Tämän siitä saa

Jatkosota on kuin huuliherpes, joka ilmestyy itsepintaisesti naamaan, vaikka päälle levittäisi mitä taikasalvaa, tuumii Lyytisen Jaakko /HS.

Entinen gonzojournalismin tähti Ylkkäri kysyi 240:ltä Helsingin yliopiston pseudoakateemiselta, mitä he tietävät Suomen sotahistoriasta.
Vastaajista 36 prosenttia ei tiennyt, että Suomi luovutti juutalaisia Saksaan jatkosodan aikana. Yhtä moni oli sitä mieltä, että jatkosota oli erillissota Neuvostoliiton kanssa eikä osa toisen maailmansodan tapahtumia.
Tulo puhuu puolestaan.
Olisi jäänyt vähälle huomiolle niin Ylkkäri kuin Lyytinenkin, jossei Lippos-Paavo tullut hätiin. Lipposen eduksi on sanottava ettei hän itse yo:na ollut ollut silmään kustu, vaan oli jo menossa sivariinkin, mutta häpäe Iijokien suvulle mutsinsa puolella olisi ollut liian suuri. Hän lupasi tulla priimuksena takas SAintistä.

Anyways. Jaska sanoo, että se

olis parempi, että luopuisimme sievistelevistä kiertoilmauksista ja tunnustaisimme, mistä jatkosodassa oikein oli kysymys ja miten syvästi sodat ovat vaurioittauneet suomalaisia sukupolvia. Sen tunnustaminen ei tee sankarivainajista sotarikollisia.

No, ei mutta Milgramin kokeessa kokeenjohtajan apulaisiksi väärtejä kylläkin.
Onko tuo osa ihailtava? Eivätkö ne jotka kieltäytyivät yksilöinä lähtemästä natsien kelkkaan ole melkoisia kunnian miehiä?

Mutta mitä sanoo Hesariin vastineen rustannut Lipponen, hänen mielestään mielestään Lyytinen "on kokonaan menettänyt historian tajunsa leimatessaan Suomen Hitlerin liittolaiseksi toisessa maailmansodassa."

Lipposen mukaan Suomi oli "rajatussa yhteistyössään" natsien kanssa yksi niistä monista pienistä valtioista, jotka jäivät jalkoihin siinä tapahtumien vyöryssä, joka käynnistyi länsivaltojen petoksella, kun ne antoivat periksi Hitlerille Munchenin huippukokouksessa 1938. Silloin ei myyty vain Tsekkoslovakia, vaan meidät myös.

Tuo myyttinen, lähinnä vainoharhaisuudesta kumpuava kertomus yleensä jatkuu sillä, ettei NL halunnut talvisodan alla aluevaihtoneuvotteluilla muuta kuin syyn sodalle.

Vaikka valtioiden, Suomen ja NL:n, maaraja-näkemysten väliin jäi lopulta vain parikymmentä kilsaa ryteikköä - olen nähnyt ne mestat.
Ja taas meriraja: Miksi Stalin kävi sitä yötä myöten suuresta Suomenlahden kartasta läpi yhä uudelleen, "tarvitsetteko tuon saaren, entä tämä luoto?", kysyen?
Miksi ulkoministeri Erkko sanoi Paasikivelle, NL:n bluffaavan sodanuhalla, jos kerran sodasta oli jo (jossain) päätetty?
Miksi Lipponen ylipäätään puhuu ajasta talvisodan (30. marraskuuta 1939 – 13. maaliskuuta 1940) alla, vaikka puhe tekstissä, johon hän vastaa, oli jatkosota-nimen (25. kesäkuuta 1941 – 19. syyskuuta 1944) saaneesta hyökkäyssodasta? kartoissa ja eritoten puheissa Suomen raja oli vedetty Uralaille.

Lipponen tuntee asian, miten IKL ja AKS olivat muka rajatussa yhteistyössä natsien kanssa. Minä en: ne arkistot tuhottiin muutamassa tunnissa, kun laki kriminalisoi ko. järjestöt. Suunta-julkaisun rekisterit ym. paloivat alle tunnissa.
Siellä oli mielenkiintoisia nimiä täältä päin, mm. joku mun sukuun naimakaupalla tullut iikolli-natsi.
Meillä ei ole mitään anteeksipyydettävää yhdeltäkään valtiolta, Lipponen puhuu suurella suulla. En ole koskaan kuullut hänen pyytävän mitään anteeksi, en edes silloin kun hän suurvallan vieraana kahdeksan vuotta sitten yritti sitoa Suomen kansavälisen lain vastaiseen toimintaan ns. Irak-koalitiossa.

Miten noin niin kuin eettisesti kestävää on se, että Syomi kieltäytyi jo tuon "rajatun" asevelisodan alussa (elokuu v. 1941, kats. Jokisipilä, 2004, 162-163) liittoutuneiden tarjoamasta rauhasta ja paluusta v. 1938 rajoihin - ja taas näin tuki vuosikausia natsien hirmuhallintoa? Tuellaanhan Suomi osaltaan mahdollisti natsien laajamittaiset rikokset ihmisyyttä vastaan.
Tietysti siihen sanotaan, ettei juutalaisten kohlaloista tiedetty, mutta niin sanoivat natsihallituksen ministeritkin. Olivat Aatun suggeroimia hyväuskoisia hölmöjä.

Viite: Jokisipilä, markku: Aseveljiä vai liittolaisia? Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004.

Kaksoisolentoa ei tarvitse kaukaa hakea

Anssi Vanjoen kaltainen keskinkertaisuus on paras heppu materialisoimaan ihmiskehityksen tulevaisuuden.
City-lehden haastattelussa Nokian Mobile solutions -yksikön entinen johtaja maalaa visioita vuoteen 2020.
Muka ihan joku testamentti.

Siinä seisoo, mitä 10 vuoden kuluttua tuon prognoosin (§5) mukaan on meno: muun muassa virtuaalinen kopio, kaksoisolento, jolla on oma tahto:

Tulevaisuudessa hengaamme verkossa joka hetki, jopa silloin, kun emme itse ajattele tekevämme niin. Passiivisten, tylsien Facebook-profiilien sijaan meillä on aktiivinen profiili, eräänlainen virtuaalinen kaksoisolento. Kaksoisolento valtuutetaan toimimaan edustajanamme tietoverkossa. Se pystyy opettelemaan itsenäisesti kokonaan uusia asioita matemaattisen algoritminsa avulla. Se ei ole riippuvainen käskyistämme.

Sanoisin, että Vanjoki ei ole se velho joka laittaa evoluutiokoodin toimimaan avatarissa.

Tulevaisuudessa esimerkiksi City-lehden verkkoversiossa tieto ja mainonta muodostavat luontevan sekamelskan. Lopulta niitä ei voi erottaa toisistaan.

Tai juuri päinvastoin, selväpiirteinen erottelukyky kehittyy tuossa paineessa, joka uhkaa suggestiollaan mielen itsetietoisuutta.

Kaksoisolentomme on niin älykäs ja sen esittelemä mainonta meille niin kiinnostavaa ja relevanttia, että mainokset tuntuvat meistä tiedolta.

Kaksoisolentomme tekee sitä aina, harhauttaa, se on visuaalisen mielentodellisuuden olento Guardian of the Threshold - kuva karmastamme, tuonenjoen märkähattupaimen, kynnyksenvartija, joka esittäytyy yksilölle paljaana vasta korkealla hetkellä kun mitataan pyrkijän kyky, valmius initiaatioon.

Silloin kaikessa tiedostamisessa, päinvastoin kuin mitä Vanjoki kykenee päättelemään, ei ole enää mitään suggestion vaikutusta (vakaan pyrkijän alitajunta on tästä tarkka), eikä riippuvuutta mihinkään. Addiktiot ovat rauenneet ja tietoisuus, tahto, ovat itsessään vapaat.
Muuten, tämä mm. Bernard Lievegoedin ansiokkaasti kuvaama prosessi ei ole hyvin yleinen niidenkään keskuudessa, jotka tuntevat asian teoriassa tai siis tunnistavat kirjallisten ja taiteellisten kuvausten totuusvoiman intuitiollaan.
Jos toisin olisi, maailma myös olisi aika eri näköinen.

Tai sitten löytyy kokelaita, joilla H-hetkellä ei olekaan aivan kaikki okei, vaikka olla piti. Joidenkin valveutuneiden skeptikoiden (en halua heitä osoitella) sinänsä avoimista rajatilan kuvauksista käy hyvin ilmi, että he lienevät jo kohdanneet tämän kaksoisolentonsa, joka elää kaikesta siitä, mikä on vielä vailla sovitusta, tai uhkaa mielen toiminnan täyttä itsetietoisuutta.
Silloin tässä uudessa elämässä tarvitaan puolustusmekanismi, ja se on tuon sielullisen todellisuuden ulottuvuuden kieltäminen, brigh-tietoisuus.
Minän puolustus vapauttaa ainakin yhdeksi elämäksi "unihalvaus"-vuorovaikutuksesta tietoisen ja tiedostamattoman rajalla. Tiukka orientaatio kapseloi sen, mikä riehuu alitajunnassa, ja se ei kauaa kykene enää tunkemaan päivätietoisuuteen mutta ei juuri uniinkaan. Koska kirkkaan tajunnantilan yksilö voi tahdollaan ulottaa myös laajempaan tunnekirjoon unimaailmassa - saavuttaa herruus tajunnan virrasta.
Tämä on korjaava tie.

Dos. Martti Lindqvist käytti norjalaisen Edvard Munchin teoksia kuvaamaan varjominän hiipivää läsnäoloa, mm. Puberteettia.

