Minidemokratian kritiikki

Kyllä tästä hyvä lehtimies olisi muutaman hyvän otsikon ja jutun kehittänyt.
Olen samaa mieltä, kiitos aktiivisuudestasi, OL.
Erkki Tuomioja:
hyvät ajatukset näyttivät liian usein vastauksilta viimeisimmän gallupin antamiin vinkkeihin ihmisten huolista. Kun ohjelmasta puuttui yhteiskunnan tilan ja kehityksen analyysi ja menneen politiikan tarvittaessa krittinenkin ariviointi – minkä puutteesta saimme rajua palautetta – ei se (poliitinen ohjelma) auennut uskottavasti tulevaisuuteenkaan.
Äskettän Arja Alho veti muuten esiin hyvän kvasiakateemisen määrittelyn "minidemokratia". Se tarkoittaa tasapaksua elämänmenoa, jossa hallitusvastuussa menetetään kannatusta, koska tehdään tympeää konsensuspolitiikkaa ilman visiota, tahtoa ja usein myös ilman moraalista pohdintaa, ja sitten taas oppositiossa lihotaan räkysyttämällä samaa päivänpolittikkaa vastaan:
Jos toimivaksi demokratiaksi riittää minidemokratia, ei juuri mitään pidäkään tehdä. Pitää vain odotella hallituspuolueena kannatuksen kutistumista ja oppositiopuolueena sen paisumista.
Noin.

Makeiseksi naamioitu hermostomyrkkypullo

Siiderinä markkinoidut maustetut juomasekoitukset nähtävästi kilpailevat varsin nuoren asiakaskunnan suosiosta – juuri päivä pari sitten Ylen tv-uutisissa panimot valittelivat heikkoa liiketoimintansa kehitystä. Ei uskoisi, että menee heikosti, kun vähänkin katselee viikonvaihdeiltojen jälkeen ympärilleen.
Eikä kuluttajillakaan nähtävästi ole pikkurahasta pulaa, 20 sentin hintaisia kuoripantteja löytyy lojumasta ympäriinsä.
Yksi kiinnitti aamulenkillä huomioni, sillä se näyttää kuin joltain karkilta, ja on ”light” - mutta tietty vain sokerinsa osalta.
Muuten sisältö on siiderinä markkinoitua 4,7 % vahvuista hermomyrkkymoskaa, joka varsinkin alaikäisillä, putelin ulkoasusta päätelleen todellinen sen kohderyhmä, rampauttaa episodisen muistin ja aivojen hyppykampuksessa ajatuksen ja aistien terävyyttä generoivan osan.
Pieni maininta tästä vaikkapa perinteisten myrkkysymbolien kera olisi poikaa.
Mielestäni olisi myös hyvä muistuttaa, lähinnä juuri päihdekokeiluihin liittyen, että varhaisen aivojen mielihyväratavaurion seurauksena ihminen menettää luontaisen kykynsä tuntea mielihyvää - ilman tämän spesifin kemiallisen koostumuksen suosiollista, hermosoluja liuottavaa myötävaikutusta.
Siksi todella, ja näin tarkoittaen, sanotaan: ilo ilman viinaa on teeskenneltyä.
Tietenkin tällainen arvio on subjektiivinen, mutta tosi; se kertoo esittäjästään ja sen viiteryhmästä.

Ihmiset nyt puhuvat

Kommunismi viittaa tietynlaiseen taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen järjestelmään sekä näitä järjestelmiä kannattavaan aatejärjestelmään. Kommunismi tavoittelee ihanteensa mukaista yhteiskuntaa, joka on luokaton, tasa-arvoinen ja tuotantovälineiden, kuten tehtaiden ja maatilojen, yhteisomistukseen perustuva. Kommunismin kannattajat näkevät aatteensa usein sosialismia seuraavana yhteiskuntamuotona. Kommunistien haaveilemassa yhteiskunta-utopiassa ihmisillä olisi ihanteen mukaan todellinen vapaus toteuttaa taipumuksiaan ja saada tarpeensa tyydytetyksi. Näin runoilee WikiPedia.
Jotain - kuin uudelleen syttynyt palava kipinä oli eilen läsnä kommunistien vappujuhlassa K-klubilla. Istuin kantapöydässäni keskustelemassa intellektuellien kanssa.
Valehtelematta tuli tunne, että tämän ajatussuunnan parhaita puolia emme ole vielä nähneet, mutta vaatimattomatkin pyrkimykset sitä kohti, kristinuskon ensimmäiseltä vuosisadalta alkaen, ovat olleet merkityksellisiä. Tämä pyrkimys ei tule vajoamaan unohduksiin, se ei ole an old fashion, muotiasia, vaan kumpuaa syvältä ihmisolemuksen ydinjärjestelmästä, johon yhteyden luotuaan ymmärtää ykseyden todellisuudentason.
Se siitä, vappuiltapäivän keskustelut olivat mielenkiintoisia retrospektisiä ja poikkitieteellisiä. Kiitos kaikille!

Tästäkin puhuttiin. mm.: "Rauhanliike elää ihmisten mielissä. Jos jotain tapahtuu, 20 000 ihmistä on äkkiä liikkeellä Suomessakin."

Viinalla menee eri lujaa

Työterveyslaitoksen tutkimuksen mukaan 63 prosenttia 25-34-vuotiaista miehistä juo liikaa, eli he ovat suurkuluttajia.
Jokseenkin tyypillistä, ja sanomattakin selvää, lähes kaikki alkoholia sairaalloisesti käyttävät pitävät omaa juomatapaansa kohtuukäyttönä, vaikka testien perusteella riskirajat ylittyvät.
Mihin tämä johtaa?
Meidän mentaalisen pääomamme tasapainon pitäisi kiinnostaa nyt hyvinkin paljon, arvioi Stakesin pääjohtaja Vappu Taipale. Dialogi-lehden haastattelussa Hän varoittaa tietoyhteiskuntaa rapautumisesta, jos päihde- ja mielenterveysongelmia ei ehkäistä ja hoideta kunnolla.
?
Tuskin tämä tulee rajoittumaan ”tietoyhteiskuntaan”, eiköhän savupiippuyhteiskunta pidä puolensa näissä mittelöissä.
Taipaleen mielestä päihde- ja mielenterveysongelmien ehkäisyyn ja poistamiseen tulisi iskeä reippaasti. Taipalekin näkee, ettei edes raha puhu, vaikka hyvin tiedetään, kuinka paljon työstä syrjäytyminen ja mielenterveysongelmat maksavat.
Itse näkisin ambivalenssin, kun juomista kuitenkin ihannoidaan. Tässä iltana eräänä kymppiuutisten kevennyksessä juomalaulujen tallentaja kertoo, kuinka hän jo kahdeksanvuotiaana lapsena kippasi isänsä tarjoaman snapsin ”oikein”, pohjanmaan kautta, ja kaikilla oli niin oli pirun hauskaa. Ja ankkurit siitä vähän vitsailevat lopuksi.
Kaksinaismoralistinen kulttuurimme toisesta suupielestään ehkä kertoo jotain juomisen riskeistä, mutta toisesta se yllyttää alkoholismiin - tai tarkemminkin - kannustaa merkilliseen kohtuuköyttöön, joka huolehtii valtion alkoholimonopolin elinvoimaisuudesta. Entistä useammalle se kohtuu vain tarkoittaa kohtalaisen paljon.

Rakkauden paluu

Ymmärtääksemme taas maailmaa sellaisena kuin se on (ei sellaisena kuin sen pitäisi olla) otetaan avuksi Ferdinand Tönniesin käsitteet: Gemeinschaft ja Gesellschaft. Tässä sivilisaatioprosessissa oli nähtävästi välttämätöntä sen kaltainen yksilöjen erillistyminen ja juurettomuus (gesellschaft) mahdollisuus luoda vapaasti luokka- ja verisiteistä riippumattomia yhteisöjä, tai sallia yhteiskuntaorganisaatiossaan myös yksinäisyys, tai alakulttuurinen poikkeavuutensa takia yksinäisten keskinäinen oma riippumaton yhteisöllisyys.
Mutta gesellschaf on haavoittuva, se joutuu järjestämään palkkatyönä sellaiset lähipalvelut jotka gemeinschaftissa olivat aina läsnä.
Kun kysyin tuolla edellä, itse vastaan.
Tästä muuten johtuu että tämä kansa kesti kansalaissodan, joka vei 35 000 suomalaisen hengen – vuoden 1918 saldona. Vihanpidon hävinneen osapuolen haudoilla vierailu kiellettiin. Tämä merkitsi uhrien ihmisarvon kieltämistä; ei puhettakaan että joku olisi massamurhien takia tarvinnut sosiaalista apua, tai että olisi tarjottu omaisensa menettäneille vuosien kriisiterapiaa yhteiskunnan piikkiin.
Gemeinschaft palaa tasoittamaan sen tarpeen, joka elämästä sopimusyhteiskunnassa (gesellschaftissa) on koettu kadonneeksi (lähisosiaaliseksi) ulottuvuudeksi.

