen, yhteiskuntatieteellisen ja käyttäytymistieteellisen tutkimuksen eettisistä periaatteista ja ennakkoarvioinnista näyttäisi, että sopii suitsemaan klassinen sosiaalipsykologian koejärjestelyjä (siellä olisi yhtä sun toista toistettavaa ja versioitavaa )

Kuvasiteeraus: englishcountrywalks.

Varuskunnassa on aloitettu kriisityö

Asia ei tietenkään minulle kuulu, mutta miten menetellään tosi tilanteessa, jota varten käsittääkseni harjoitellaan, ja jossa miehiä miehiä kaatuu? Mikä kriisikonsulttien armeija silloin tarvitaan tueksi?
Nyt on yksi mies lähtenyt teilleen Karjalan Prikaatin Vekaranjärven maastossa. Voi olla paha, mutta niin on koko zombi väkivaltalaitoskin muinaisen maailman ja kansallishengen ajan moraaleineen.

Myös työnteko on aivan kauheaa. Yhä enemmän kuulostaa siltä, että työssäjaksamiskonsulttia tarvitaan jokaista aamulla töihin lähijää varten, ja itkijänaisia tarpeellinen määrä ruokatauolle.
Näiden konsulttien konseptit, osa heistä on oikeasti työelämän psykologeja, eivät ainakaan aikuiskasvatustieteen näkökulmasta ole kummoista kamaa, lyhytterapioissa käytettyjä siirtomenetelmiä ym. sekä kuuntelemista.
Alan työllisyysnäkymiin trendillä lienee vaikutus. Ja kriisityöpalveluja tarjotaan erittäin aggressiivisesti kaikkialle, missä vähänkin olisi kriisin tai hädän poikasta, paperitehtaalle, jos kvartaali on heikko.
Mutta hei, tää ei kuulu perusturvan palveluihin. Ja tässä maassa on vain 90 vuotta sitten tehtailtu 40 000 veljessurmaa, josta jotenkin selvittiin ihan siellä omassa keskuudessa.
Olisi mahdollista esimerkiksi joidenkin ääliömäisten paimentolaislegendojen ulkoa opettelun asemesta opettaa kouluissa mielen ja sen kriisien hallintaa, kenties modernin egokehityksen haasteita yksilölle ynnä muuta. Tai sitten, tuoda opetukseen ihmisen seksuaalisuuden ymmärtämistä, miten kaksi sukupuolta tavallaan kuuluvat jo itse rakenteeseen.
Raamatun homoseksuaaleja koskeviin tappokäskyihinkin voidaan muinaiskulttuureista puhuttaessa viitata, tai kiveen hakattuun marinaan Gagamesh-kuninkaan ensiyönoikeudesta.

Tietenkään se itsessään, miten asiat ovat olleet, ei vielä todista mitään siitä, miten niiden tulisi olla.

Viina kiilasi johtoon huumeiden haitallisuusarviolistassa

Alkoholi ohittaa vaarallisuudessa toiset kovat huumeet, kuten heroiinin, ekstaasin ja crackin - viinankäytön kokonaisvaikutukset sekä yksilölle että yhteiskunnalle ovat siinä määrin stydit, ynnää Iso-Britannian edellisen hallituksen päihdeasiantuntijana toiminut Bristolin yliopiston professori David Nutt tuoreessa The Lancetissa.
Bristolin yliopiston johtaman ISCD-komitean uusi selvitys vahvistaa aiemmin esillä olleita väittämiä mutta se on aiempaa laajempi ja luotaa, kuinka tehokkaasti mikin aine aiheuttaa riippuvuuden, ja kuinka haitallista sen vetäminen on elimistölle.
Myös se vaikuttaa arvioon, mitkä ovat kuinkin päihteen sosioekonomiset vaikutukset.
Asteikolla nollasta sataan alkoholi otti selkeän top-paikan luvulla 72. Kakkoseksi tullut heroiini sai luvun 55, kun kolmanneksi sijoittuneen crack-kokaiinin indeksi on lähes sama kuin hepolla: 54. Tupakan uusi vertailuluku on 26, ja kannabiksen taas 20.
Mullitus verrattuna vanhaan ränking-listaan on valtava - siinä viina tuli vielä hepon ja kokan jälkeen.
Nyt ISCD-komitea arvioi, että marijuana, ekstaasi sekä LSD ovat selvästi viinan ja muiden kovien ykkösroinien takana douppien vaarallisuutta arvioitaessa, kertoo ISCD The Independent Scientific on Drugs tiedelehti The Lancetissa.