Kauheaa sosialismia

Kyllä sinne jää vielä ymmärrettävää, perusteli Ulf Sundqvist, jos kouluissa vähän yhteiskuntaa lähestytäänkin opetuksen keinovalikoimilla.
Olisi sillä välineellä käyttöä. Oikeisto vesitti Uffen pyrkimyksiä minkä vesitti, ja loput otti omiin nimiinsä kun muu "sosialismia"-huuto ei auttanut.

Imettelen suuresti tuota perussuomalaisten puheenjohtajaa, joka hurmaa kannattajakuntansa ilmoittamalla että tarjoaa heille työväenpuolueen ilman sosialismia. Joku nim. kaunainen työtön ylistää, tajuamatta, mitä tuo tarkoittaa suomalaisen, yhden maailman toimivimman sosialismin purku.
Hänen lapsensa saavat maksuttoman koulutuksen, usein fatta maksaa suoravelotuksella asuntovuorat ja kauppalaskun sekä vaatehankinnat. Näin työttömyyskorvaus riittää baarissa istumiseen, jos vähän luukulta ronkuu vielä lisää. Myös kirjoitetut pamit menevät yhteiskunnan piikkiin.
Tämä on sosialismia, totta, johon vois puuttua ja reivata menoa työhön ja koulutukseen kannustavaan suuntaan.
En edes tiedä, mitä pers meinaa, mutta työnteon kannattavuuteen liittyviä tabuja yhteiskunnassa se ei näytä kummoisesti hiffaavan. Kuvaavaa muuten on että Ylen kyselyssä muut neljästä suureesta jättivät vastaamatta kaikkiin kysymyksiin, mitä niistetään, kun rahat eivät riitä.

Prelesti knuta

Taustabändinä kuvan levyllä toimii Juicen yhtye.
Kuululla Soundi-EP:llä artisteina esiintyvät mm. Veltto Virtanen sekä Hämeenojan veljekset joista Miikaa esitti Mikko Alatalo.

Tamperelaisilla J. Leskisellä, Alatalolla ja P Virtasella oli yhteistyötä vuoden 1977 aikana. Keväällä Juice-yhtye säesti Virtasta tämän kahdella sinkulla sekä Alataloa Rokkilaulaja-LP:n biisillä Enkeli.
Samoihin aikoihin perustivat Alatalo, Harri Rinne ja Virtanen myös bändin nimeltä Välikausitakki, jota on luonnehdittu lähinnä Rinteen ja Virtasen kehittelemäksi hauskanpitoyhtyeeksi, mutta koska Rinne oli myös Alatalon kanssa tehnyt joitain biisejä jotka sopisivat paremmin tälle ryhmälle kuin Alatalon levyille, tuli tämäkin heebo mukaan.
Leskinen sensijaan ei alunperin kuulunut yhtyeeseen vaan häneltä tilattiin biisejä. Jostain syystä (hyvää jengiä) hänkin kiinnostui Välikausitakki-ajatuksesta ja liittyi porukkaan mukaan.
Alkuvuodesta 1977 Leskinen siis oli mukana myös Soundi-lehden tilaajalahjaksi tehdyllä EP:llä.
Ja tuo blatta mulla on vieläkin hyllyssä - tais muuten olla Elukka Juntunen myös sessiossa mukana, vaikkei missään lähteissä näykään.
Leskisen ja Alatalon välit olivat jo tulehtuneet, keskinäinen kemiallinen vastaveto kulminoitui siihen; että Juice osasi tehdä biisejä ja Mikko taas laulaa mitä vain sellaisen yli kolme oktaavin skaalalla.
Näin itse että fekkiä se paine ei ollut, kun kerroin Mikolle korviini kantautunutta. Ei varmaan olisi pitänyt.
Mutta ajattelin että selvästi mieltään pahoittanut Jussi Raittinen ei ollut Juicen yleishölinänä laittaman vittumaisen viestin todellinen vastaanottaja, vaan Mikkohan se - ja joo, tunnisti itsensä.
Elukalla ja Peitsamon Karilla ei ollut helppoa. Mutta myös Virtasen eron ryhmästä voi nyt kirjata manse-rockin (retroon) historiaan: Lähdin meneen, koska tajusin jo silloin Mikon totaalisen vastenmielisyyden hymynsä takana. Piste.

Että Piste.
Ps.
Piste ja piste - yleensä ihminen peilaa itseään, sisintään, negatiivisuuden tunteissa; siksi se löytyy edestä uudelleen vaikka minne menisi.
Piste.

Nuorilla aikuisilla on järki päässä ja minässä

Nuoret aikuiset kyseenalaistavat perinteiset raamatuntulkinnat, mitä sivumennen sanoen on pirun loogista, sillä mitään ontologista voi hyväksyä vain omanjärkensä kautta, jolla sitä on, ja joka ei ole lahkoissa alistettu, ei tässä eikä edellisissä elämissään.
Piispojen tai minkään muiden auktoriteettien esittämät dogmaattiset tulkinnat taas eivät voi olla juuri muuta kuin mielipiteitä, usein luutuneita sellaisia.

Itse löysin nuorena teosofien avarat ja rikkaat näkemykset henkisyydestä, ja sitä tietä löysin buddhalaisuudenkin.
Minulle oli aivan selvää että järjellinen tulkinta Raamatusta, sen uudemmasta osasta tulee lähelle tuota toista, idän korkeaa uskontoa. Ja alkujaan nämä liikkeet ovat olleet opillisesti monessa suhteessa samankaltaisia (mm. manikealaisuus ja kataarien gnostismi sekä toisaalla Tiibetin buddhalaisuus). Käsitän nyt, että kalliosta puhutaan vuorisaarnassa juuri tässä perusluontoisen oivalluksen merkityksessä.

Riikka Nissin suomen kielen alaan kuuluva väitöskirja Totuuden jäljillä tsekataan just nyt 11.12.2010 Jyväkylän yliopistossa.

On eri asia ottaa jokin asia puheeksi kertomalla toisille, mitä se tarkoittaa, kuin kysymällä heiltä, mitä se heidän mielestään tarkoittaa. Tämänkaltaiset käytänteet varmistavat, ettei kukaan osanottajista tulkitse tekstiä yksin muille, vaan että kaikki saavat mahdollisuuden yhtyä tekstin merkityksen koostamiseen.

Siis yksilöä, hänen mieltään ja järkeään kunnioitetaan. Näin monet filosofiset ja henkiset liikkeet ovat toimineet aina - ne ovat olleet edelläkävijöitä.

Erimielisyydet tuovat keskusteluun uusia näkökulmia ja mahdollistavat tekstin monipuolisen ja syvällisen käsittelyn.

Nissi muuten tutki uskisnuoria. Mitä heitä itse olen tavannut, useammankin kohdalla panin merkille, että he ovat ratkaisset (itselleen) dogmien ristiriidat, kuten Nissi toteaa "tekstin kertomusten mahdollistamilla arkisillakin päättelyketjuilla."
Välttämättä lahkonuoren profiili ei ole korkea, koska uskisyhteisöjen nk. vanhimpien tietoon he eivät halua päättelyjään mutta vähintäänkin välillisesti dogmien nielemistä syvemmät oivallukset käyvät ilmi keskusteluissa. Mielessäni onnittelen aina kun tämän voi havaita.

Graffassa homekorvien klassinen käsitys omasta roolistaan.

Ei kommentoida liian kovia tietoja ilmakauhun vuodoista

Kokoomuslainen puolustusministeri Jyri Häkämies ei kommentoi julkisuudessa koviakaan Wikileaksin paljastuksia, koska ulkoministeri Alexander Stubb, kok, on aiemmin linjannut, että Wikileaksin julkaisema aineisto on vieraan valtion dokumentteja, jotka on hankittu luvattomasti sekä sen lisäksi osa on turvaluokiteltua aineistoa.
mitä-mitä ?
Jos noin on, niin tietohan on silloin mitä kovinta ja varmasta lähteestä. Mutta on eri tuhmasti pantu jakeluun.
Tai sitten ei, sillä valheessa eläminen ei ole mikään korkea ihanne.

Usarin kaivama dokumentti Steps to facilitate the transfer of Russian-made Finnish MANPADS to the U.S. for countermeasures testing on karua kauraa pienen maan puolustushallinnolle, jonka yli suurvallat luotettavan lähteen mukaan sumelematta kävelivät - vuosia.
ItO 86 M on olalta laukaistava ilmatorjuntaohjus, jonka uusin päivitys on kantamaltaan 5 km, ja Jenkit olivat siksi kiinnostuneet: paha ase väärissä käsissä, jos varastot vuotavat.
Venäjä taas lupasikin toimittaa Suomen puolustusvoimien käyttämän ohjuksen Yhdysvaltoihin testeihin. Näiden testien tarkoitukseksi mainitaan tarve kehittää vasta-ase Suomen ItO 86 M -ohjukselle.

Suurvallat suhmuroivat tapaamisessaan heinäkuussa v. 2009 yhteisistä toimista, joilla olalta laukaistavien ohjusten leviämistä pyritään estämään.

Tämäkin on Stubbin mukaan aivan liian kovaa kamaa, mennä sanomaan nyt juuta tai jaata.

Mitenhän Karjala takas Naton voimin -änkyrät mahtavat suhtautua tähänkin palapeliin? Mutta heidän mediassaan se siis kelluu uutisena, ja selvää suomea.

Ps.
Kokoomusjohtaja Jyrki Kataisen Nato-kiima sai äsken Suomen Atlantti-Seurassa uuden, rajun piikin:

Nato-Venäjä -neuvosto, jonka ulkopuolella Suomi on, vahvistuu eurooppalaisena turvallisuusfoorumina. Siihen ei sisälly mekanismeja kumppanimaiden informoimiseksi. Suomi on tästä foorumista - ellei nyt kokonaan pihalla kuin lumiukko - niin vaivaisukon tavoin porstuan pielessä.