Missä Riverbend on?

Hänen ja perheensä Syyriaan muuton (paon) jälkeen on ollut varsin hiljaista, pahaenteisen hiljaista. Viimeinen Riverbendin blogin Baghdad Burning -merkintä on 22.10. 2007. Puolivuotta taukoa tuli täyteen toissapäivänä, ja tänään tuota havahduin ihmettelemään.

Hänen loistavat analyysinsä on painettu kahdeksi kirjaksi; Riverbend ei ole enää Bagdadissa, ehkä, mutta kaupunki palaa edelleen.
Yhä amerikkalainen miehittäjä tapaa pommittaa ilmasta sen kokonaisia kaupunginosia, nyt suosikkikohde on sadr-City.
Maailman uhrivalmeimman armeijan, Muqtada al-Sadrin Mahdi-armeijan kimppuun saattaa tietysti olla perustelut hyökätä ilmasta yli kilometrin korkeudesta – mutta siviiliuhrien summittaiselle tuottamiselle ei voi inhimillisesti kestäviä perusteluja löytyä.

Edit: viimeyön jenkkien höykkäysten Baghdad-saldona surmansa sai 11 ihmistä, haavoittuineita tehtailtiin 74, joista yhdeksän oli naisia ja 12 lapsia.

Lähteen motiivina on lopettaa valehtelu ja salailu

sinänsä okei-kuuloinen pyrkimys. Tämä asia tuskin tulee valmiiksi ennen kuin viimeinenkin tiputuspussi on käännetty.
Itse kuulin nyt vuodetun kanssa varsin samansuuntaisen tilanneanalyysin yhdeltä hiihtosuunnistusmaajoukkueen lääkäreistä, jo vuoden 2003 alun tienoilla. Tilaisuus oli yksityinen, mutta paikalla mm. HS.
Ruotsin hiihtoliiton päävalmentaja Magnar Dalen vahvisti puolestaan v. 2001, että plasmalaajentajat olivat aiemmin yleisesti käytettyjä maastohiihdon maailmassa. Plasmalaajentaja on suht´ varma merkki epon käytöstä, sen peittelyä. Dalen vaati tuolloin suomalaisten selvittävän dopingsotkunsa pohjia myöten.
Ns. hurskas toive.

Kuinka tämä kansa on selvinnyt?

Kansalaissota, siis vapaus-, sisällis- ja luokkasota, jota kapinaksikin kutsuttiin, vei 35 000 suomalaisen hengen – vuoden 1918 saldona. Vihanpidon hävinneen osapuolen osa ei ollut häävi, jopa haudoilla vierailu kiellettiin. Tämä merkitsi uhrien ihmisarvon kieltämistä; ei puhettakaan että joku ei olisi ”tajunnut, mitä tapahtui”, ja tarvitsi siksi sosiaalista apua, tai että olisi tarjottu omaisensa menettäneille vuosien kriisiterapiaa yhteiskunnan piikkiin.
Monille heistä v. -18 uhrien omaisille olisi riittänyt oikeus muistaa vainajaa hänen haudallaan. Tämä vain 90 vuotta sitten.
Nyt tilanne on aivan toinen, kuolonkolarista ja liikenneonnettomuudesta selviäminen vaatii kriisiapua, ja jopa vuosia kestävää ohjattua toipumista onnettomuuden aiheuttamasta järkytyksestä.
Ovatko ihmiset nyt hauraampia kuin ennen? Onko kuolema, hätä ja kärsimys, kuten muuan keskustelukumppanini sanoi, nykyisin niin paljon vieraampia ihmisille.
Elämä on muuttunut, se on selvää, mutta lienee kyseessä myös ammatillisen työllistymisen näkökulma kriisipsykologeilla.
Olenko lukenut jostain tutkimuksen, jonka mukaan kriisiavun ja -terapian hyödyt ovat todellisuudessa kyseenalaisia, muistelen näin. Enpä ihmettelisi, oli sitten kyse hyökyaallosta Thaimaan Phuketista tai Espanjan bussiturmasta Malagassa, ilmestyy jotain myös kirkonmiestä ja piispaa hokemaan omaa retorista kysymystään, miksi Jumala sallii?
Olisi varmaan erijulmaa oikeasti tietää jotain tuosta systematiikasta, mitä onnettomuuksissa yksilölle sisäisesti voi tapahtua? Entä jos ymmärrys syysuhteista oikeasti vapauttaisi surusta? Tai entä jos edes vähän auttaisi menetykseen, tajuta tuo, että se mikä näyttää onnettomuudelta, ehkä onkin jotain aivan muuta.
Tästä keskustelin kerran kataarien kanssa. Sinänsä mielenkiintoista; elämän suuren kulissin takaisen todellisuuden tarkastelussa – siellä missä kuoleman ja uuden syntymän välillä sovitetaan syysuhteita – tämä tapahtuma, jossa elämä kuin leikaten katkeaa suuronnettomuudessa, ei ole kirous.
Joskus se näyttäisi todella ohjaavan yksilöitä äkkilähtöä seuraavassa elämässä karmallisesti suureen mahdollisuuteen kohota henkisiin vihkimyksiin.
On sitten hieman eri asia, voidaanko vainoja ikinä niellä? Kataaritkaan, nuo kerran aiemmin essealaisina ja pogomiileina tavatut, ja nyt mm. ruusuristiläisinä elävät sielut, eivät ole ehkä täysin historiassa kokemiensa vainojen yli päässeet.
Muuten: uskonsa ja aatteensa takia marttyyrinä kuolleet syntyvät takaisin kahta kauheampina.

Kylmäävää

Ei kai ole sinänsä mikään suuri kestohäpeä eikä varsinkaan salaisuus, että Suomi oli maailman ainoa demokratia, joka vapaaehtoisesti liittoutui natsi-Saksan kanssa.
Fasistisen korttitalon kaaduttua ja erityiskohtelun saatuamme liittoutuneilta, emme valitettavasti tajua arkipäivän fasismin läsnäoloa vieläkään – esimerkkinä vaikka likimain mitättömänlievien poliittisen johtomme sotasyyllisyystuomioiden jatkuva ”aiheettomiksi” julistaminen, ja tuomittujen täyden syyttömyyden vakuuttelu.
Tässä päivänä parina luin muuan räyhäoikeiston äänenkannattajaa. Vaikka sellaista kvasivalistunuttahan tuo yritti aikansa esittää, toden karvansa media nosti pian esiin. Mielenkiintoista, että olin tämän aviisin pari pitkää juttua kuin lukenut jo englanniksi. Lisäksi kylmät kolumnit noudattivat määrättyä sabluunaa.

Kun akateeminen natsi tulee esiin, hän heittää jonkun fasistisen perusteesin, ottaen kuitenkin siihen jo viimeistään seuraavassa kappaleessa pienen akateemisen pesäeron. Puolet vedetään takaisin, koska niin markkeerataan punnitsevaa orientaatiota asiassa. Ehkä kolumnisti myös mainitsee ettei ole natsi, jos nyt ilmassa tällaisia epäilyksiä leijuu.
Muuten kansaa estoitta kosiskelevan julkaisun freimeissä akateeminen natsi haluaa antaa itsestään kohtuu kultivoituneen vaikutelman, sellaisen, ikään kuin hän suhtautuisi kriittisen järjellisesti itse esille vetämäänsä teesiin, vaikka se tosi asiallisesti on uskontunnustuksen kaltainen valmis joko/tai –mallinen nieltävä umpirasistinen premissi.
Ei maaiilmassa ole mitään natsien illuminaattia, ei, mutta nämä henkilöt astuvat esiin, oikealla hetkellä, kun aatteensa elähdyttämä media avaa sivunsa.
Jokin löyhä globaali verkosto nähtävästi toimii samoin ajattelijoiden välillä tässäkin tapauksessa: jos sellainen on ”ekoterroristeilla”, talonvaltaajilla ja nahkapäillä, miksei myös koulutetuilla natseilla?
Kotomaamme suojeluskuntanatsit ja sen suunnan sympatisantit ovat aina olleet, ja niin näköjään ovat vieläkin mukana elähdyttämässä ylikansallisia fasistisia yhteiskuntaideoita, niitä mukailevissa piireissä, lisäksi estoitta vanhojen symboliensa alla.
Näiden mm. kansanryhmien vastaista kiihotusta harjoittavien toimijoiden paljastaminen olisi median tehtävä tähän tyyliin.