... how to produce the best evidence on drug harms; and how drug science can and should impact on drug policy.

There remain crucial areas in public health in which the gap between evidence and public policy persists, and there are few more striking than in the global response to illicit drugs.1 In the USA, for example, annual federal budgets for drug-law enforcement have exceeded US$15 billion since the 1990s, and, at a global level, untold billions more have been spent on drug-law enforcement. Over the past several decades, considerable effort has also gone towards evaluating the “war on drugs” approach.

Nutt työryhmineen on aiemmin esitellyt mm. viinakorvikkeen käyttäen jotakuinkin samanlaisia kemikaaleja, joita rauhoittava lääke, jenkkien urakalla kiskoma Valium sisältää. Viinan ystävät pitivät korviketta lähinnä provokaationa.

Ryssävihan diagnoosi

että mennään perusteisiin, joista aiemmin on mieluummin vaiettu - vankisairaalan ylilääkärin, professori Hannu Lauerman johdolla Pimeän puolella - TV1 Sunnuntai klo 18.15. Ei paha, jos esitystapa näin vaativassa aiheessa on looginen ja johdonmukainen.
Vihaa lietsonut agitaattori Elias Simojoki käytti monenlaisia vähän tunnettuja tekniikoita - mm. esti ihmisiä purkamasta taputtamalla puheen sisäisyyteen synnyttämää painetta. Teuvo Raskun mukaan mukaan tänä oli tietoista taktiikkaa "korkeilla hengen alueilla liikkuneelta" Simojoelta.
Demokratiaa, sen keskeisiä periaatteita vastaan toiminut oikeistoradikalismi on vähän valotettu alue Suomen historiaa - monesta syystä. Mutta nyt siihen saadaan psyyken tutkimuksen näkökulma.

Paine ja sen kanavoituminen (hotellikalusteisiin)

Jake Nyman kertoili puolivillaisiaan Carpenters-duosta. Mielestäni ei ole olennaista kyseenalaista heidän musikaalisuuttaan, sillä sitä löytyy, vaikka Karenin olisi korvannutkin kerran jos toisenkin studiorumpali.
Itse en tuosta niin erikoista tarkkuutta löydä. Mutta tässä uuden albumin äänitykset ovat ikään kuin alkamassa, biisejä sovitetaan, ja tuottajalle esittelin muutamaakin tahtimiestä sessioon. Ja eräästäkin sain kuulla, että voi se toimia kämpillä ja keikalla, muttei mies ole riittävän tasokas studiohommiin.
(Otan oikean jazzmiehen)

Se siitä.
Enemmän kiinnostaa julkikulissin pitäminen - sehän Carpenterseilläkin oli kunnossa, vaikka stagen ulkopuolella olisivat hekin menneet täydestä pahamaineisempien rockin hotellinhävittäjien joukossa. Tiesikö muuten monikaan, että Eagles oli niistä yksi pahimmista. Virallista tilastoa ei ole, kuka oli pahin, mutta Joe Walsh minimoottorisahalla varustautuneena bändin kiertueella kuulostaa aivan pro:lta.
Täydellinen helvetti julkisivun takana: addiktiota, anoreksiaa, sairaalahoitoa, kuolemaa. ..Se on sääntö eikä poikkeus. Ian Andersonin Jethro Tull ja muutama muu teki poikkeuksen.
Bändien luova elinkaari jäi lyhyeksi (vert. miten pitkä se oli esim. juuri Jethro Tullilla) kun energia kului siihen, että taiteilija piti itseään siinä määrin kansassa, että pysyi laitosten ovien toisella puolella - ainakin enimmäkseen. ///Jake on lopettanut ja Kiekkoradiolta soi Alice Cooperin Mr Nice Gay///.