Niin, mitäpä muutakaan se olisi: joko tahdoton myötäilijä isoissa kusetuksissa, tai niistä pihalla.
Yksi kapula voisi olla aseidenriisunta; jos niillä vermeillä ei suurvaltojen mukaan ole em. enempää merkitystä meillä tai heille.

Egoismi ja onni

Sinänsä mielenkiintoista Journal of the British Psychological Association -lehden laaja tutkimusvertailu lapsettomien ja lapsia hankkineiden ihmisten onnellisuuden korrelaatioista. Epäilen vain, että tässä on mennyt aika sekaisin mahdollisuus egoistiseen onnentavoitteluun sekä onnellisuus.
Tosin joineki johtopäätöksineen ylkkkäritasoa ihan kummasti.

Sinänsähän jotain tuo kertoo ajan trendeistä.
Onnellisuustutkimukset taas ovat muutenkin vaikeasti tulkittavia - juuri muutama päivä sitten asiasta viimeksi polkkasin.
Ja Osmo Kontula sen tietää, 50-vuotiaana parionni hiipuu, oli lapsia tai ei.
Egoistisen ajan ydintä lähenee W. Keith Campbell ja Jean Twenge, jotka tutkivat pariskuntien onnellisuutta 1970-luvulta nykypäivään.
Ja kas kävi ilmi, että pariskuntien avio-onni on aina kärsinyt lasten saamisesta,

mutta nykyisten kolmikymppisten kohdalla muutos on suurempi kuin koskaan. Selitys on se, että kolmikymppisen on vaikeampi luopua elämäntyylistään kuin 23-vuotiaan.

Taas lapseton kolmekymppinen on elänyt kymmenen vuotta egoistista elämävaihettaan, (joka muuten on ominainen tuolle ikäkaudelle) jossa hän saa omistautua itselleen: tavata ystäviä, matkustaa, juhlia, opiskella, käydä töissä ja harrastaa seksiä silloin kun omaan aikatauluun ja mielentilaan sopii. Rikasta, kuten teksti antaa ymmärtää.
Tässä vain on jotakin sellaista, joka ei kuitenkaan olisi kestävää, ja aika triviaalin onnen jälkeen rynkyttää jo ladon ovien sisäpuolella.
Mikä yhteys seesteisellä vanhuudella sekä toisaalta nuoruuden mielentilasta uloskasvamisella on? Tuo elämänkaaren analyysi käy ilmi kuin sivuhuomiossa.

Tämä ei kuitenkaan poista kokonaan sitä tosiseikkaa, että lapsi ilmeisesti tekee onnelliseksi jollakin tavalla, jota ei voi mitata lyhyen aikavälin onnellisuustutkimuksella. Lapsellisten onni on myös takautuvaa. ...Kaiken kaikkiaan onni siis vähenee lapsen saannin myötä, mutta kuinka pitkäksi aikaa? Siitä ei ole tehty juurikaan tutkimusta.

Entä se sinkku bilehile, jolla moodinsa kolkyt ja jotain jää päälle; ei sekään silmämääräisesti näytä hääviltä.

Ann-Mari Huhtanen ja Maria Pettersson päättelevät, kenties lapselliset kirivät eläkeiässä lapsettomien ohi – tutkimustuloksia tästä ei kuitenkaan ole. Heidän juttunsa kypsyy loppua kohti. Se on vain niin pitkä ettei sätky onnenkalastaja jaksa lukea sitä loppuun.

Niin ...Hedonistinen altruismi, sen ontologinen palkitsevuus saatiin esiin seuraavalla vertailulla: hyväntekeväisyystyö oli hyvin korkealla sekä nautittavuudessa että palkitsevuudessa. Television katsominen oli erittäin nautinnollista, mutta ei lainkaan palkitsevaa. Työ taas oli hyvin palkitsevaa, mutta vähemmän nautinnollista.

Muuttujat eivät kohtaa muuta kuin tuossa oven avautuessa ulos.

Ps.
Näin päivittäin entisen kollegan, ikämies, kantamassa lestiä kotiin kangaskassissa. En tiedä, miten menetellä; tiedän kassin sisällön ja jotakuinkin miehen tilanteen. Asia on arka, autan jos voin.

Kuvalähde.

Kylmä maa

siksi lämpö, joka voi kansassa elää luo kontrahtin. On näitä muitakin, esim. Turkki, vaikka siellä epäilemättä löytyy syynsä vahvalla poliisi- ja armeijastatukselle.
Meillä avain sana on virkavaltaisuus.
Mutta suomi ei ole koskaan selvinnyt fasismista; Urho Kekkonen oli miniterinä säätämässä lakeja, joilla IKL lakkautettiin fasistisensa mutta myös natsirikollisten kanssa yhteistyötä kähmineet ja Suomen valloitussotaan tietoisesti ajaneet valtiohoitajat tuomittiin.
Se ei riitä. Työ jossa ihmisyys täyttää sielut, ja korvaa julmuuden, jossakin vaiheessa vain jäi ihan kesken (ja nyt UKK:n sankaritekoja vielä yritetään vesittää).
Esimerkkejä ei tarvitse kaukaa hakea.
Foundation of European Law and Polity -huippuyksikössä työskentelevä pakolaisjuristi Ida Staffans on puheissaan korostanut Suomen viranomaisten lähtökohtaisesi kielteistä tavoitetta turvapaikkamenettelyssä. Kuin sanomaton tavoite on aina löytää syy, jonka takia henkilö ei saa turvapaikkaa, sen sijaan, että lähtökohtana olisi auttaa hädässä olevaa.
Pakolainen on henkilö, joka joutuu pelkäämään joutuvansa kotimaassaan vainotuksi rodun, uskonnon, kansalaisuuden, sosiaalisen aseman tai poliittisen mielipiteen johdosta, ja Suomeen tullessaan pakolaisstatuksen saanutta henkilöä usein kidutettu tavoilla, joita kaiken nähden ammattilaistenkin on hyvin vaikea kuunnella.
Meillä perinne maahanmuuttomaana ja perinne eurooppalaisena - jakamassa eurooppalaista vastuusta - yhteistyömaana eivät ole vielä oppineet kulkemaan ongelmitta käsi kädessä.
Itse Suomen turvapaikkaprosessin on laadultaan jo pitkään nähty olevan eurooppalainen. Prosessin tulokset antavat kuitenkin aihetta kyseenalaistaa mm. Suomen roolia Euroopan turvapaikkataakan jakamisessa. Tosin ihmisten kunnioittavaan kotouttamiseen ei pykälöinnin lomassa ole edes vakavasti paneuduttu. Jos ei kovin hyvin muuallakaan, ei se ole mikään puolustus.
Voidaan hahmottaa kausaalisuus, jossa sekä maahanmuutto-ongelmien ratkaisut että resurssien uudelleenjako pääsevät kehittymään, kunhan maahanmuutto tulee oikeaksi osaksi koulutusta.
Myös hallinnon asenne kaipaa korjausta: maahanmuuttoprosessien on tultavat yhä tehokkaammiksi, ja käsittelyaikojen lyhennyttävä. Niin ikään viranomaisille on löydettävä joku roti: vastuu heidän kiskoessaan hatusta omia oletuksiaan: esimerkkinä Pekka Haaviston puoliso Nexar Flores, joka sai kuulla elävänsä Suomessa kulissiliitossa maan kansalaisuuden toivossa.

Tämä on kylmä yhteiskunta, joka pelaa omaa kasvotonta, byrokraattista lasihelmipeliään. Se on myös läpikorruptoitunut, mikä tosia asiallisesti mahdollistaa taas sen, että ulkomaiset rikollisliigat sen kun porskuttavat.
En ota kantaa siihen, kuinka yksi korruption tutkimuslaitos vuosi toisensa jälkeen onnistuu ummistamaan silmänsä suomalaiselta mallista; on sen oma häpeä, josta se onkin jo saanut kuulla.
Suomessa saa valehdella joutumatta poliittiseen vastuuseen, tai mihinkään. Ei tarvitse kuin avata toosa, ja jo on joku seli-seli-seli-käynnissä.
Voimme kouluttautua ja terästäytyä olemaan pitämättä valhetta totena, sanoo von Kemppi. Helppo sanoa, kenen tahansa meistä.

Roberto Bolle (dances for Unicef).

Sympaattinen tapaus

Laulajan tärkein ominaisuus on (Petja Jäppisen mukaan) myötätunto kuulijaansa kohtaan.
Sitten järjestyksessä on laulutaito, ja sen jälkeen kolmantena tuleekin jo musikaalisuus.
Kun kuulin tuon ajattelin kai Kari Tapiota. Hänessä tuo jalo järjestys toteutui, ja juuri siksi hän puhutteli.
Suomalaisista myös Rauli Bädding (ja häntä aiemmin Virran Ola) olivat tuota samaa laulajasukua.
Näin Kari Tapion ensimmäisen kerran Amiskalla, kun oli 14 v. aikana kun itte skulasin ten years afteria. Tunsin olevani toista maasta. Mutta silti.
Kari toimi Jami & Jamsetin solistina. Näin hänet myöhemminkin, vahvemmin omana itsenään.
Eilen aamulla jostakin syystä miestä ajattelin lämmöllä - joku huvittava juttu tuli mieleen. Avasin läppärin - hän oli kuollut tiistai-iltana 65v. sässä.
Täytyy sanoa että kepeät mullat. Poismenon suru on osa elämää, se jää kaipaukseenkin.
Jaa, otsikko, joskus antamani luonnehdinta hänestä.
Joku kai halusi puhua ikään kuin steriilimmin tai jopa teoreettisemmin ...toistin: on sympaattinen tapaus. (Jos tarkkoja ollaan "se joku" taisi olla jo siellä Amiskalla eräässä toisessa bändissä).