Näkis vaan sen uhkan

Microsoft Windowsista on tullut niin epäsopiva modernin tietojenkäsittelyn haasteisiin, että se on vaarassa tulla tarpeettomaksi. Näin analysoivat asiantuntijat Michael Silver ja Neil MacDonald
Timesin Microsoft Windows 'in danger of collapsing', analysts say ja käännöksenä Aamulehden mukaan.
Ymmärtävätköhän nyt it-konsulttifirma Gartnerin asiantuntijat Silver ja MacDonald ihan varmasti, mikä on käyttöjärjestelmä, ja mikä sen tehtävä on tietokoneessa ja mikrotietokoneessa?
Totta on, että Windowsin lisääntyvä monimutkaisuus tekee uusien versioiden julkaisuaikataulusta arvaamattoman, muitta se on eri asia. Ja Windows Vista sisältää kaikkiaan 50 miljoonaa riviä ohjelmakoodia, mutta sekin on eri asia.
Windows on tuplannut koodinsa määrän runsaassa kymmenessä vuodessa, ja se aiheutuu erilaisia paineita esimerkiksi kokoajan suurempaan rautaan, jolla sitä ajetaan. Rautavalmistajat taputtavat käsiään.
Mutta kun minä vertaan Winiä uusiin Linux-distroihin, nekin ovat raskaista, ja kaikkine kilkkeineen työpöytäversioina sieppaavat resursseja mielellään samaa luokkaa kuin Windows.

Se, että Windows on vaarassa romahtaa, taas ei ole uutinen, se olisi romahtanut jo kahdeksan vuotta sitten, ellei MS olisi vaihtanut Win NT -koodia susikasin, ja sen jälkeen vielä kummitelleen millenium editionin tilalle.

Edelleen Gartnerin mukaan Microsoftin ylivaltaa uhkaisi esimerkiksi verkossa tapahtuva ohjelmistojen toimitus. Ei uhkaa, ne eivät toimi ilman käyttistä, ja taas käyttis, jossa ne pääsääntöisesti on ohjelmoitu toimimaan, on Windows. "Selainpohjaisenakin" se on lähinnä kahden-kolmen kauppa, sillä se suosii toki myös Linuxia ja miksei Appleakin. Mutta käyttöjärjestelmää mikään selain ei voi korvata vielä näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa.
Ja taas yritysten haluttomuus päivittää uudempiin käyttöjärjestelmiin, se voi olla uhka MS:lle, totta. Näkis vaan.

Detta gör aktuell publicering även de sms

Tuulikki Ukkolan ”seksilelu”-väittämä, jonka mukaan pääministeri on leikitellyt yksihuoltajaäidin kanssa saadakseen seksiä – näyttää tämänpäiväisen valossa hieman todennäköisemmältä kuin eilen.
Siinä tämän aineiston ("Finlands SMS-skandaler") anti – ei mitään suurta proosaa, mutta eipä jakelukaan alkujaan ollut laaja. Mutta päättäjien kirjeenvaihto on harvoin muuloinkaan ajateltu yhtä vastaanottajaa laajemmaksi. Silti se on monesti yhtä kaikki, vaikkakin osin intiimiä erittäin jäntevää loogista ja analyyttistä tekstiä.
Tosin tuostakin nyt saa kuvan kulissien takaisesta työn sekä oman vaapaa-ajan yhteensovittamisen vaikeudesta, siinä kai sen arvo. Tämä inhimillistää ruudussa jargonia puhuvia päitä.
Tekstiviestikieli typistää liikaa asiaa, ja muuten se on lähempänä puheenpälpätystä kuin kirjallisuutta.
Puheenpälpätys taas kannattaisi jättää puheeksi, jos ei ole tarkoitus jättää dokumentteja historiaan – peruuttamattomasti. Netti muistaa, eikä sitä estä mikään.
Sms on outo väline, joka lähinnä häiritsee kuin tekee mitään muuta. Sopivuus: hätä- ja poikkeustapauksia varten.

Herra antaa kullekin...

OPM:n kulttuuri- ja mielipidelehtituet tälle vuodelle on tiemmä jaettu.
On tosin hyvin rajallista ja sovinnaista sellainen mielipiteen ilmaisu ”mielipidelehdessä”, jonka julkaistukulut ottaa valtio maksaakseen – tämä on selvää. Tosin sama pätee valtiosta riippumatta.
Siellä tuensaajissa ei käsitellä esimerkiksi erilaisten vaikkapa vain tavanvuoksi laittomien asioiden laillistamista, sillä sehän on jo oletuksena laittomuuteen yllyttämistä, Ja tuen maksajat joutuisivat tilille ”veronmaksajien rahojen käytöstä”. Enemmistön diktatuuri jyrää.
Myös monenlaista muuta elämään ja sen tapoihin liittyvää kädestä syövällä ”mielipidejulkaisulla” ei ole mahdollista lähteä ruotimaan. Tuskinpa ne liekassa olijat voisivat vaatia, otaksun, ajastaan jääneiden virastojen tai valtioon kiinni hitsattujen, kuolleiden instituutioiden haudanlepoon saattamista tms.. Sellaisesta tulee sanomista, ja kun julkaisun perusta kerran on tuolla hattu kourassa haetulla (harkinnaisella) tuella, se ei kai ilman tukia elämään opi.

En nyt erikseen korosta sitä, että yhdessä tekeminen ja puuhastelu voi olla eri tavoin mielekästä, hyödyllistä, kasvattavaa ja kehittävää, ja ammattinvalintaa orientoivaa ja vaikka mitä, vaan sitä että konsensuksen nimessä jaetaan rahaa varmasti vaarattomalle paskanjauhannalle: tuossa hynää menneen illusoriseksi värjänneelle omaan maailmaansa jymähtäneelle julkaisulle, tuossa sota- ja asehulluille ”kulttuuriinsa”, tässä kieliriitaa muka kulttuurina ylläpitäville kahjoille, ja joku almuropo kreationisteille iänikuisen järjen vastaisen dogmatisminsa yhä_vain_julkaisuun - vaaratonta.
Kaikkien mahdollisten harrasteiden tietty pitää saada oma lehtensä. Tämän lisäksi vammaisille, seksuaalisille vähemmistöille, heavyrokkareille ...kaikille tarvitaan tässä viiden miljoonan kielen kielialueella tusina tai vähintään puolentusinaa omaa lehteään, joista valita. Jokaiselle omansa.
Viimeisenä toimii se, että kahdella eri urheilu- tai taiteenalalla, vaikka sukua ovatkin, olisi yksi yhteinen lehti. Pois se meistä.
Entä lemmikit! ...hyvä, en jatka.
Joku käsityöblogikin kai voisi yhdistyspohjaisena päästä rahoista jaolle, tuskin huoranpanijalla tai Kotikasvatuksella on paljon jakoa noissa palavereissa.
Jos minulta kysytään, Kapinatyöläinen on mielipidelehti, ja on niitä sen lisäksi ehkä pari muutakin. Yksi mielestäni merkittävä, ehkä kulttuuri-mielipidejulkaisuista merkittävin, on alle 50 kpl:n suomalaispainos Pentagrammi-lehdestä.

In the next few years, we will see something really exciting

Oikeastaan tämä, Martin Dominik from St Andrews University in the UK ei selittelemällä parane.
Elämme mielenkiintoisia aikoja, ja eri vaiheessa kehittyviä aurinkojärjestelmiä asiaan kuuluvasti tutkitaan ahnaasti.
Microlensing-tekniikkaan voi perehtyä esim. täällä, ja täällä.
kuva: oma linnunratamme.