Osin se on työpaine, joka käy päälle kuin yleinen syyttäjä - sillä varhaisen rockin keikkatahti, esim. The Wholla, oli tappava. Ilman piriä sitä ei olisi jaksanut, sanovat asiantuntijat. Ja näin se varmaan on, varsinkin Wholla joka särki ilta toisensa jälkeen kalliitta instrumentteja, ja siksikin rundasi alituisessa taloudellisessa kurimuksessa.
Muuten kiertueilla, vaikkei aikataulullisesti tiukkaa olisikaan, annettiin mennä, kun kukaan ei pitänyt perää.
Managerit itse, niiden olisi pitänyt huolehtia jaksamisesta, olivat kovia jätkiä, jotka saattoivat ryypätä pöydän alla bändiläisiä.

Ihmisistä rohkeimmat ovat pasifistisia,

he nousivat natsien hirmuvaltaa vastaan natsi-Saksassa 1940-luvun alla - me Suomi taas olimme vapaaehtoisesti mukana pönkittämässä tuota järjestelmää, tietämättömyyteen vedoten, jos mikään muu ei auta.
Ja vieläkään me emme näköjään voi puhua natsiajasta sen omalla nimellään silloin kun natsismi on osana omaa, kansamme historiaa.
Tapaus Sophie Scholl, 21-vuotiaana hirmuhallinnon murhaama, on verraten vähä tunnettu (meillä). Münchenin yliopistossa toiminut pasifistinen Valkoinen Ruusu, tohti toimia julkisesti sotaa vastaan natsivallan alkumenestystenkin aikana, ja v. 1943 teloitettiin valkoisen ruusun koko ydinryhmä.
On paikallaan ottaa hetki asialle, kun samat, tai niiden lähisukulaisaatteet tekevät taas nousuaan.
(Tänään vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhinmäki vastaa varsin aiheellisesti perussuomalaisten puheenjohtajaa Timo Soinille. Arhinmäen mukaan perussuomalaisten tarjotessa työväenpuolueen ilman sosialismia, vasemmistoliitto tarjoaa työväenpuolueen ilman rasismia.)

La TV2 klo 22.05 natseja ja raakalaisuutta vastustavat opiskelijat joutuvat Gestapon kynsiin Marc Rothemundin draamassa vuodelta 2005 - joka siis suurelta osin perustuu vuoden 1943 tositapahtumiin.

Nousi merestä mies, ei suuren suuri, ei pienen pieni

Sosiologinen analyysi terapeuttisesta ymmärryksestä -väitös, joka tänään tarkastetaan., todennäköisesti hyväksytään aivan kohta hyvin arvosanoin.

Median loppumattomat esitykset parisuhteesta kriiseineen, ongelmineen ja eroineen ilmentävät sitä vahvaa kulttuurista asemaa, joka parisuhteeseen liittyvien aiheiden käsittelyllä nyky-yhteiskunnassa on. Parisuhteeseen kohdistuva valtava kiinnostus pohjautuu terapeuttiselle ymmärrykselle parisuhteen vaativuudesta ja ongelmallisuudesta.

Tutkimuksessa jäljitettiin kolmen erilaisen aineistokokonaisuuden avulla parisuhdetta määrittävän terapeuttisen ymmärryksen logiikkaa. Ensimmäinen aineistokokonaisuus koostuu haastatteluista, toinen pohjautuu suuren suosion saavuttaneen runoteoksen Sanovat sitä rakkaudeksi ympärille muodostuneelle julkisuudelle, ja kolmas aineistokokonaisuus rakentuu julkisuuden henkilöiden avioeroja käsittelevistä iltapäivälehtien esityksistä.
Historiallisperspektiivisestihän näin ei aiemmin ollut. Lukeissani nuorena Rudolf Steinerin esitelmät julkaisusta Sosiaalinen ymmärtäminen – nykyajan sielullisen ahdingon voittamisesta, itse oivalsin näin evolutiiviset syyt sille, mikä ja miksi (vielä silloinkin oli oraalla mutta pian) tuli muuttaman lajin sosiaaliset suhteet nykymallin kompleksisiksi.
Ylipäätään se, mikä muodostui ihmisten välille sosiaalisuutena, tapahtui aiemmin ennen modernin egon ja länsimaisuuden kehittymistä hyvin nopeasti ihmisten kohdatessa toisensa.
Näin siis myös ns. eukonkanto, joka laajensi lokaaleja geenipooleja, on ymmärrettävä. Ihmiset toisena kohdatessaan kokivat välittömästi, ilman vuosikymmenten kestoisia terapeuttisia keskusteluja, mitä he olivat, ja miksi he voisivat elää yhdessä.
Oikeasti emme ymmärrä egoa, sen perustaa ja evolutiivista lajitehtävää tuhota itsensä - ja synnyttää uusi ihminen. Länsimaiden egoistisella ihmisellä on kuitenkin implisiittinen pakko havainnoida egoistien käytös, koska he tunnistavat tämän minätietoisuuden pullistuman ongelmana omassa itsessään, sisäisyydessään.