Sympaattinen tapaus jää elämään. Ymmärrys on kerran vuodatettu.

Kuvasiteeraus: Jouko/IL.

Koboltin matka mun käteen

Kolmanneksessa koboltista likaa käteensä vereen.
Markkinajohtaja Nokia kertoo, se on viime vuosina tosissaan yrittänyt estää verimineraalien pääsyä firman tuotteisiin. Epäilemättä mutta oli jo v. 2001 tietoinen eettisesti kestämättömästä raaka-aineen toimitusketjustaan. Lisäksi tanskalaisen Frank Poulsenin dokumentti Verikännykät antoi peräti suomalaisyhtiölle kolme mahdollisuutta puhua suunsa putaaksi - mutta se oli väistelyä ja lähinnä vaivautunutta änkytystä.
Nyt Nokia on tyytymätön.
Niin minäkin.
Taistelevien ryhmien hallitsemasta Itä-Kongosta tuleva tavara on mahdollista jäljittää, esimerkiksi mineraalin laadusta, kuten Poulsen osoitti sinnikkäässä tv-dokkarissaan.
Ja tuon dokumentointiduunin ansiota tinan, tantaalin, volframin ja koboltin alkuperän jäljittämisessä on jo jotain tehty - siinähän ilmenee kaikki: geotutkimusfirma joka speksein voi osoittaa, mistä kaivoksesta mikin kivi tulee. Tina menee sulatoille, totta, mutta sitäkin edeltävä vaihe on mahdollista näytteistää.
Markkina ei häiriinny jos kaikki sivistysvaltioissa toimivat känny- ja mikrofirmat sitoutuvat eettiseen businekseen: jenkit taitaa tulla tässä lainsäätäjänä maailman mallimaaksi.
Vielä sekin aspekti löytyy; verinen mineraali vaikka metafora onkin, vahva sellainen, oikeasti kantaa aineen kohinakentässä alkuolosuhteidensa energiaa, karmaa, ja on totta mitä Tapio Kaitaharju ja monet muut edelläkävijät (mm. Ervat) sanoi: harjaantuneella visuaalisella selvänäöllä ei ole rajaa. Kiintopisteidensä kautta okkulttinen imaginaatiokyky voi tutkia esineitä ja niiden historiaa planeetallamme.
Hymyillään toki.
Tämä kulttuuri on saavuttanut kulminaationsa, ja on kuoleva, mutta jo seuraava noin 1000 vuoden jakson jälkeen selvästi profiloituva sivilisaatio tulee tuntemaan henkisten aistien mahdollisuudet (ja voi simuloida niitä myös teknologis-mekaanisesti).

Emme ole viihdytetyt

Luen sporttiuutisia joko nyt -mentaliteetilla.
Helsingin jääkiekkopiireissä puhuttiin tiistaina iltapäivällä, että KalPan valmentaja Pekka Virta on saamassa potkut, kertoo IL. Mutta myös Kuopiossa, kun KalPa ilmoitti 1. joulukuuta, ettei Virta jatka enää ensi kaudella kuopiolaisjoukkueen valmentajana, kerrottiin ilmoituksen tapahtuneen pelaajien rauhoittelemiseksi.
Tuon ilmoituksen jälkeen seura on hävinnyt kolme peliä maalierolla 4-15, ja myös kiekkokansaa on pian rahoiteltava etteivät ne tee muuttokuormaa Turkuun valmiiksi.
S. Kapasen kiemurtelevat lausunnot, nuo kuin määrätynlainen kaukalossa nähtyjen piruettien verbaalimuoto, toistavat samaa, ja päppituntumalla eivät maadoita menoa kotikatsomossa.
Tänään vieraana Jokerit.

Yhteen mieheen kohdistuva paine on säälittävää - ja sijaissovituksen vaatimus kuvottaa.
Vuan voihan se olla että meno muuttuu jos esimerkiksi Suikkasen Kai tulee valmennuksen puikkoihin.

Sinänsä uskomatonta, mikä rooli lätkällä taas on yleisessä hyvinvoinnissa ja puheenpareessa. Paineenkestokyky taas ei ehkä kuitenkaan ole paras mahdollinen savolaisissa maisemassa.

Sinäkö vuoden erilainen?

No niin, se on saanut eliitin joulukuuset takajaloilleen, että ihmiset esiintyvät sellaisina kuin ovat valtakunnan merkittävimmissä dokausjuhlissa (6.12).
Tunnettu hyymörimies, reservin majuri Timo T. A. Mikkonen huomaa julkisesti asian tasoaan vastaavin kommentein, etteivät ihmiset pysy kaapissa.
Voin lohduttaa Timoa, että tämä on vasta alkua: kaikki tulee ulos, ihan kaikki: alitajunta tyhjentää taskunsa nurin - jääkö natsimielisellekään enää muuta tietä kuin seurata johtajaansa?

Tai ...nyt tuli mieleen, että teoriaherrojen mukaan Uralin ilmasto, eli Suur-Suomen itäraja on jo täällä. Voitimme sittenkin.

Suur-Suomi-ilmastoon tottuminen auttaa siirtymässä tuonne.
Juna odottaa Mikkosia. Siellä eivät homot juhli.

Siteeraus: ruutu Joko Anwarin leffasta Forbidden Door, 2009.

Äkkiä Natoon -linja robustilla perustalla

Suomen Kuvalehden journalistipalkinto on annettu Maikkarin toimittajalle Helena Petäistölle.
Euroopan Unionin tilaisuuksia ja ties missä menoissa siellä sitä vain jaksetaan ihmetellä, kuten Petäjistö kertoo, että Suomi ei kuulu Natoon! Petäistön verkostot näistä ihmettelijöistä erityisesti Ranskassa ja EU:ssa ovat tehneet hänestä yhden ...
Jeps, pitäkää hyvänänne.
Vakka kantensa valitsee.

Tänä vuonna levikkinsä salaava SK jakoi poikkeuksellisen tunnustuspalkinnon, ja sehän ohjautui Helsingin Sanomien entiselle vastaavalle päätoimittajalle Janne Virkkuselle, minnekäpä muuallekaan, arvaan, ansioista HS:n pääkirjoitusten muuttamisessa propagandatorveksi.
Poikkeuksellinen tunnustuspalkinto kilahti pitkäaikaisesta ja tinkimättömästä Nato-kiiman puolustamisesta ja lietsonnasta.

Työelämä goes drug

Työelämä on löytänyt metyylifenidaatin, sillä kyseisen vireystilaa ja tarkkaavaisuutta nostavan lääkkeen myynti on kovassa kasvussa.
myös ihan peruskokaiinia kuuluu pankkidiilerillä, jolla hän maadoittaa ruumiinsa ja omantuntonsa eettisen äänen, arvioi teoriaherra Jyväkylän universtaassa.

Pörssivälittäjien ei pitäisi tuntea pelkoa ja epävarmuutta. Sen sijaan riskienottokyvyn, aggressiivisuuden, uhkarohkeuden, levottomuuden ja myös stressin katsotaan kuuluvan hyvän meklarin piirteisiin.
Jos meklari alkaa hipsutella, jos hän alkaa kaihtaa työssään riskejä, hänelle on syytä määrätä masennuslääkkeitä. Siihen käy vaikkapa vaikkapa Prozac. Se poistaa otteista turhan varovaisuuden.

Tämä on aivan perusteltua, sanoo työnantaja. Eihän onnistunut osakekauppa voi milloinkaan perustua varovaisuuteen.

Juha T. Hakala kirjassaan Pakattu aika, 2010, Gummerus.
Saksalaisen sairausvakuutuskassan DAK:n teettämään selvityksen mukaan yhä useampi turvautuu mieliala- ja jopa dementialääkkeisiin saadakseen potkua duuniinsa.

Dementiaan kehitetty pirasetamiini auttaa töissä pärjäämistä: se nopeuttaa aivojen verenkiertoa. Melkoinen työssäjaksamiskonsultti; voittaa tehossa suggestion, mutta on sitäkin epäeettisempi. Pirasetamiinia Tavataan eri lähteistä saatujen viitteiden perustalla mm. Oxfordin tutkijoiden ja opiskelijoiden mutta myös journalistien sekä huippupoliitikkojen keskuudessa.

Mielessä ei käy, tai ei siellä ainakaan pitkää muhi se oivallus että tämä järjen ääni viestii siitä, että epäeettinen työ syö, se on kuluttamassa ihmisen myötäsyntyiset henkiset resurssit loppuun.

Huume on förskotti, hälyttävä merkki, jolla alkuperäinen hälyttävän voi viestin painaa alas, hieman niin kuin koelautaan syttynyt hälymerkkivalo, joka sammutetaan poistamalla polttimo.
Ja kaasua koneeseen.

Kuvasiteeraus: Gaspar Noen elokuvasta Enter The Void.

Talvipäivän juhlaan pureskeltavaa

Eikö joulun (etym. joutoaika) voi ingnorata ihan tostavain, ilman mitään fiksuja vihaamisia, taidonäytöksineen.
Säälin noita kukkia, jotka on syyttömiä ihmisten turhamaisiin pakkoneurooseihin.

Paras hävitä takavasemmalle ulkomaille.

Doping hiipii työelämään, kertoo Yle.
Mustalaisviulujen soidessa ja pöydän notkuessa paikallisten virkamiesten kanssa etsittiin ratkaisua mm. stadin kerjäläisongelmaan ja siihen, miten kertoa se romaneille, että "Suomeen ei kannata tulla."
Vaikka "mustavalkoiseksi muuttunutta työelämää" toi meno tuskin tyyppinä ihan edustaa.