Tulli- ja direktiivimuurit pitävät osan maailmaa köyhänä

Kansainvälinen terrorismi aiheuttaa vuosittain 700 ihmisen kuoleman. Nälkä tappaa joka vuosi 10 000 kertaa enemmän ihmisiä, painottaa Kehitysyhteistyön palvelukeskus Kepan julkaisema raportti.
Globaalin köyhyyden ja turvattomuuden vähentäminen edellyttää maatalouspolitiikan uudistamista. Maailmanlaajuisesti kehitysmaille tulisi antaa samat oikeudet suojella ja tukea maataloustuotantoaan kuin mitä teollisuusmailla on:
Maatalouskaupan sääntöjen muokkaaminen on tehokkaimpia keinoja köyhyyden vähentämiseksi. Neljä viidestä aliravitusta ihmisestä on pienviljelijä, maaton työläinen maaseudulla tai kalastaja.
Maataloustuotannon kasvu panisi vauhtia myös muuhun elinkeinoelämään tuomalla pääomaa, raaka-aineita ja markkinoita käsitöille, teollisuustuotteille ja palveluille kehitysmaissa.
Maailman kauppajärjestön WTO:n periaatteiden mukaan köyhiä maita voidaan suosia kauppapolitiikassa, mutta todellisuus on toistaiseksi toisenlainen.
Teollisuus- ja palvelukauppaa, joissa varakkaat maat ovat kilpailukykyisimpiä, on
vapautettu ripeästi, mutta maatalouskauppaa ei.
Lopputuloksena köyhimmät maat joutuvat maksamaan maatalousvaltaisesta viennistään keskimäärin kolmanneksen korkeampia tulleja kuin teollisuusmaat omasta viennistään.
Köyhyyden vähentäminen lisää yhteiskunnallista vakautta ja globaalia turvallisuutta. Kauppasäännöt vaikuttavat turvallisuuteen myös suoraan: kauppaa käydään aseilla, huumeilla, vedellä, lääkkeillä ja peruspalveluilla.
Miksi sitten mitään muutosta ei tapahdu? Koska rikkaat maat tosi asiassa suojelevat protektionistisesti omia subventoituja maatalaousmarkkinoitaan – härskisti, kuten USA, tullimuureilla, tai sitten EU:n tapaan, lähinnä Ranskan painostamana, tuotedirektiiveillään.
Näihin köyhyyttä ylläpitäviin mekanismeihin puuttuminen, ja muutoksen lupailu huippupaikoilla aiheuttaa säämuutoksen tuuliseksi: Tämä oli Maailmapankin pääjohtaja Paul Wolfowitziin kohdistuneen ajojahdin, ja hänen kaatamisensa todellinen syy. Köyhät maat tukivat miestä, mutta britit, jotka eivät ilman Washingtonin lupaa kaada sen omia miehiä, saivat protestoinnillaan Wolfowitzin sivuun.
Se oli varoitus muille korkeille päättäjille. Kehitysapu ja Live Aid ynnä muu ovat lopulta vain omantunnonlievikettä ja näennäistoimintaa hyvän asian puolesta, jos nämä todella sortavat, yhden jättimäisen maapallon osan köyhyyttä suosivat mekanismit saavat toimia yhä kuin ei mitään.

Jarrutuksesta huolimatta Afrikan talous kuitenkin jatkaa pientä kasvuaan globaalin maailmantalouden vetämänä, vaikka edistys vaihtelee suuresti alueittain eikä se vielä näy sosiaalisesti kestävänä kehityksenä. Lue - ja tarkemmin.
Taas esimerkiksi, kuriositeettina, Reilun kaupan kokonaismyynti Suomesessa nousi viime vuonna yli 34 miljoonaan euroon. Se on neljänneksi eniten maailmassa henkeä kohden. Reilun kaupan edistämisyhdistyksen mukaan nopeinta kasvu oli reilun kaupan kahvissa, teessä, sokerissa, viinissä ja sitrushedelmissä.
Miten tuo Afrikan (ja osin köyhän Etelä-Amerikan) talous kasvaisikaan aidosti vapaassa maailman markkinataloudessa?

Meditaatio ja teosofien erehdys

Descartesin erehdys on ehkä hänen putkinäköisten seuraajiensa erehdys, kuten tuolla aiemmin todistelin. En ole ainut asiasta pamissut. Mutta se mitä olen alkanut ajatella teosofien erehdyksenä, on toista maata, se on pitkälti omaani. Tiettävästi tähän ei ole lain kiinnitetty huomiota; kyse on meditaatiosta, jota he teosofit melko estoitta suosittelivat välineenä kohota henkisyyden kokemiseen, matkaamiseen mielen beta-aalto-taajuuisella merellä.
Näyttää siltä, että 1900-luvun alun teosofeilla oli vahva usko siihen, että tämä fenomenologia voi murtaa materialismin kahleet.
Voidaan sanoa, että vanhemmiten monilla heistä tässä tapahtui jonkinlainen muutos, ja maailmanjärjestön hajaannuksen jälkeen ainakin Pekka Ervastilla (kuvassa) ja Rudolf Steinerilla vilahti puheissaan paljon puhuva määrittely ”henkinen materialismi” – 1. maailmansota painoi päälle ja kaikki meni päinhelvettiä.
Ervast havaitsi, ettei kasvissyönti tehnytkään ihmisestä sen humaanimpaa; vaan vaikkei hän lihaa syönyt, saattoi silti tappaa lajikumppaneitaan. Oli kansallissota hyvänä esimerkkinä. Hän luopui vegaanisuudesta.
Mutta juuri missään en ole nähnyt, että meditaatiota, sen funktiota olisi varsinaisesti epäilty. Ervastin laittomasti postuumina julkaistuissa oppilaskirjeissä (Eväitä matkalle, 1949) on joitakin viitteitä varoituksista, ja Steiner kuvaa Henkisen tiedon tiessä kuinka moraalisesti otetaan yksilönä ensin kaksi askelta - henkisellä polulla, jossa systemaattiset harjoitukset tehdään.
Mutta takaisin peruskysymykseni, mitä meditaatio tekee materialistisen katoamisuskon vankina elävälle ihmiselle, sen mielestäni pitäisi olla selvillä, jos julkisesti opetetaan tekniikoita, ja noita menetelmiä suositellaan yleisesti.
Tämä konteksti meditaatio + tiedeusko vahvistaa materialismia. Tosiasiassa en tiedä, että meditoimalla olisi yksikään henkisen todellisuusulottuvuuden kieltäjä vielä vaihtanut maailmankuvaansa henkiseen (tähän havahtumiseen yltänee vain korkea kuolemanrajakomeus, mikä taas ei ole noin vain tilattavissa, ei esim. pelkkä OoBE).
Meditaatiolla voi olla, ja onkin, fyysisesti todennettavia positiivisia vaikutuksia, ne ovat eri asia. On kyse siitä, mitä systemaattinen meditointi tekee ihmisen hengellisyydelle, joka siis tosi asiassa ei ole aivokeskinen, ei ala aivoista eikä lopu elimen maatumiseen – meditaatio vahvistaa materialistista uskoa ja ristiriitaisuuksia, joita yksilö kantaa sisäisyydessään.
Tiedetään, että vapautumista, eheytymistä ja meditaatiota mielii yleensä sisäisen perusjännityksen omaava henkilö. Hän saa mietiskelyn kautta imaginaation eheytymisestä, mutta jos ja kun yksilön maalmanselitys ja premissit eivät mahdollista hengen eksistenssiä kuin psyykkisenä reaktioketjuna aivoissa, jää tämä voima sisäisyyden henkisen käyttövälineen muovaajana realisoitumatta. Tästä Ervast puhui henkisiin havaintoihinsa pohjaten, tosin hieman eri sanoin, mutta asia on sama.
Meditaatio kylläkin puhkaisee yksilön sielun henkisille virtauksille, kokea voi, mutta se samalla se merkillisellä tavalla vahvistaa aikamme tieteellisen paradigman mukaista oletusta henkisen kokemuksen materiaalisuudesta. Näin muodoin myös etiikka, ja itsenäisen etiikantajun kehitys, joka mysteeriokuissa oli ykkössijalla (tästä löytyy kiistaton tieto jo HP Blavatskylta), voidaan muka panna roskakoriin. Näin koska kaikki tapahtuma on vain ainetta ja ruumiin kemiaa, ilman minkäänlaista metafyysistä ulottuvuutta, on pedattu premissi solipsismille ja nihilismille.
Olemme metsässä.
On mahdollista että meditaatio johtaa hallitsemattomiin sieluntiloihin, ja yksilö todella havaitsee omilla aisteillaan fyysisen yhteydessä toimivan henkisen olemuspuolemme. Mutta tämä johtaa useimmiten sitten jo mielisairaalaan ja lääkitykseen, jolla yritetään palauttaa ja koota yksilö entisekseen. Mielisairaalaan toki päätyy myös jos jonkin sortin henkistä näkemystä edustavia ihmisiä.
Itse katson, että ennen ensimmäistäkään meditaatioistuntoa transsendenttia janoavan yksilön olisi kuljettava erittäin pitkä tie ulos materialismin maailmasta, mutta tietenkin osana tätä maailmaa – ei pakoa.. Näin ajattelevat nyt myös monet japanin Zen-mestarit; he ovat nähneet japanissa piipahtaneiden noviisien, Allan W Watsin ja kumppaneiden, toiminnan länsimaissa. Heille se on jokseenkin pöyristyttävä ajatus, että vielä seksuaali- tai päihderiippuvuudesta tai mistään pakkomielteistä kärsivä ihminen voisi meditoida ja vieläpä esiintyä sellaisen oppimestarina.
Zen on lännessä muodostunut, kun sen filosofiselle taustalla on vaihdettu tieteellinen materialismi, kummalliseksi mielen pakomaaksi, jossa virvoittaudutaan kuin katolinen ripissä, ilman aikomustakaan seurata mestarien viitoittamaan ankaran kilvoituksen ja moraalisen puhdistuksen tietä.
Perus-Zeniläimme nojaa materialismiin, joka lupaa sielun olemattomiin haihtumisen. Sielun (yksilön eristävän egon) kuolema itsessään kuuluu tuohon prosessiin, mutta sen he ovat jotenkin materialistisessa pseudofilosofissaan sotkeneet ruumiin kuolemaan. Seurauksena tästä, koska totuusvoimaa sillä tiellä ei ole, on kosminen angsti, joka näkyy aika valtavana sisäisenä paineena yksilöissä ja yhteisöissä. He ovat mielestään ”yhdistäneet tieteen ja buddhalaisuuden”.
Tieteen ja buddhalaisuuden voi yhdistää, mutta ei edellisen sokeuden ehdoilla, eikä toisaalta jälkimäisen eksoteeristen tulkintojen pohjalta, kuten tapahtuu.
Mallissa materialistinen solipsismi juurtuu entistä syvempään etsivään ihmiseen.
Se ”tyhjyys” johon yksilö näin kulkee, ei ole tyhjyysfilosofi Nagarjunan määrittelemä tyhjyys - henkisen valaistumisen taso. Näillä ei ole edes mitään tekemistä keskenään.
Monet luulevat dukhaa tyhjyydeksi ja määränpääksi.