No niin, Kiekkoradiolta soi taustalle sopivasti Egotrippi - lahjatonta, monotoonista suomirockia. Egoismi itsessään elää, näyttää siltä, jostain keskinkertaisuudesta, jota se ei sellaiseksi suostu tunnistamaan, ja tähän erillistyneen minän juhlintaan tarvitaan siksi myös alkoholi.
Tästä tein aiemmin jonkin verran havaintoja alkoholistien kanssa; heillä eli ikään kuin vääristynyt käsitys omasta taidollisesta erinomaisuudestaan, ja siihen liittyvästä juhlinnan aiheesta.
Tuntemani itsemurhaajat, melkein kaikki kärsivät korostetun egoistisesta elämänasenteestaan.

Nyt Kiekkoradiolla soi Neljä ruusua: "joskus virta katkeaa, tai sitä on liikaa .."
Ja sitten: "Jos tulevaisuus haaveeni täyttää, jään lepoon enkä tahdo enää syntyä uudelleen."
Kohtalaisen egoistinen, esimerkiksi suoraan bodhisattvalupauksen vastainen ajatus.

Repeated filtering out of the synthetic components of experience by Allan Randall.

Ottakaa iisisti

Pistivät jätkän polvilleen ja henkilökohtaiset asiansa yleiseen jakeluun.
En tiedä, mutta ihmettelin sitä kultillista toimintaa joka hänen ympärillään pyöri, esimerkiksi lätkän MM-kisojen aikaan viime keväänä.
Ja rouva näkyi tv-kommentaattorina ikään kuin jonkun fanclubin puheenjohtajan ominaisuudessa; keskustelu pyöri kokonaan miehensä ihmeellisyyden ympärillä.
Tässähän (puoli)tuttuja jätkiä on ollut naamansa kanssa bulevardijulkaisujen lööpeissä pitkin viikkoa ikävien asioiden kera; paitsi että kuolemaa itse en pidä minään, eikä mitään muuta kuolemaa pahempaa taas ole.

Täällä kuollaan,

sanoi se Osmo Tiililä (ns. kirkon tehtävä -keskustelussa).
Sadat miljoonat eivät suojanneet kuolemalta, eikä seinät korreloineet onnen kanssa, so what? Elämä jatkuu. Tietysti joskus olisi myös pintajournalismissa mahdollista mennä pintaa syvemmälle.
Esimerkiksi Einari, nerohan se lähes oli. Suunnitellessaan insinöörien kanssa maailman edistyksellisimmän metsäkoneen, Eikka kuvasi sen ydintoiminnan, konepään hydrauliikan: "Se koura on ottaa rungon silleen niin ku metässä karhu puun sylleilyynsä, ja alta terä katkasoo sen."
Toimi.
Sen pituinen se, Ponssen menetystarina oli valmis.

(Kuva: omani)

Valistus, joka toimii, on kauhistus

Mietojen alkoholijuomien myynti vuositasolla on pienessä, mutta mitattavassa laskussa (5,6%). Panimoliitto jo kuuluttelee, että se on huolissaan Suomen(muka) tiukoista mainontarajoituksista.

Siis lastensuojelu on tuottanut tulosta? Ja koska se lienee niin tehnyt, Panimoliitto odottaa hyvitystä (kai lähinnä korruptoimiltaan poliitikoilta ja virkamiehiltä).