Suomessa on 750 000 ihmistä, jotka käyttävät Kela-korvattuja mielialalääkkeitä. Mielenterveysperusteiset sairauspäivärahat taas ovat räjähtäneet parista kymmenestä prossasta yli 60 prosenttiin, ja vain kymmenessä vuodessa.

Tämä on mielestäni se kyseenalainen epävalidiuteen viittaava seikka onnellisuustutkimuksissa, joissa Suomi porskuttaa.
Ns. onnellisuusmuuriteoria tuloksen vääristäjänä ainakin omasta mielestäni kumoutui kasanvälisessä vertailututkimuksessa. Yhä onnettaa niin pirusti.
Mutta meno on kuin jenkkilässä - apteekin ovi käy.
Onko otokseen valiutuneissa ko. onnellisuus-lausuntoja jaettu napeissa?

Eriarvoisen yhteiskunnan tie

Olemme oikeastaan jo unohtaneet, millainen se on.

Saudi-rikkaat yrittävät saada rantapakkanaaleihinsa kuningashuoneen jäseniä,

tai ökyt Jeddassa pyrkivät jopa järjestämään kutsunsa näiden palatseissa pitääkseen ankaran uskonnollisen poliisin loitolla viinan, huumeiden ja maksullisen seksin kylläisistä suurbileistä, ilmenee Wikileaksin vuotamasta Yhdysvaltain saudikonsulaatin asiakirjasta marraskuulta 2009.

Tämän kuvatun kaltainen eriarvoisuus ei ole kestävällä perustalla- demokratian sekä ns. demokraattisten oikeuksisen puuttuessa se johtaa paineeseen ja pakatun energian purkautumiseen tavalla, jota kutsutaan vallankumoukseksi. Kuuba oli hyvin paljon samankaltainen jenkkimafiosojen överiäs sikailumesta kuin Saudi-Arabia kuningassäätyineen - nyt.
Myös Iranissa on salainen, partaukkojen kontrollia kiertävä ylä - ja maailmansa.
Vallankumous ei koskaan synny tyhjästä, ei edes yritys, vaan taustalla on vakavia yhteiskunnallisia jännitteitä, yhteiskunnan rämettyminen, korruptoituminen ja sekularisoituminen mutta läsnä ätmöksessä vaikuttaa ennen muuta ihmisarvoa loukkaava epätasa-arvo.
Tästä taas emme voi ennustaa, mikä on seuraava vallankumouksellisen muutoksen vaihe. Tai voimme tietysti hieman päätellä, jos esimerkiksi sekularisaatio on jäänyt elämään yhteiskunnan sisään loisen tavoin.

Ruutu: ohjaaja Zhang Yimoun - A Woman, A Gun and a Noodle Shop (San qiang pai an jing qi).

Matkalla viemeröintiä edeltävälle aikakaudelle

Lehti tietää sen: Yhdysvaltain avaruushallinto Nasa on tiedottanut yllättävästä, varmasti kohua herättävästä löydöksestä. Uusi löytö tehtiin New York Times -lehden keskustelusivustolta jo aiemmin tänä syksynä, mutta varmistui vasta muutamia päiviä sitten tarkan analyysin lopputuloksena.

Voimme nyt sanoa varmuudella, että niinkin oudossa ja vihamielisessä ympäristössä kuin lehtien keskustelupalstoilla voi esiintyä älyllistä elämää.

Aktiivisuudestaan päätelleen lähes päätoimitoimisten brutaalien nyrkkiojossa luukuttajien luoma ätmös web-lehdissä ...se muistuttaa muinaista maailmaa jolloin talojen pihaperillä olivat valtaisat paskahuussit - viemäröinti teki niiden käytöstä historiaa.
Nyt virtuaalinen ympäristö muistuttaa jotenkin riukumallia; vedetään paskat ihan tohon vain pääasian perään.
HS ja viimeksi Ilta-Sanomat haastavat traditioistaan kiinni pitävän Uuden Suomen, mutta ei tee mitään. En oikeastaan odottanutkaan muuta.

Taas median oma rooli ryhtyä tuomaroimaan yritysten elämää ja niiden mahdollisia taustayhteisöjä - sekään ei päässyt yllättämään.
Julkisuuspaineellaan media pystyy usuttamaan erilaisia tarkastajia silmätikku-firmojen perään, ja epäilemättä vaikeuttamaan niiden liiketoimintaa jopa tuhoamaan yrityksiä.
Puhun yksikössä.
Sopuli-ilmiöön kuuluu, että mukaan lähtevät isojen perässä kaikki kynnelle kykenevät, kauhistelemaan miten meno ei ole aivan säädetyn mallin mukainen.
Muualla maailmassa scientologit ovat olleet samoin silmätikkuina kuin meillä nyt co Koivuniemi.
Koskeeko uskonnon ja ajatuksen vapaus kaikkia? Eikö olisi aiheellista tsekata muita luikureita kuin mäkättää ihmisten ahkeruudesta, joka on tehnyt heidän harjoittamansa liiketoimin kilpailukykyiseksi?
Sellaista kulttia ei ole jossa ei olisi ns. entisiä jäseniä, joilla on, kun kuunnellaan, näkemyksensä asioista, lestadiolaisilla esimerkiksi. Miksihän Sanomat eivät niitä exiä kuuntele yhtä herkällä korvalla?

6.12 and Finnish Civil War

Suomen historian syvin kriisi huipentui sotaan punaisten ja valkoisten välillä tammikuussa 1918, vajaan kahden kuukauden itsenäisyyden jälkeen. Väinö Tanner tosiaan tuon sanoiksi virkkoi kun v. 1918 kapina oli alkanut.

Tulette taittamaan vielä niskanne ja saattamaan työväenliikkeen häpeään.

Suomen laillisen senaatin, ts. hallituksen ja sitä vastustaneen Suomen kansanvaltuuskunnan johtamien joukkojen välillä sodittiin 27. tammikuuta – 16. toukokuuta 1918. Senaatin joukkoja kutsuttiin valkoisiksi ja kansanvaltuuskunnan joukkoja punaisiksi.

Suomi oli ulkovaltojen näyttämänä, vallankumouksen myrskyissä elävä neuvosto-Venäjä tuki punaisia. Vuonna 1917 maailmansota johti Venäjän keisarikunnan sisäisen hajoamiseen ja taisteluun vallasta, kunnes loka­kuun vallan­kumouksessa valtaan nousivat Leninin johtamat bolševikit. Tämän jälkeen Suomi julistautui itsenäiseksi 6. joulukuuta.

Keisarillinen Saksa puolestaan avusti valkoisia. Syy siihen, miksi tämän vaiheen keisarikunta ja natsi-Saksa sotketaan systemaattisesti toisiinsa, eritoten Suomessa ei ole aivan tuulesta temmattu; nimittäin osin se okkulttisesti näyttää siltä, että samat 1. maailmansodassa kaatuneet miehet olisivat ehtineet syntyä jatkamaan sotimistaan toisessa sodassa natsien hirmuhallituksen alaisuudessa.

Suomessa oikeistoaktivistit olivat jo v. 1917 suunnitelleet maan irrottamista Venäjästä saksalaisten pistinten ja jääkäreiden avulla. Ensimmäisen maailmansodan vuoden 1917 tilanteessa Saksan johto päätti tukea bolševikkeja taloudellisesti.

Suomessa toimi vuonna 1917 kaksi valtakeskusta. Valtaryhmien välisen valtakiistan suhde ei ollut hedelmällisellä tavalla dynaaminen. Mutta kansan nousua ei tule väheksyä: vuoden 1916 lopussa Suomen Ammattijärjestön jäsenmäärä madellessa noin 40 000 paikkeilla, oli se vuoden 1917 lopussa kohonnut 160 000:een jäseneen.
Radikalisoituneen SDP:n Me vaadimme -ohjelmansa tivattiin yhteiskunnallisia uudistuksia, suojeluskuntien lakkauttamista ja aiemman valtalain läpiajamista.
Pietarissa toimineiden suomalaisbolševikkien ääni kantoi paremmin, he eivät olleet suomalaissosiaalidemokraatteja. Useimmat SDP:n johdon ja eduskuntaryhmän jäsenet eivät nähneet järjellään vallankumousta. Mutta se sai kannatusta lähinnä osassa ammattijärjestöä, uusissa työväen järjestyskaarteissa ja Helsingin työväenjärjestöjen eduskunnassa.
Jakautuminen oli tapahtunut. Silti vielä 12. marraskuuta v. 1917 Työväen vallankumouksellinen keskusneuvosto äänesti oman ohjelman kaaduttua äänin 18–8 väkivaltaista vallanottoa vastaan.

Jo marraskuun yleislakko ja kaaos syvensi suomalaisen työväenliikkeen kahtiajakoa vallankumoukselliseen vähemmistöön sekä parlamentaarista linjaa kannattavaan enemmistöön: kahdeksan tunnin työaika­laki ja kunnallis­lait hyväksyttiin eduskunnassa 16. marraskuuta 1917.
Tähän olisi tullut pysähtyä sillä erää, kuten Tanner sanoi.