»... Mutta jos on vain pintapuolista, saatikka vääristettyä tietoa oikeasta harjoitustavasta, on "jooga-istunto" miltei poikkeuksetta tuhoa tuottava; sillä kymmenessä tapauksessa yhtä vastaan opiskelija joko kehittää itsessään mediumistisia kykyjä tai kadottaa aikansa ja saa kyllikseen sekä käytöstä että teoriasta. Ennen kuin kukaan heittäytyy niin vaaralliseen kokeiluun, yrittäen jättää syrjään alemman itsensä yksityiskohtaisen tutkimisen ja olla välittämättä sen elämänvaelluksesta ja siitä, jota meidän sanonnassamme nimitetään "tsheelan (oppilaan) jokapäiväisen elämän pääkirjaksi", tekisi hän hyvin, jos edes oppisi tuntemaan eron magian kahden olemuspuolen välillä, valkoisen eli jumalallisen ja mustan eli saatanallisen, ollakseen varma siitä, ettei yhtämittaa astu jumalallisen rajojen yli ja syöksy saatanallisen magian valtoihin, kun hän "istuu joogaa varten" ilman kokemusta ja ilman ohjausta, joka vaarat näyttää. Yhtäkaikki on hyvin helppo oppia tuntemaan ero; on vain muistettava, ettei koskaan julkisessa painotuotteessa, ei kirjoissa eikä lehdissä, anneta ulos mitään täysin paljastettuja esoteerisia totuuksia.» H. P. Blavatsky (1831 - 1891)

Saa kysyä

Matti Vanhanen kysyykin, missä on sopivuuden raja ja kuka sen määrittelee?
Hyvä kysymys, kyseessä on enemmistön diktatuuri, eli siis jos kansanenemmistöä ei miellytä poliitikon yksityiset kohellukset, alkaa hänellä lähtölaskenta. Siihen media nojaa selkänsä, ilmenee kirjoittelun perusteluja analysoitaessa, ja tämä kanta taas saadaan selville gallubeilla.
Tietenkin itse voi vaikuttaa, kuten pääministeri Vanhanen tekeekin, siihen, että juttu pysyy tapetilla.
Muuten yksityisyyteensä, sen oikeuteen viittaa myös Kansainvälisen autoliiton FIA:n puheenjohtaja Max Mosley, joka vaatii oikeusjutulla ja lain avulla itselleen vapautta fasismi-aiheiseen pervoiluunsa. Kuvassa hän antaa remmiä pahalle tytölle.
Edit: pervo kuva vaihdettu pois koska se on oikeudellisen riidan kohde.

Opportunistista enemmistön kosiskelua taas häiritään, vai?

i=s: Entisen ehdokkaan mielestä huumausaineiden käytön rangaistavuus tulisi poistaa kokonaan. Hän myös kannattaa lievempien huumausaineiden asteittaista ja maltillista laillistamista.
Tämä ei siis enää Vasemmistoliiton puoluesihteeri Sirpa Puhakan mukaan vastaa puolueen kantaa, ja ko. naishenkilöllä ei ole asiaa "vasemmistoliiton listoille tulevaisuudessakaan".
Ero vasemmistoliiton ja tämän eduskuntavaalien ehdokkaan kantojensa välillä on tiemmä peräti sovittamaton.
Sillä tavalla. 37 vuotta sitten, kun eduskunnassa (suuressa valiokunnassa) kansanedustajien äänet menivät tasan äänestettäessä kannabiksesta, sen käytön vapauttamisesta, vasemmistoliitosten edeltäjä skdl oli vielä toista mieltä.
Muistan, että eipähän ennen suhtautuminen pornoonkaan ollut ihan yhtä tekopyhää, ambivalenssia ja hurskastelevaa.
Epäilen suuresti että nykyiset - lopulta varsin yhdennäköiset - polit. puolueet pystyisivät estämään kokonaan edistyksellisten ja liberaalien ihmisten poliittisen toiminnan - tuossa säälittävässä ja populistisessa äänestäjien enemmistön nuoleskelussaan.
Vihreillehän tämä vapaa ajattelu on myös jatkuva sätkyjen ja äänestäjäkadon pelon aihe.
Olen alkanut epäillä vahvasti puolue-nimisten vallankäyttökoneiden koko olemassa olon perustaa.
Ne ovat itse yhteiskuntaa, elämää ja sen vapauksia jäykistäviä saatanan instituutiota; ne turmelevat lokeroihinsa saamiensa kansalaisten luovuuden, ajattelun ja henkisen tahdonvapauden. Esimerkkinä kansallisen hermomyrkkymme asema: alkoholi, joka vaikka onkin kannabista kiistatta terveydelle vaarallisempi huume, porskuttaa ilman kysymyksiä.
Tätä vasten ymmärrän hyvin tuon torjutun vasurin kannan: Halusin ravistella ihmisiä hereille. Haluan saada heidät kysymään itseltään, miksi he yleensäkään... [..] Olen valmis lähtemään ehdokkaaksi myös valitsijayhdistyksen kautta.
Tehkää hyvin, ja menestystä valitsemallanne tiellä!
Vilpittömästi.
(kuvalla ei asiayhteyttä ko. henkilöihin tai teemaan)

Törkeää, hyvin törkeää

Berlingske Tidende kertoo tänään, että suuret tanskalaiset lääkeyritykset, kuten Novo Nordisk ja Lundbeck tekevät peräti 30-45 prosenttia ihmisillä tehtävistä lääketestauksista köyhissä kehitysmaissa.
Nyt muun muassa lääkärit ilman rajoja -järjestö sekä hallituspuolue Venstre ovat vetäneet asian esille. Käytäntöön liittyy useita moraalisesti ongelmallisia seikkoja, ja osin se voi olla verrannollinen elinkauppaan, jossa köyhät ihmiset rahaa vastaan luopuvat elimistään.
Meillähän ei kai ole todellisia ongemia, joten tarvitsemme niiden kehittelyä tyhjästä.
Alla tyhjän takia eroamaan pakotetun ulkoministerimme eroanomus:

Vuoden 2008 Miss Maamiina

Jalkapuolimissikisan televisointi tapahtui 4. huhtikuuta kansainvälinenä miinauhrien muisto-ja tiedostamispäivänä. Osan jalastaan maamiinaan astuessaan menettänyt 31-vuotias Augusta Urica on vuoden 2008 Miss Maamiina.
Kilpailussa oli kaikkiaan 18 osanottajaa, pääosin Angolasta. He poseerasivat asiaan kuuluvasti ja ohjelmaan kuului myös uimapukukierros. Kaikilla oli käsi- tai jalkaproteesi. Missikandidaadit edustivat Angolan eri alueita ja olivat iältään 19-33-vuotiaita.
Kilpailijoista monet olivat astuneet miinaan jokapäiväisessä työssään, pelloilla, ja olivat nyt vammansa vuoksi vailla kunnon työtä.
Kisan jälkeen kaikki kandit saavat hallitukselta apua palatakseen koulutukseen, tai aloittaakseen oman pienyrityksen. Ehkä irvokkaan kuuloista, mutta pakintona voittajalle luvattiin myös uusi jalkaproteesi.
YK:n mukaan maamiinat rampauttavat yhä joka vuonna Angolassa 300-400 ihmistä.
Lisää taustaa.
Kuva by John Mario, EPA

Tuhon- ja pelonapostoli tänään täällä

Yle:
Nato-kokouksen alla Romaniassa puhunut Bush sanoi, että ellei Nato-johtoinen liittouma pysy niskan päällä Afganistanissa, al-Qaida ja Taliban-liike ottavat maan tukikohdaksi tehdäkseen terrori-iskuja länsimaihin.
Jeps, minulla on vain yksi lähde, mukana olleen korkean tiedustelu-upseerin sana siitä, että al-Qaida-verkoston korkein johtaja Osama bin Laden oli erikoisjoukoilla "haarukassa", mutta he eivät saaneet tulilupaa, joten tämä etsityin mies joukkoineen Afganistanin vuoristossa pääsi pakenemaan.
Olisi hyvä olla toinen tästä riippumaton lähde. Mutta periaatteessahan on aivan loogista että Osma bin Ladenia ja häneen liitettyä pelkoa tarvitaan vielä.
Kun Osamaa ei (enää) tarvita, hän löytyy.