Tulee mieleen kansanterveyslaitoksen viimevuotinen ratkaisu nostaa alkoholi syöpäsairauden vaaraa aiheuttavien aineiden listalle - EU:ssa samaan luokkaan mm. asbestin kanssa.
Myös asbestin valmistajat aikaan olivat käärmeissään heille aiheutuvasta vahingosta, mutta terveydelliset seikat vetivät pidemmän korren kuin yksityinen voiton tavoittelu.
Eikä panimoteollisuuden osalta ole kyse muusta kuin puuttumisesta aivan kaikkein törkeimpiin ylilyönteihin media- ja ulkomainonnassa.
Taas keskustelu ko. myrkkyluokituksesta on onnistuttu aika hyvin painamaan alas, vaikka se, itse aiheutettu syöpä, on todellinen ja kiistaton kansanterveydellinen rasite hyvinvointivaltiossa. Ja sen maksajaksi tämän haittakemian teollisuus ei ole ilmoittautunut, ei edes tutkimuksen sponsoriksi.
Tjaa ... Lääketieteellisen koulutuksen johtama yliopisto todella sai Olvisäätiöltä shekin, jossa kylläkin oli saatteensa, hauska korulause.

Viharikoksen psykologia

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan toimitiloihin on viime yönä tehty polttopulloisku. Molotovin cocktail posahti seinään vähin vahingoin. Amatöörejä.
Mestan aitaan oli myös - ilmeisesti samassa yhteydessä - spraymaalilla kirjoitettu sukupuolivähemmistövastainen teksti.
Oli tiemmä yo-kunta äsken vaatinut suvaitsevaisuutta.

Periaatteessa uusnatsit ovat juuri niin viisaita että ampuvat itseään näin jalkaan, mutta eihän heillä ole paljon mahdollisuuksia, ei asia-argumentteja, joilla voisi menestyä oikein minkään tasoisessa keskustelussa.
Otsikko lupaa enemmän kuin mitä lastu antaa, mutta palaan asian ajan ja ajatuksen kanssa - viharikoksen sekä juridisesta että yhteiskunnallisesta (sosiaali- ja yksilöpsykologisesta) merkityksestä.
Viharikos on rikos, joka tehdään kansalliseen, etniseen, seksuaaliseen tai vastaavaan kansanryhmään kuuluvaa ihmistä kohtaan kyseiseen ryhmään kuulumisen vuoksi, ja se on rangaistusta koventava tekijä.
Suomen rikoslain 6 luvun 5 §:n rangaistuksen koventamisperusteet antavat mahdollisuuden rangaistuksen pidentämiseen, jos motiivi rikokseen on em. viha.

Uuden sesongin takia poliisi aloitti viharikosten erillisen tilastoinnin vuonna 2009.

Kuinka ampua lonkalta osumatta omiin varpaisiinsa

Äsken autoradiosta Tampereella päin kuulemani uutinen rikostapaus ei täytä Darwin-palkitsemisen vaatimuksia vaikka kaikki merkit muuten ovat ilmassa. Pohjois-Hervannassa keskiviikon vastaisena yönä vammoja saaneet miehet ampuivatkin vuoron perään käsiaseella itseään jalkoihin. He olivat alkaneet uhitella, ja sanoa toisilleen `et uskalla ampua itseäsi jalkaan´. Näin kertoopi Pirkanmaan poliisi.
Vahvaa.
Darwinin palkinto vain myönnetään Homo sapiens -lajin yksilölle, joka on poistanut perimänsä ihmislajin geenipoolista "erityisen typerällä tavalla". Perimänsä voi poistaa geenipoolista esimerkiksi kuolemalla tai steriloimalla itsensä.
Tässähän jos asehullujen toistensa yllyttäminen olisi johtanut laukauksiin jalkoväliin, voitaisiin puhua melko varmasta tupla-kilpailukandidaatista. Ja on se palkinto tullut ennekin Suomi-pojalla.

Pirkanmaan poliisi tutkii myös toista, Tampereella viime lauantaina sattunutta ampumista, jossa mies sai kaksi osumaa jalkoihinsa. Ampujaa ei ole toistaiseksi tavoitettu. Vuonna 1973 syntyneellä uhrilla ei ole välitöntä hengenvaaraa.
Välikohtaus sattui iltakuuden maissa kerrostalossa Tampereen Viialassa. Kun asukas avasi huoneistonsa oven, häntä ammuttiin käsiaseella.