Oikeistolainen hallitus sai 12. tammikuuta v. 1918 eduskunnalta valtuudet lujaan järjestysvaltaan suojeluskuntien avulla. Työväenkaartit toimivat tahollaan, ja osapuolet perustelivat valmistelujaan.
Sodanluonteinen esitoiminta alkoi Viipurissa ja muualla Suomen Karjalassa 17–20. tammikuuta. Aloite oli molempien osapuolten. Punaisten puolella nostettiin punainen lyhty Helsingin työväentalon torniin vallankumouksen alkamisen merkiksi illalla 26. tammikuuta 1918. Lopulta, 26 - 28. tammikuuta sisällisota oli avoin.
Mutta ei koskaan levinnyt väkivallaksi ja murhaamiseksi kaikilla pakkakunnilla esimerkiksi Kuopiossa, vaikka kaupungissa oli kummankin rintamalinjan tukikohta (yht. liikekannalla 50 000–90 000 sotilasta puolellaan).
Taas paikoin kummallakaan sodanjohdolla eivät omat joukot olleet missään vaiheessa hallinnassa. Hesa oli ei eri näköinen paunaisten ollessa puikoissa.
Vuoden 1918 sota oli myös rautatiesotaa, koska rautatiet olivat tärkein aseiden ja suurten joukkojen siirtoreitti. Rautatieläisenä toimi myös Yrjö Kallinen joka tuomittiin kuolemaan, ja valaistui kuolemansellissään. Hänen kertomansa asioista on kuin legendaa, tai kutenhän itse sanoi: korpivaellus pasifistille. Monet tolstoilaiset ja teosofit luopuivat vegaanisuudesta - protestina ihmisten murhaamisella.
Sodan melskseissä v. 1918 oli vain päälle 7 000 venäläissotilasta, osa Suomessa jo olleita ja osa maahan sodan aikana Pietarista tulleita. Saksalaisten tukijoiden vahvuus oli kaksinkertainen.
Tasavaltalaisen näkemyksen mukaan Suomesta tehtiin tasavalta itsenäisyysjulistuksella 6. joulukuuta 1917, vaikka vuoden 1918 sota muutti Suomessa sisäistä valta-asetelmaa.
Saksa romahti ja maailmansota päättyi 11. marraskuuta 1918.
Saksan armeija poistui Suomesta jotakuinkin 16. joulukuuta mennessä. Näin suomalaisten 6. joulukuuta 1917 saama itsenäisyys tuli täysimääräisenä voimaan.
Sotavuosi 1918 päättyi Suomen historian ensimmäisiin yleiseen ja yhtäläiseen äänioikeuteen perustuneisiin kunnallisvaaleihin 17.–28. joulukuuta 1918.
Sosiaalidemokraattinen puolue menestyi eduskuntavaaleissa 3. maaliskuuta 1919, Väinö Tannerin johdolla. Tanner toimi SDP:n puheenjohtajana vuosina 1918–1926.
Sisällissotaa seurannut suuri kuolemantuomioiden määrä käänsi Tannerin kuolemantuomion vastustajaksi. Hän pyrki määrätietoisesti puuttumaan kuolemantuomioihin ja saikin monta muutettua elinkautisrangaistukseksi.
Tanner toimi SDP:n kansanedustajana vuosina kriittisen ajan 1919–1927.
Tannerin vähemmistöhallitus 13. joulukuuta 1926 – 17. joulukuuta 1927 jäi historiaan sovinnonrakentajana: Presidentin sijaisena hän otti 16. toukokuuta 1927 vastaan armeijan lippujuhlan ja suojeluskuntaparaatin. Se oli valkoisten 16.5.1918 muistojuhlan voitonparaatin.
Mutta ei koskaan kantanut heidän helyjään. Hän pragmaatikkona sanoutui jyrkästi irti äärioikeistolaisuudesta mutta kavahti usein myös äärivasemmistolaisuudesta. Vaikka sydän oli tällä puolen, Tanner oli perustuslakiin pitäytyvä kansanvallan ja demokratian takuumies. mutta myös yksityisen sektorin ymmärtäjä.
Tanner (1881 - 1966) oli helsinkiläisen Osuusliike Elannon suuruuden luoja. Oppi saatiin keisarillisen Saksan osuustoiminnan keskuksessa Gross Einkaufgesellschaftissa (GEG) Hampurissa.

Väärän tien symbolilla uusioratsastelua

Vihreät lähtee valmiiksi verisellä ja rasistisella, etnisen puhdistuksen symbolilla ajamaan suvaitsevaisuuden, ympäristön ja vihreille investoinneille perustuvan talouden asiaa.

Vihreälle pohjalle painettu valkoinen leijona muka symboloi elämää, joka on ahdasmielisyyden ja suvaitsevaisuuden tienhaarassa, tai jotain läpä-lää.
Valinta on taantuma, vai?
Tuon sotaisan ruotsalaisvaakunan, jossa leijona keikkuu maahan poljetun arabi-sapelin päällä, vastakkain asettelun motiivi lienee Wienin piirityksen ajalta vuodelta 1529.
Taistelu katkaisi ottomaanien menestyskulun ja lopetti heidän laajentumisensa keski-Eurooppaan.
Mitä vihreät tällä haluavat nyt sanoa? Ei mitään.

Sitä motiivia ei olisi koskaan pitänyt väkivaltaisena ja militaristisena valita Suomen vaakunaksi: se jo enteili sotahulluutta ja hirviöiden, kuten Hitlerin kelkkaan lähtöä - sellaisia asioita. Pekka Ervast nuo negatiiviset energiat siitä jo näkikin.
Nyt nämä onnettomat, historiantajuttomat piipertäjät tyrivät noin. Mikä itsensä tasoinen mainostoimisto Vihreällä liitolla on käytössään? Sama kuin kokoomuksella, vai kuinka?
Vai viittaakohan tämä tunnus nyt LexNokian kaltaisten, pakkokeinoja urkintaan vapauttavien lakien viitoittamaan tiehen tulevassa Suomessa?

Tämä light arabivainolainen Uusi Suomi (vihr.) kuulemma on avoin ja moderni Suomi: fonttikin vain on sama kuin sillä samannimisellä tavaramerkillä - vihaa itään lietsova lapikasukko vain puuttuu.

Järkeä nolaavia voimia

Jotainhan tässä tulee tapahtumaan:

Pyhä Henki on kaaoksen henki ja luoja, joka tekee koko ajan uutta. Kirkon johtajat
saavat valita hyväksyvätkö tämän iloiten vai itkien.

Olli Valtonen

Buddhalainen hengellisyys ei ole ristiriidassa älyn kanssa.

Katariina Souri (viikonvaihteen Iltalehdessä)
Itse asiassa kumijeesuskristityt tekevät itse pesäeron henkisyyden sekä jonkin tarkemmin määrittelemättömän hengellisyyden kanssa. Tämä merkillinen - myös teologisesti tietyllä tavalla ongelmallinen - hengellisyys on juuri se dogmaattinen osa, joka ikään kuin otetaan kaapista, veisataan naama hartaanvakavana jotakin, pannaan takas kaappiin, ja ollaan taas kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
Tämä on tradiotiojäänne yksilöllisen järjen kehittymistä edeltävältä ajalta, ja modernissa maailmassa ajattelevien ihmisten keskuudessa johtaa kognitiiviseen dissonanssiin.
Järjen ja tunteen vastakohtaisuutta ei tarvitse hakea; ihminen tekee sen itse implisiittisistä syistä, luodakseen itselleen, omaan käyttöön ehjän maailmankuvan - vaikka vain torson siitä.
Siksi.
Järjen uloskirjaava hengellisyys ei kovin kauan voine toimia enää millään tasolla.

Wilhelm Ockhamilaisen heuristinen periaate

Ockham on vulgäärissä muodossaan vain ilmiöiden trivialisoinnin periaate samoin kuin niin kutsuttu maalaisjärki.
Koska yksinkertaisuus ja monimutkaisuus ovat suhteellisia käsitteitä, tämä toimii vai todellisessa havaintojen tietoteoreettisessa priorisoinnissa, kontekstissa jos havaintojoukossa on ilmiöitä joita ei todellakaan tunneta, jatketaan rajaamalla ne toiseksi ulos metodista.
Ilmiön olemassaolon ja mahdollisten kausaalisuuksien kieltämisestä ei saakaan ole kyse, ainoastaan perusteettomista asioiden olettamista, koska yksinkertaisesti: ne on todistettava. Entiteettien monimuotoisuutta ei siis tulisi vähentää harkitsemattomasti, kuten Immanuel Kant on huomauttanut (Puhtaan järjen kritiikissään).

Löytyy myös esimerkkejä joissa Ockhamin dogmaattinen käyttö on tukahduttanut, hidastanut ja vienyt väärälle raiteelle tieteellistä kehitystä. Päättelyn pohjalta on tukeuduttu liian yksinkertaiseen väärään, teoreettiseen lähtökohtaan valittaessa havaintoaineiston selittäjä, esimerkkinä tästä suurin läpimurto, DNA-perimämme.

Fysiikassa karsinnanperiaate on ollut tärkeä heuristinen periaate muun muassa Albert Einsteinin yleisen suhteellisuusteorian muotoilussa (Albert Einstein: Does the Inertia of a Body Depend Upon Its Energy Content?, 1905). Yksinkertaisuudelle on aina löydyttävä objektiivinen kriteeri, ja siksi vain siksi priori valintavoi olla objektiivinen.

Wikipedia tarjoaa meille erikoisen veitsiesimerkki-harjoituksen, joka tuskin edistää tieteenfilosofian perusteiden ymmärtämistä:
kaksi puuta on kaatunut tuulisena yönä. Harkitse molempia mahdollisia selityksiä:
Tuuli on kaatanut puut.
Kaksi meteorittia ovat molemmat kaataneet yhden puun, törmänneet ja hävittäneet jäljet olemassaolostaan.