Bush myös toisti tukensa Ukrainan ja Georgian Nato-jäsenyydelle. Molempien maiden kanssa pitäisi Bushin mielestä solmia jäsenyyttä alustava sopimus. Euroopassa hanketta on vierastettu Venäjän voimakkaan vastustuksen vuoksi.
Siinä ja siinä ehtiikö tuhonlevittäjämme jäljellä olevan virka-aikansa puitteissa vielä hajottaa Georgian valtion, kahteen .. kolmeen osaan. Veikkaan, että ehtii, ja myöskään sotilaalillisilta konflikteilta seudulla ei vältytä.

Lisää: Suomen Nato-lähettiläs Aapo Pölhön arvioita Naton huippukokouksen tiimoilta.

Kuva: juliste by Pertti "Spede" pasanen.

Aikuinen mies itkee ,,,

Kyllä siinä pysähtyy draaman äärelle. Piti laskea ihan kitara kädestä, ja hiljentyä hetkeksi.
Eilen aamulla valtakunnan tapahtumat etenivät nopeasti, ulkoministeri oli saanut kenkää ja uusi keksitty tilalle ennen kuin olin kunnolla aamupalaa saanut loppumaan.
Ennen puoltapäivää teksti-tv kertoi ylimääräisestä suorasta Ylen TV1:n uutislähetyksestä, joka viivästyi melkein ½-tuntia. Ja siinä samalla viimeistelin biisiäni There ’s no any new , ja löysin sen viimeisen soinnun.
Lähetys siinä taustalla alkoi synkissä merkeissä ja pian sen sävyt muuttuivat dramaattisemmiksi – kunnes nuori, puheenjohtajana toimiva mies alkoi siinä suorassa lähetyksessä itkua vääntämään.
Oli pakko lopettaa, ja panna kitara sivuun. Kyllähän siinä henkilö, jonka olen tavannut, on kuitenkin vielä suhteellisen vähäisellä elämänkokemuksella isoissa saappaissa.
Ohjaaja näkee kehittyvän tilanteen sellaiset 3 – 4 sekuntia ennen ulosmenevää signaalia. Sinä aikana ehti varmasti jo miettiä, mitä tekee, jos kameroiden kohde murtuu kokonaan.
Surut pois. Sitten uusi ulkoministeri esiteltiin:
Kokoomushan voi nyt vaikka harkita esim. hammastahnafirmojen houkuttelua sponsorikseen...
Vakavasti puhuen, parasta koko jutussa on Sirpa Pietikäisen paluu politiikkaan.

Päihdeaddiktion mekanismi henkiseen hallintaan

Kreikkalaisista filosofeista Platon oli sitä mieltä, ettei alle 25-vuotias saanut juoda alkoholia. Kuinka oikeassa Platon tässä ikärajapäättelyssään olikaan nykyisen lääketieteelliskliinisen aivo- ja käyttäytymistutkimuksen valossa. Uusi, eksakti tieto päihdeaddiktion mekanismeista koskee suoraan myös kaikissa taitopainotteisissa lajeissa onnistumista - toimittaessa suorituskyvyn äärirajalla.
Alkoholi vaurioittaa eniten juuri kehittyviä aivotoimintoja – pahimmillaan lähes peruuttamattomasti.
Varhaisen vuorovaikutuksen ja perheympäristön merkitys on kiistaton aivojen kehittymiselle. Nämä elementit vaikuttavat mielihyväjärjestelmän kehittymiseen ja niiden kohdalla kolme ensimmäistä elinvuotta ovat ratkaisevia.
Uusin tutkimustieto auttaa ymmärtämään, kuinka sosiaaliset, emotionaaliset ja lääketieteelliset ongelmat kytkeytyvät toisiinsa läpi elämänkaaren.
Asiantunteva ja tieteeseen pohjaava henkinen valmennus ei ole aseeton tämän ongelman edessä. Jo kehittyneeseen alkoholiriippuvuuteen itseensä voidaan löytää ratkaisuja esimerkiksi käsittelemällä aivoihin kehittyneitä palkitsemismekanismeja.
Tietoiseksi tuleminen mekanismista, jossa urheilija motivoi itseään suorituksen jälkeisellä päihteiden käytöllä, on maadoitettavissa. Raimo O. Kojo on todennut (Eroon viinasta. Otava 1997), että vasta kun juomisen pakkomielle lakkaa, ihminen on raitis. Ei esimerkiksi silloin, jos hän tilassa jolloin päivittäin kamppailee ”yhdelle menoa” vastaan.
Jos taas päätös on, että ei lainkaan alkoholia, tämä mekanismi, jota Suomessa muun muassa päihdelääkäri, psykiatri Juha Kemppinen on tutkinut, voi nopeastikin heiketä ja jopa maadoittua. Kemppinen on paitsi psykiatri ja päihteisiin erikoitunut lääkäri ja yhteiskuntatieteiden maisteri.

Altistavan mielihyvämekanismin synty selville USA:ssa. Päihderiippuvuuden oireyhtymässä mielihyvärataa hämätään päihteillä, ja saadaan syntymään eräänlainen välimuisti, jota on äärimmäisen vaikea saada pois ilman selviä ja totaalisia ratkaisuja. Palkitsemistarve alitajuntaan kytemään jätettynä on paitsi henkisiä resursseja kuluttava myös arvaamaton riskitekijä. Pahimmillaan tämä on purkautumista odottava patouma, joka nykyisenä tiedonvälityksenä aikana on jo myös imagoriski koko lajille. Joidenkin suomalaisten urheilijoiden perässä juoksee paparazzeja ulkomaita myöten.
Mistä siis on kyse?
Nyt tiedetään, että nuorena aloitettu alkoholin käyttö herkistää ihmisen aivot etsimään mielihyväntunnetta päihteistä.
- Tutkittuani nyt lähes 200 päihdeongelmaista, ja työskenneltyäni yhdessä kolmen eri neuropsykologin kanssa, alkoholisteilta löytyy tyyppilöydös – tyypillinen visuokonstruktiivinen romahdus älykkyystesteissä, Kemppinen sanoo (Terveyssanomat 2/2003)
Jyväskylän yliopiston professori Lasse Kannas taas ihmettelee, miksi urheiluseurat eivät kykene suojaamaan nuoria eivätkä toimimaan terveydelle vaarallisia päihteitä vastaan. (Nuorten urheiluharrastukseen terveyttä edistävät liikuntaseurat, s. 6. Terveys ry, Terveystieto 2/2003)
Monet nykytutkijat ovat vakuuttuneita pysyvästä neurobiologisesta muutoksesta aivoissa alkoholin käytön seurauksena. Tämä muutos ei itsestään häviä sen jälkeen, kun se on nuorena rakennettu vaikka vain kohtuullisella, mutta kylläkin vakituisella päihteiden käytöllä. Näin muun muassa American Medical Association 2002 –tutkimusraportin mukaan.
Uusi tutkimus on todentanut syysuhteet alkoholiongelmien synnyn ketjun alkupäästä. Varhaisvaiheessa päihteiden ongelmakäytön alttiuden syntymiseen vaikuttavat monet merkittävät tekijät.
Aiemmin ketjuja alkoholin käyttötottumuksen taustalla, eli klassista ikuisuuskysymystä, ”miksi Jeppe juo?”, ei ole tieteellisesti selvitetty perustojaan myöten. Käytännössä alkoholilla palkitsemisenajatus tuottaa aina mielihyväjärjestelmän latautumisen. Nousuhumalainen örvellys on samaa maata kuin vääränlainen urheilupsykologiassa määritelty voitonhuuma, lievä itsepetos, josta on suorituksille ja uralle yleensä vain haittaa.
Tuoreet tutkimukset Yhdysvalloissa kertovat, että aivojen hipposkampus, tarkan muistamisen alue, on muutoksille altis, jos nuorena käytetään esimerkiksi viisi viina annosta toistuvasti, tai siis vaikkapa vain niin kutsuttu sixpack-keskiolutpakkaus viikonloppuisin. Tämä kuulostaa vielä tissuttelulta verrattuna nykyiseen alkoholin käyttökulttuuriin.