Sitten, silmäiltyäni hieman Marko Leinon ja Pekka Lehtosaaren käsikirjoittamaa tv-sarjaa Alamaailma, ei kai se vain ole totta ? -
samoin kuin totta oli aikanaan (v. 1992) Venäläinen ystävä, jonka kirjoitti rikostoimittaja Harri Nykänen.
On mutakin: Marko Leinon käsikirjoittama ja Aleksi Mäkelän ohjaama Rööperi, 2009, elää Helsingin Punavuoren alueen ammattirikollisten maailmassa 60 - 70-lukujen taitteessa.
Alueella tuolloin toiminut poliisi tunnistaa filmin kuvauksen tuolloisista konnista ja levottoman asuinalueen hengestä. Se on todenmukainen. Rikosylikomisario Torsti Koskinen tuntee jopa tapauksia, joita tutkittiin mutta elokuva kertoo niistä jutuista puuttuvat palaset.
Pohjana oli Harri Nykäsen ja ex-rikollisen Tom Sjöbergin Rööperi – Rikoksen vuodet 1955-2005.

Kuvasiteerauksessa ei näyttelijä - Portrait of Tom Sjöberg in Basso article about the Rööperi book.

Tapaus Tariq Aziz

Tariq Aziz, 74, Irakin entinen varapääministeri, on tuomittu kuolemaan shiiamuslimien vainoamisesta. Tätä saattoi odottaa, ja se on totta, hän piti kovalla kädellä kurissa noita vaarallisia islamilaisfundamentalisteja. Ehkä hän oli jossain suhteessa jopa koko Irakin diktatuurin aivot tässä suhteessa.
USA päästi kuolemanpartiot, kirkkojenpolttajat ja naistenalistaja-partaukot irti, nuo - sanalla sanoen inhimillisen kehityksen pyörän pakille kääntäjät.
He ovat enemmistö maassa, ja vähemmistöjä oli suojeltava tämän kaikkien fundamentalistien tapaan Kirjaa tarkoitukseensa vääristelevän raakalaisenemmistön mielivallalta - olisi yhä tehtävä näin.
Maa ei ollut miltään osin valmis demokratian ilosanomaan, eikä ole sitä vieläkään.
Yhdysvallat pani vielä paremmaksi, se on luovutti heinäkuussa Irakin "viranomaisille" 26 vankia - miehiä diktaattori Saddam Husseinin hallinnon ajalta. He saivat bonuksena Tariq Azizin, joka on jo tuomittu 15 vuodeksi vankeuteen.

Aziz olisi todellisuudessa yksi kansainvälisesti kykenevä diplomaattinen toimija vieläkin, jos järki voittaisi Irakissa, ja se palaisi USA-kriittiselle Azizin linjalle.

"This is not, in my view, likely. Rather, what Tariq Aziz as a free man could tell the world is the true story behind those wars and embargo regimes. First: who looked the other way as Iraq prepared to invade Kuwait in 1990, and provided assurances that whatever actions it took against Kuwait’s monetary and oil price warfare would be treated by the U.S. as an internal Arab affair?"

Luokattomat kynnyskysymykset

Pekka Haaviston mielestä Suomen kirkko `kärvistelee´ homoparien vihkimisasialla, kun taas Ruotsissa kirkko hyväksyi sen jo syksyllä 2009 /HS.

Kaikki aikanaan, hän itse kärvisteli pitkään taipumuksensa kanssa toimiessaan Vihreän liiton puheenjohtajana 1990-luvulla, ja jo 1980-luvulla, merkillisesti jäi porukasta jossain yökerhossa (nk. renkussa) vielä `hieman katselemaan´.
Niinpä.
Huomautan, että äänestän Pekkaa jos vain ehdolle asettuu pressanvaaliin. Suomi tarvitsisi tämän parin jo terapiasyistä.