Vaikka molemmat selitykset ovat Wikipedian mukaan muka mahdollisia, Occamin partaveitsi kertoo meille, että tuuli kaatoi puut, koska se on yksinkertaisin ja näin muodoin todennäköisin selitys.
Tosin tämä esimerkki itse on argumentaation virhe tyypillisemmillään: väitteestä tai oletuksesta tehty olkipelätin, strawman, joka kaadetaan. Eli molempia selityksi ei suinkaan ole tarkoitettu "harkittaviksi".

Märkää veroasiaa II

Ymmärtävätkö äänestäjät tämän?, kysyy Tukholman yliopiston kansantaloustieteen professori Markus Jäntti /HS.
Eivät ymmärrä, ja totta, olisi kyllä aika havahtua siihen, että kaikki ilmastokirkon kymmenykset ja muut kulutus- ja välilliset verot ovat raippoja vain tavikselle.

Näet jos lasketaan kaikki välilliset verot, kuten arvonlisäverot, bensiinivero, ties mitkä synti- ja viherverot - kaikki keksityt välistävedot - putoaa sen portaisen progressiivisen verotuksen osuus kokonaisverokertymästä yhä.
Nyt julkisista varoista kerätään enää alle kymmenesosa progressiivisena verona.
Teoriaherran mukaan se on yksi ja sama, onko hallitusvastuussa ollut kokoomus, Sdp tai kepu, tuo "linja" pitää.

En edes tiedä, mihin poliittiseen liikkeeseen pitää turvautua muutoksen saamiseksi. Tässä tapauksessa paluutie, kun metsään on menty, on validi takaperoinen vaihtoehto.

Ps.
Laahaavaa The Band-musaa (Tears of rage), kivirekimeno kuin joku ihme vastabooli avauksen tehneelle Canned Heatin Going up the countrylle.
Ehkä se junnaava vaikutelma johtui The Bändin ihannoimasta syvän etelän redneck-mentaliteetista. Jake Nymania siis uusintana. Koskaan tuosta ei tiedä, milloin ohjelma on oikeasti uusinta, ja milloin hän muuten vain pyörittää vanhoja nauhoja korviensa välistä Nousevan auringontalossa.

Hyvä uutinen

Alkoholin myynnissä Helsingin yökerhoissa ja baareissa on tänä vuonna päästy jopa viime vuoden alle. Vuonna 2009 myynti sukelsi taantuman takia 2000-luvun pohjalukemiin.
Matkailu- ja ravintola-alan omien tilastojen mukaan tänä vuonna myynti on lähes kuusi prosenttia vähemmän alkoholia kuin vuonna 2009.
Baareissa taas valitettavasti tapahtui syksyllä käänne pahempaan, ja myrkky alkoi taas virrata. Onneksi ei aivan entiseen malliin.
Yökerhojen lisäksi Matkailu- ja ravintola-alan mukaan suurimmassa kurimuksessa ovat pienet juottolat ja räkälät, jotka keskittyvät pelkästään alkoholin myyntiin.
Toivoa vain sopii etteivät vaikeudet ole väliaikaisia.

Vuosituhannen alussa oli Hesan keskustan rafloista ja eritoten just noissa ko. baareista vaikea löytää alkoholitonta viiniä tai ollutta - nyt löytyy useimmista.

Ps. on tuota yömenoa stadissa:

Uusia eurokolikkoja pyöri pienessä kaveripiirissä kassikaupalla. Rahoilla bailattiin Helsingin yössä, lennettiin Amsterdamiin juhlimaan ja ostettiin kokaiinia.

Märkää veroasiaa

Pääomatulojen (lievä) tasavero aiheuttaa sen, että suomalaisessa verojärjestelmässä verotus ei tulohuipulla ole enää progressiivista, havainnollistaa tilastokeskuksen datasta väännetty ristiintaulukointi: keskimääräinen veroaste keskimääräisistä bruttotuloista.
Verotuksen tulontasaustavoitteet ovat vakavasti hämärtyneet, ja pääasiassa kannustavat verosuunnitteluun ylisuurien johtajakorvauksien maksamisessa.
Johtajat eivät ole palkansaajia, heidän johtajasopimuksensa eivät useinkaan ole varannollisia järjestäytyneen työelämän työehtosopimusten piirissä tehtävien työsopimusten kanssa.
Mutta on turha puhua perheyhtiöiden taseiden vakauttamisesta (kuten M. Vanhanen, E. Lehti to A-talkissa) jos pääomatuloveron alentamisessa syntyvä (liikkuma)vara käytetään lähinnä pesän tyhjennystä muistuttaviin, tosiasiallisesti ansiottomiin tulosiirtoihin johtajanpuolen liiviin.
Asiallisesti ottaen: oikeasti kenenkään työpanos yritysjohdossa ei voi olla arvoltaan 100-200-kertainen verrattuna samassa firmassa liukuhihnalla työskentelevän palkkatasoon: ei ole näyttöä, että mitään yritys-pääomatuloverotusta keventämällä syntyvää varaa olisi käytetty "työllistämiseen".
Jos taas johtaja todella on se, joka kaupoillaan & suhteillaan ym. tekee keskisuuren yritystoiminnan mahdolliseksi, se on parempi osoittaa laskemallisesti (firman suorittavalle osalle) esimerkiksi bonuspohjaisella extrakorvauksella.
Senkin voi bonustaa, jos johtaja toimii välillisesti aivaihenilönä yritystoiminnan tulovirran muodostuksessa. Yleensä se vastuunkanja on kuitenkin keskijohto, kaikkein kovimmassa veronmaksuluokassa.

Graffasiteeraus: Yle Mot.

Maa polttaa

Wikileaksille on nyt syntymässä kilpailija, ja sen on määrä olla vähemmän egoistisen vastenmielistä vaikutelmaa henkivä.
Now a group of former WikiLeaks activists are planning to launch a whistleblowing platform of their own in mid-December, according to a report in the Wednesday edition of the German newspaper Die Tageszeitung/Spiegel Online.

But former members of the organization have criticized his supposedly autocratic leadership style. "I am the heart and soul of this organization, its founder, philosopher, original coder, organizer, financier and all the rest. If you have a problem with me, piss off.

Siinä mulkkunsa kanssa ympäri heiluva Julian Assangen kommentti - se puhuu puolestaan.
The activists criticize WikiLeaks for concentrating too much on the US and want to take a broader approach.
Hyvä, koska maailma on lähtökohdiltaan (Wikileaksin oletusta) laajempi.

Liha on heikko

6. päivä tulee eliittijakeluun sellainen 600 litran annos EU:n syöpäkarsinogeeniluokituksessa asbestin kanssa samaan kategoriaan sijoitettua hermomyrkkyä - tuo brittiläisessä tieteellisessä huumeräkningissä viimein heroiinin terveydellisenä haitta/vaaratekijänä syrjäyttänyt päihde.
Siis kuningashan se on, kuten sanonta kuuluu.
Pellelätkän saaneet kekkuloivat päänsä tällä kuninkaalla sekoittaneena, mitä voimme seurata myös televisiosta perinteisenä kansallishuvina.

Joku Aki Kaurismäki on joo estynyt menemästä paikalle "koska matkailee Helsingin Mellunmäessä". Mutta harvassa ovat selkärangan kanssa syntyneet.
Onko valkoisten ritarikuntien lätkien tiskiin jättäjiäkään enää: Väinö Tanner, Kalevi Sorsa ..Eki tietysti, siitä kunnia, mitä hänen rintapielensä pieni merkki viestii. Tuntuu, ettei ole jäänyt huomaamatta homekorvilta -ja silmiltä. ja Ekin pitäisi ymmärtää "ottaa se pois".
Heh, entä heidän omansa?

Truismien nielemistä - mutta Iso askel Nasalle

Nimenomaan tietoisuus ei ole tuntemaamme orgaanis-biologista materiaa, mutta sen kaksisuuntainen käyttöväline on veri, hermosto, aivot. Lähtökohtaisesti naiivi ajatus, että olosuhteillemme tyypillinen nukleiinihapporihmoista ja soluista koostuva aineellinen organismi olisi ainut mahdollinen elollisten voimien fyysisen ilmennyksen muoto.

Nasan astrobiologi Felisa Wolfe-Simon uskoi aiheutuneensa pettymyksen niille, jotka eilen odottivat Nasalta suoraa puhetta kiiltäväpukuisista. Sen sijaan vanhan uutisen mehustelu kalifornialaisen arsenikkijärven pohjan mikrobeista ei ollut mediaseksikästä.
Solusta, itseasiassa aivan DNA:sta, puuttuva fosfori on korvautunut arsenikilla, jonka myrkkyvaikutusta vastaan alkuolio on buskuroitunut.
Tästä päätellään, oikein, että fyysisen tason elämä voi ilmennyksessään mukautua niihin alkuaineisiin, joita on tarjolla - ja vielä: välttämättä tällä evolutiivisella mekanismilla ei ole mitään rajoja.
Totta sekin scifi, että Star Trekissä tutkimusmatkaajat löysivät kaukaiselta planeetalta elämänmuodon, jonka alkurakennusaineena olikin piidioksidia hiilen asemesta.

Wolfe-Simon mukaan Nasalle on nyt entistä parempi käsitys siitä, mitä "meidän" pitää etsiä. Reaalinen totuudenetsijän päätelmä, ja tie ulos ihmis/Tellus-keskisestä kosmoskäsityksestä.

On myös totta, että oma todellisuutemme täytyy tuntea, klaarata täysin ennen kuin voimme avata oven - ymmärryksen kanssa - millekään laajemmille havaintotodellisuuksille.
Ilman ymmärrystä taas sorrumme puolustusmekanismeihin, ja kaikkien hataraa tietoperustaa laajentavien (eli uhkaavien) uusien havaintojen trivialisointiin.
Tämä muuten pätee myös sisäisellä tiellä, ja seisoo jo Practice of the Bodhisattva Wayn 37 kirjallisessa esiasteessa.