Tutkijoiden mukaan hippokampuksessa tilavuudessa näyttää tapahtuvan muutoksia ja sen suorituskyky alenee jopa kymmenen prosenttia.. Rakenteen vaurioituminen voi vaikeuttaa esimerkiksi uusien asioiden oppimista.
Alkoholi rampauttaa episodisen muistin. Urheilijalle alkoholin jättäminen kokonaan, jolloin sen mielihyvämekanismi ei toimi enää, voi olla vaikea ratkaisu. Ja se on käytön sisäisestä kyseenalaistamisesta alkava prosessi. On ehkä syytä miettiä, mitä elämässä haluaa, kun kaikkea ei voi saada.
Aivotutkimus tukee näkemystä raittiudesta selkeästi parempana vaihtoehtona kuin alkoholin tai esimerkiksi kannabiksen käyttöä. Jo muutama alkoholiannosta riittää häiritsemään nuoren ihmisen aivojen hippokampusta, aivojenosaa, jonka yhtenä tehtävänä on episodinen muisti eli yksityiskohtien ja tilanteiden mieleen painaminen ja mielestä palauttaminen.
Tämä mekanismin häiriöttömän toiminnan arvo tulee vastaan monessa motorisessa niin yksilö- kuin joukkuelajissakin. Nykyinen huippu-urheilutaso, jos mielii sijoittua, ei kestä prosentistakaan luopumista aivojen keskeisestä motorisesta osasta.
Toistuvasti viisi annosta nauttivien nuorten muistisuoritukset heikkenevät 10 prosenttia ja heidän oppimisstrategiansa kaventuvat. Eli sanalla sanoen he menestyvät heikommin koulussa ja työssä. Aikuisen hipposkampus ei ole niin altis alkoholin vaikutuksille kuin 9 - 25-vuotiaan ihmisen aivojen muistialue.
Lisäksi on todettu, että alkoholin runsas nauttiminen estää IGF-1 -nimisen hormonin muodostumisen maksassa. Mainittu hormoni on välttämätön, jotta murrosikä käynnistyisi ja nuorelle kehittyisivät muun muassa miehen ja naisen ulkoiset sukupuoliominaisuudet.

Päihdelääketieteellinen tutkimus ja aivotutkimus yhdessä aukaisevat alkoholimielihyvän saloja yhä enemmän. Sinänsähän on todettu, ettei terveystieto ei välttämättä yleisesti vaikuta erityisesti nuorten kohdalla päihteiden käytön valitsemiseen.
Sen sijaan yleisen asenneilmapiirin muutos vaikuttaa käyttäytymiseen yleensä. Siitä joidenkin asiantuntijoiden mukaan ensimmäiset muutokset olisivat jo näkyvissä. Mutta on myös vastakkaisia näkemyksiä, joiden mukaan nyt esillä oleva uusi tieto yritetään tukahduttaa mukamas epävalidina (Yle MOT 16.5.2005: Väärää viinavalistusta.)

Kannabis ei ole ratkaisu päihteiden aiheuttamille aivovaurioille. Viinan vaikutus fysiologiaan on tunnettu ja sitä on yritetty kultivoituneesti kiertääkin.
Yllättävää Kannaksen mielestä on myös, ettei urheiluseuraan kuuluminen tosiaankaan ole suojannut nuorta kannabiksen kokeiluilta.
Kannabis saattaa fysiologisesti, fyysisen suorituskunnon ja voiman kannalta, olla alkoholia vähemmän haitallinen. Näin ovat todenneet jo muun muassa vanhan polven jazzpuhaltajat Louis Armstrong ja Duke Ellington (Mojo The Music Magazine 12/2002). Myöskään väkivaltakäyttäytymistä kannabiksen vaikutus ei ainakaan lisää, mikä on tunnettua.
Sen sijaan kannabiksen aivorappiovaikutukset eivät ehkä ole paljon alkoholia lievempiä. Ja tätä tietoa tiettyjen urheilupiirien hellimä perimätieto ”kannabiksen haitattomuudesta suoritukseen” ei sitten välttämättä katakaan. Kannabiksen käyttö heikentää lyhytaikaismuistia, uuden oppimista ja ylläpidettyä tarkkaavaisuutta (B. Phariss, 1998, Psychological and Psychiatric consequences of Cannabis).
Kannabiksen vaikutuksia psykomotoriseen suorituskykyyn on tutkittu esimerkiksi lentäjillä. Tätä vaikutusta tutkittiin kolmella koejärjestelyllä ammattilentäjien taitoa laskeutua lentokonesimulaattorilla, joka pyrki matkimaan luonnollisia olosuhteita (v.O. Leirer, Marihuana Carry-Over Effects on Psychomotor Performance, 1993). Ensimmäisessä koejärjestelyssä 5 yhteensä 8:sta lentäjistä ei päässyt kohtuullisen (10 – 20 mg THC) annoksen jälkeen ilman huumaavia aineita tehdylle suoritustasolle vielä 24 tuntia marihuanan polttamisen jälkeen. Koekäyttäjät itse kuitenkin arvioivat suoriutuneensa normaalisti.
Saskatchewan yliopiston tutkijat taas ovat havaineet rotilla tehdyissä kokeissa, että synteettisten kannabinoidien antaminen lisäsi niillä uusien aivosolujen kasvua aivojen hippokampuksen alueella (Cannabinoidspromote embryonic and adult hippocampus neurogenesis and produce anxiolytic and depressant-like effects, The Journal of Clinical Investigation. 2005). Tämä ehkä vähentää ahdistuneisuuden ja masennuksen kaltaisia oireita. Kaikki muut päihteet, kuten alkoholi ja tupakka, vähentävät neurogeneesiä aivosoluja aikuisilla.

Päihdekäytön vaikutus: paineensietokyky pettää helpommin. Tutkimuksissa on voitu todeta, että Alkoholi häiritsee hippokampuksen ohessa myös stressijärjestelmän kehitystä.
Stressi-hormonijärjestelmän häiriöt johtavat siihen, etteivät aivot kehity täyteen mittaansa, lyhytjännitteisyys lisääntyy, stressiä ei siedetä eikä ihmiselle kehity kykyä rauhoittaa itseään erilaisten sietämättömien tunnetilojen käsittelemiseksi. Tätä paineenkestävyyden merkitystä ei tarvinne erikseen konkretisoida.
Stressihormonaalinen järjestelmä näyttää olevan yhä enemmän mielialaoireitten, masennuksen ja ahdistuksen, aiheuttajana kuin aikaisemmin on uskottu. On huomattava, että 13-14 -vuotiaana HPA-akselin kehityksen alueella tapahtuu kriittisiksi luonnehdittuja rakenteellisia järjestelyjä, joita alkoholin ja kannabiksen käytöllä voi kiistattomasti häiritä.
Jos taas mielihyväradan kehitystä ei häiritä päihteillä, mielihyvä hakeutuu luonnollisiin uomiinsa. Ja mielihyvä on otsalohkon myöhemmin kehittyvien moraalisesti ylösrakentavien keskusten, ohjaamaa.

Panimoiden ja kauppaketjujen kilpailu ruokkii suurkulutusta. Tässä on pieni ”Jos” ja ”Mutta”. Näet nykyarvioiden mukaan nuorison kasvaneen alkoholin kulutuksen takia alkoholistien määrä kolminkertaistuu vielä näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa. Vanhastaan kaksi prosenttia ikäryhmästään päätyy alkoholiriippuvaiseksi. Nyt taas varhain alkaneen ja runsaan päihteidenkäytön johdosta sama parometriluku tulevaisuutta luotaavassa arviossa liikkuu kuuden prosentin paikkeilla.
Jotta tämä skenaario kansanterveydellisesti ja –taloudellisesti sananmukaisesti Paasikiven käyttämässä tarkoituksessa, hirmuinen skenaario, ei toteutuisi, kulttuurissamme täytyy tapahtua aivan olennainen muutos.
Kansan raitistumiseen edelleen uskova, lääketieteen ja kirurgian professori sekä sisätautien erikoislääkäri Jussi Huttunen taas on syyttänyt lyhytnäköisiä veroratkaisuja enemmän oluen hintakilpailua nykyisestä kaoottisesta tilanteesta (Ystävien Kesken 2/2000).
Hintakilvan lisäksi myös panimoiden trendikkäät tukkupakkaukset paljousaleineen näkyvät oitis kutukuvassa. Panimoteollisuus ei ole ottanut lisääntyvistä päihdeongelmista minkäänlaista vastuuta itselleen. Uuslibertalistisessa yhteiskunta-ajattelussa ei juuri tunneta kollektiivista vastuuta, vaan vain markkinoiden ohjautuminen kysynnän kautta. Tähän malliin olemme menossa, siksi vaarasta varoittavan valistuksen ja järjen äänen olisi kuuluttava ja näyttävä nykyistä paljon voimakkaampana. (julkaistu: Yleisurheilun Kuvalehti 6/2005)

RF kävi täällä

Killing it Tour 2008 -kiertue: ruotsalainen Raised Fist 26.3.2008 Jyväskylän Lutakon lavalla. Menkää katsomaan ihmiset: 27.3.2008 Turku, Klubi; 28.3.2008 Tampere, Klubi; 29.3.2008 Helsinki, Tavastia - varskinkin, jos uskotte tietävänne, mitä hardcore on.
Eilen oli talven pahin liikennöintipäivä, niinpä bändin dosa ajoi ojaan.
Ja keikka viivästyi, mutta kuten sanottu, hyvää kannattaa odottaa.
Keli oli paska, mutta taittuihan tuo vajaat 300 km. Ei mennyt hukkaan.