Mutten pidä kummoisessa kurssissa sitä, jos johonkin yhteisöön kuulutaan pelkästään rituaalin takia, tai rituaalien takia.
Olin paikalla kun kummityttäreni tytär kastettiin - rituaali on todellinen, siinä luodaan ensimmäinen lenkki kirkollisen materialismiin, joka vääristää alusta asti hengen toimintaa, sen kehittymistä näkeväksi järjeksi ihmisessä.
Todellisuuden ulottuvuudet - joita tosin ei loputtomasti voida kapseloida erilleen elämästä - suljetaan viimeistään rippirituaalissa, josta todella suosittelen nuoria pidättymään.
Tuo tyhmentävä, valtava meemi on passiivisen agnostismin takana, mihin uskonnoton taas tavallaan onkin jo tehnyt pesäeron, ja kirkastanut tajuntaansa.

Agnostikko on hylännyt keskiajan dogmit epäuskottavina, mutta on odottavinaan järjellisiä todisteita hengenkunnista.
Vanha moraali, sekään ei vaadi paljon, elämään karkean laillisuuden rajoissa.
Hän on luovuttanut, antanut mennä ylitseen kaiken kasteesta sotilasvalaan. Nnoiden instituutioiden vanhojen juutalaisuskon demonisten traditioiden, loitsujen ja rituaalien, voima ei ole näkyvää, mutta se tekee näkemättömäksi.
Kukaan muka ei ole tullut kertomaan kuolemanrajan takaa mitään sieltä. Jo yksin minun suvussa niin on tehty satojen vuosi ajan - puolison kuoltua. Ja tämä vierailu tuo rauhan asianomaiselle. Hänellä on ensikäden tietoa toisista elämänolosuhteista.
Agnostikko luetellessaan tiedon ehtoja on kuin verrattavissa syntymäsokeaan, joka ei ole koskaan nähnyt kuuta, ja vain hyvin heikosti aistinutkin sen (ehkä).

Cool

Marlene Dietrich näyttää mallia: ei pahakaan eläytymisen paikka, mikä arvo muulla maailmanmenolla on.
Myös seksuaali- ja sukupuoliroolirajojen rikkojana aikaansa edellä - eli läpi melkein koko hirmuisen vuosisadan.
Eikä myynyt itseään natseille.

Ilo on jotain, jonka omistajaksi instituutiot mieluusti ilmoittautuvat, mutta elämään kuuluva hiljainen voima, innostus, ei ole heidän omaisuuttaan - ja instituutiot yleensä pystyvätkin "armovälineillään" demonisoisomaan elämänilon organisoidessaan sen.
Vapaa-ajattelija-lehden päätoimittajana Teuvo Rasku kiinnitti tähän henkisen rikkauden omistusseikkaan huomiota.
Yksi on tietysti kulttuuri, joka kasvattaa ihmisiä siihen, että ilo ilman viinaa on teeskentelyä, ja se tukee estoitta viitoittamaansa tietä: varhaisella iällä hankittu aivo- ja mielihyväratavaurion aiheuttama altistus pistää uskomaan, ettei aitoa iloa olisi olemassakaan (väärä johtopäätös).

Taiteilijan kontribuutio ajan keskusteluun

Toistaiseksi huomaamattomin ja eleettömin (hienoin) kannanotto homoseksuaalien jakamattomien ihmisoikeuksien puolesta on tämä.
On ollut jokseenkin pinttynyt maneeri kuvata tuossa sohvalla keskustelemassa heteropariskunta - jopa kaikilla tietämilläni suomalaispilapiirtäjillä. Nyt on tapahtunut muutos, jolla ei revitellä mutta sen huomaa.
He ovat kotonaan.
Viestikin on lopulta selvä, vaikkei hypi silmille.
Helsingin Sanomien pääkirjoitussivulla Henrik Karlsson, s. 1956, on julkaissut Karlsson-signeerattuja piirroksia vuodesta 2005 lähtien. Oman tyylin hakeminen tässä kontekstissa näytti kuitenkin (Karin ja Terhon jälkeen) ottavan aikaa, vaikka hän
toimi lehdessä pilapiirtäjänä vuodesta 1986 lähtien. Erityisesti sisäsivuilta mieleen jäi sosiaalitantta, josta karrikatyyristä toimituskin älys ottaa etäisyyttä, huomauttaen, että se oli Karlssonin näkemys sosiaaliviranomaisesta.