Ps.
CIA:n salainen mutta julkisesti kielletty tuntemattomien elämänmuotojen [lue: ufojen] yksikkö saattaa nyt paljastua Wikileaksin kautta vuotavasta massiivisesta aineistosta. Avoimuuden tuulissa esimerkkiä näyttää nyt Nasa.

A microbe DNA with green balls of arsenic is seen in this photo.

Lievä raiskaus historiaan

Rikoslain muutoksella pyyhitään yli kyseenalainen suomalaiskeksintö: maailmallakin huomioitu, hävettävä härmän rangaistusskaala ja -nimikkeistö raiskausrikoksissa.



Sukupuoliyhteys puolustuskyvyttömän kanssa olisi sitten aina raiskaus. Tämä teko oli väheksyvine päiväsakkorangaistuksineen kuin jostain Augosto Pinochetin Chilestä, jossa noina vuosina 1973-1990 pidätettiin, kidutettiin ja raiskattiin kymmeniätuhansia ihmisiä (3 000 tapettiin tai katosi).
Oikeuteen päätyneet kuolemanpartiot selvisivät sakoilla, kaikesta.
Myös toinen, erityisesti hovioikeuksia miellyttänyt pykälälepsuilu, joka oli apu lapsiin kohdistuneiden seksuaalirikosten trivialisoinnista, menee nyt uusiksi.
Näyttää hyvältä.

Kyky elää

Kemppisen viulu vinkuu oikeassa moodissa.
Myös Bob Dylan on etniseltä taustaltaan juutalainen.
Ja.
Pelkeen että esimerkiks nyt kuvataiteilijana hää jää vaille sellaista ymmärrystä, jonka olisi ansainnut, muttei elinaikanaan saa.
Vaikuttavaa kaikki, esimerkiksi juuri Brazilia-sarjat nuo Tyko Sallisen maalauksia muistuttavat Dylanit, nehän ikään kuin soivat samoin kuin se mies, epävireinen kitara ja huuliharpussa ihmeellisiä (puhkeisia) vääriä ääniä, mutta ah niin kiehtovaa.
Jollain tavalla ilmaisullisesi, dynaamisesti merkityksellistä.

Otan verrokkiesimerkkinä Sallisen maalaaman Lauantai-illan, joka piru rakenteeltaan on paitsi kubistinen jotenkin svengaava: ja sen voimakas väritys saa aikaan liikkeen tuntua ja jopa rytmiä.
Mut´frendly, tästä myöhemmin lisää (kerron osoitteen).

Alla: Sallien: Lauantai-ilta, 1920.

Kadonnut

AL katsoi, että kyse on sellaisesta kansallisesta tai yhteiskunnallisesta huomattavasta merkityksestä, että julkaisu voi rikkoa skepojen tiedotteelleen antaman embargon.





Katsontaapas mitä se sellainen on:

Biokenttä on 2 cm paksu ja jo 90-luvun alkupuolella todettiin että matkapuhelimet, tietokoneet ja muut ihmisen lähellä olevat sähköiset laitteet saattavat heikentää ihmisen Bio-kenttää.

Jos mukana on mieleen kohdistunut masinoitu, lahkolainen pelkoelementti altistusta edesauttamassa.
Muuten ei yleensä vaikutusta.

Kun hologrammi tuodaan ihmiskehon lähelle, alkaa hologrammi tasapainottamaan ihmisen biokenttää, joka on kaikilla ihmisillä sama.

Tuskinpa on, ja tuo 2 cm on jo suurelta osin fyysisen ruumiin sisään vetäytynyt kohinakenttä. Juuri tämä olemuksemme elementti laajenee tahtokehityksen kautta, ja jotta tahto olisi terve, ensin puhdistuvat ja laajenevat tietoisuus sekä tunnealueemme ontologinen perusta.

Skepsiksen mukaan todellisuudessa hologrammiin ei voi tallentaa taajuuksia, ainoastaan kolmiulotteisia kuvia. Elektromagneettinen taajuus, mitä se sitten tarkoittaakin, on tieteelle täysin tuntematon käsite.

Ja sellaiseksi jää, jos heiltä kysytään.

Yhdistyksen mukaan ihmisellä ei ole nykytiedon valossa mitään mitattavaa biokenttää, joten olisi outoa, jos joku olisi voinut mitata sen taajuuden, paksuuden tai todeta sen heikkenevän sähkölaitteiden vaikutuksesta.

Ei se sinänsä ole outoa. Laitteilta vain yleensäkin puuttuu tyyppihyväksyntä (standardi) jos ne ovat riittävän kaukana a) tieteenalansa perustasta, b) länsimaisista järjestelmistä - siis tulevat esimerkiksi Venäjältä.
Itse katson, että tieteen kehitys voi pysähtyä, jos tämä aineen antipooli -kaasumainen eetteri-fraktaalinen rakenne ja sähkömagneettinen kenttä liputetaan em. tavalla tabuksi, jota ei muka ole olemassa, tai ei sitä ainakaan voi tutkia.
Eetteriruumis ja chi ovat kuitenkin suorin tie aineen mysteerioon, antimateriaan, joka mahdollistaa myös gravitaatiovaikutuksen kumoamisen. Kvanttimekaaninen kone Natzi-Bell oli meidän valtavirran tiedettämme edellä jonkun vuosisadan.
Ja näyttää siltä, että ihan heti emme ymmärrä oman ihmisolemuksemme saloja (josta löytyvät kaikki kosmoksen vastaavuudet) koska siinä on sisässä makrokosmisen kehityksen koko historia ja sen todellisuuden rinnakkaissfäärit. Näin järkeni, ja siis kokemukseni mukaan.

Maalaus: Talonpoikaiselämää - yksi Akseli Gallen-Kallelan 1800-luvun tuotannon merkittävimmistä kansanelämänkuvauksista on huutokupan. Kadotetun teoksen taustalla toimi kirjallinen alkumateriaali, J. L. Runebergin runoelmasta Hirvenhiihtäjät. Tuokin, mikä oli munaissuomalainen "hirvenhiihtäjä", on mahdollista tsekata Pekka Ervastin Kalevalan avain -teoksesta, joskopa aukeaa
Hetkinen, tupa on tuttu, olen käynyt siinä (soittanutkin). Sijaitsee nykyisin siirrettynä Sipoon Talmassa.

Leipzigin väittely

Olen kuullut on kaupunki tuolla ..
Torikauppaoikeudet vuonna 1165 saanut Saksan Leipzig on kuuma paikka. 1500-luvun alussa Luther sai siellä uskonpuhdistuksensa vetämään.
Monet säveltäjänerot Bach, Mendelssohn, Schumann .. asuivat ja toimivat siellä - mutta ennen muuta Rudolf Steiner, jota aivan lähivuosisatoina vielä ymmärtämään, puhui usein Leipzigissä. Tärkeitä esitelmiä - juuri mm. joskus v. 1909.

Se on jännitteinen kaupunki (useimmiten luovalla tavalla) viimeistään tuosta 1500-luvun kuulusta väittelystä alkaen. Nyt talvi on ankara: noin 40 tyypin lumisota lähti lapasesta, ja joukkotappeluun lopulta osallistui 500 perinnetietoista kaupunkilaista. AFP:n mukaan meno kääntyi porukkaa rahoittelemaan tullutta poliisia vastaan. Ensin lensi lunta sitten ilotulitteita, jäätä, pulloja, kiviä, kenkiä ..
Harvainen tapaus sivistyneessä maassa.

Valokuva: Harry Kornilakis - uhkaavia pilviä Leipzigin taivalla.

Paheiden estämisen komitea ei hevillä uudistu

Mekan hyveiden edistämisen ja paheiden estämisen komitea, ei keksi millä Koraanilla johdetulla säännöllä nainen autoratissa niitattaisiin totaaliseksi kielloksi.
Saudi-Arabiassa naisten ajokielto on kuitenkin wahhabilais-tulkinnan mukaisesti yhä voimassa, kuten moni muukin patavanhoillinen säädös, joka oikeasti on partaukkojen omien korvien, ei Koraanissa.
Naisten ulos ajaminen työelämästä on kokenut revanssin naisia koskevien holhoussäädösten kiristittyä tässäkin Yhdysvaltain lähiliittolais-maassa.
USA sai aikaiseksi vastaavan työelämän muutoksen Irakissa - mutta siellä lähinnä puolisotilaallisten shiiojen kodinturvajoukkojen aktiivisuudesta johtuen.
Jenkkien ihmiskäsitys, joka kieltää evolutiivisen kehityksen, komppaa uskonnollista laitaoikeistoa monissa ihmisoikeuskysymyksissä - mitään kehitystä ei ole olemassa, eikä sellaista tendenssiä tarvitse huomioida.

Islamissa taas on hyviä puolia, jotka yksi kerrallaan ovat hautautumassa erilaisten uskonfundamentalistien ajamien poliittisten tendenssien alle. Elämää muuntuu yhä epätasa-arvoisemmaksi taantumuksellisissa ja kaksinaismoralistisissa muslimimaissa - se on äärilaidan masentavaa taistelua sekularisaatiota mutta samalla kaikkea kulttuurillista uudistusta vastaan.
900-luvulla kun kulttuurin kehdossa vallitsi yleinen kulutaito, matematiikan, filosofian ja musiikin harrastus, .. merkillistä kyllä dokumenteissa, jotka säästyivät mongolien hävitykseltä, tai ovat tuon ajan seikkailijoiden kertomuksia, kerottaan varsin vähän sukupuolten välisestä epätasa-arvosta.

Sufi literature has the greatest discussion of femininity in Islam.