Valkeaa marmoria lohkaissut mies

Sardesin rauniot sijaitsevat Vähä-Aasiassa Välimeren rannalta noin 80 km sisämaahan. Se oli muinoin rikkaudestaan kuuluisan Kroisoksen kaupunki ja muinaisen Lyydian kuningaskunnan pääkaupunki – Kroisoksen urheilukoulun raunioille vuoden 1998 syksyllä säikähdin, kuin vieressä suomalistaturisti, samaa retkuetta, lohkaisi kivellä palan valkoista marmoria, ja pisti sen taskuunsa.
Häpeällistä. En ehtinyt estää tekoa, mutta mies oli pakko antaa ilmi omille oppaillemme, sillä jos joltakulta meistä olisi tullissa löytynyt mittaamattoman arvokasta antiikin muinaisjäämistöä, murusiakin, olisi se merkinnyt väliaikaista säilöönottoa Turkin vähemmän miellyttävissä tutkintavankiloissa. Mököttävä äijä ei tajunnut, mitä oli tehnyt.
Tätä näköjään sattuu. Eikä Unescon suojeleman patsaan tärveleminen Pääsiäisissaarilla ole ihan pikku juttu.

Myyttisen maailmanselityksen legitimoimisesta

Hallitus vakinaistaa viiden määräaikaisen yksityiskoulun toimiluvat, muun muassa Espoon, Keravan, Kuopion ja Jyväskylän kreationistis-kristilliset koulut.
Siinä yksityisopetuksessa ovat nyt samalla viivalla kaikki "teoriat" lajien synnystä - mutta niinhän se opetussuunnitelman mukaan meneekin, yhdellä tunnilla opetetaan yksi, toisella toinen teoria – yleensä kai silti luotetaan siihen, että oppilas osaa tässä kaaoksessa hylätä järkeään nolaavat kylkiluujutut, viikossa tapahtuneinen maailmanluomineen, ja tukeutua nykytieteen kovaan perustaan.
Tässä hallituksen yksityiskouluja suosivassa ratkaisussa sen sijaan on Raamattu niskanpäällä; se tunkee läpi joka aineessa, ja eritoten sitä se tekee omassaan. Mielestäni ei ole yhdentekevää, jos opettaja uskoo itse sokeasti opettamiinsa myyttisiin paimentolaislegendoihin.
Taas osassa niistä todisteista, joilla biologia, maantieto, arkelogia ... yritetään mitätöidä näissä krist. opinahjoissa, on oikeasti huomionarvoista evidenssiä - johon, sanon sen nyt, tulisi paneutua ala-asteiden asemesta tiedeyhteisöissä, ja vaikka tunnustaa reilusti tieteen keskeneräisyys.
Naureskellaan vaan jenkkien redneckien ja fundamentalistikristittyjen kreationismin noususta. Sama ilmiö on meillä, heidän poliittisesta tuestaan (lue: äänistä) tapellaan. Eikä tämä sokean uskon nousu ratkea sormia napsauttamalla.
Silti usein kun mennään riittävästi traditiossa taaksepäin mytologista näkemystä onkin mahdollista tulkita oikein, kuten 14. DalaiLama esittää uudessa huipputeoksessaan, silloin kertomus toimii empiirisesti todennettavan tiedon kanssa symbioosissa, sitä laajentaen. Tai jos ei toimi, silloin myyttinen tieto on väärä ja vääristynyt: se on hylättävä. Edellinen - on mahdollista oikeasti ymmärtää - koskee muuten Raamatun kertomustakin, jos otamme juutalaisen Zoharin tulkiksemme.
Myös buddhalaisuudessa tavattiin meikä kretsumeoa vastaavia myyttisiä ja denegeroituneita maailmaselityksiä, mutta ne siivottiin pois akateemisesta buddhalaisuudesta kuriositeeteiksi.
Kun taas kurantti buddhalaisen filosofian ymmärrys maailmasta ja sen historiasta voidaan sovittaa yhteen tieteellisen maailmankuvan kanssa.
Jo G.W.F. Hegel esitti vallitsevaa yhteiskunnallista totuutta vastaan järjenkritiikin premissejä, muun muassa tähän tyyliin: filosofian tehtävä on esittää oma aikansa ajatuksellisesti. Se, mikä ajassa on järjellistä, on todellista, ja se mikä on todellista, on järjellistä. Kaikki olemassaoleva näin muodoin ei suinkaan ole todellista eikä järjellistä.
Hyvin päätelty, olisikohan opetusministeriössä tilaa ajatella asiat uudelleen Hegelin hengessä?

Serpentarius & Cygnus

Niin kävi, että maassa nähtiin gammapurkauksen jälkihehku Karhunvartijan tähdistössä. Ohessa GRB 080319B kuvattuna Nasan Swift's X-ray -teleskoopilla. Purkauksen jälkihehkun kirkkaushuipuksi 19.03 n. klo 06:33 tuossa mitattiin magnitudin 5,5.
Optisia havaintoja näkyvän valon taajuudella tehtiin Nasan mukaan Suomessa.

Koko sähkömagneettisen spektrin alueella vaikuttanut purkaus painottui gammataajuudelle.
Suurenergisiä gammafotoneita satoi maahan saakka - useampi kuin yksi sekunnissa neliösenttiä kohden. Tällaista mannaa ei tiedetä kosmisensa lähetyksenä ennen tänne tulleen.
Ulkoavaruuden sähkömagneettisen kentän ulottuminen maahan on mielenkiintoinen ilmiö; elämme mielenkiintoisia aikoja. Ihminen, mikrokosmos, kuten jo antiikki tiesi, on tosi asiallisesti yhtä makrokosmoksen kanssa, ja osallinen siitä kaikesta, mitä maailmankaikkeudessa tapahtuu. Myös kosmiset voimat vievät ihmiskehitystä eteenpäin.
Ymmärtämisen perusongelma piillee siinä, että aivokeskisessä ihmiskäsityksessä tunnemme vain fyysisen, materiaalisen tason, vaikka aivoista toki voidaan mitata sähkömagneettinen värähtelytaajuus koko sen spektrin alueella. Aivoaaltojen mittaaminen tunnettua voidaan suorittaa myös pään ulkopuolella - mutta perusymmärrys siitä, mikä yhdistää ihmistietoisuun ja avaruuden toisiinsa, nyt puuttuu; jo varsin alkeellisella tasolla Descartes päätteli asian oikeansuuntaisesti, mutta vähin tiedoin se oivallus kumottiin Cartesin erehdykseksi.
Oikeastaan vain itsessään täysin metsään mennyt tulkinta voi katsoa Cartesin oivalluksen käpyrauhasen (glandula pinealis) funktiosta vääräksi. Cartes tullaan vielä palauttamaan, vaikka hän lienee käyttänyt aikansa okkulttisia lähteitä päättelynsä pohjana. Siksi ja silti, oikein päätelty.

Enemmistön diktatuuri estää kuoleman tapahtuman avaamisen

Itsemurha on kuitenkin hyvin arkaluontoinen asia, ja perinteisesti sekä lehdistö että uutistoimisto stt ovat tässä kysymyksessä kunnioittaneet omaisten toiveita, eivätkä uutisoineet itsemurhia.
Tämä pätee niin kauan kuin puhutaan yksittäistapauksista, ja sillei ole huomattavaa yleistä yhteiskunnallista merkitystä - mutta sellainenhan nuorten mielenterveysongelmien määrällinen räjähtäminen on: nyt taas nuori laulaja, nainen 19, kuoli "äkillisesti kotonaan", edellisestä vastaavasta ei ole kauan aikaa. Yllä kuva Hans Baldungin Kuolema-teema, v. 1510. Epäilen kyllä journalistien kykyä löytää tämänlainen laajempi konteksti näin atomistisessa kokonaisuudessa.

Ja vaikka se löytyisikin, pintaa siinä raavitaan silti. Kuolema on niitä tabukysymyksiä, joissa vallitsee suvereeni enemmistön diktatuuri; jos enemmistö on tietämätön sen suhteen, mitä kuolemassa, ja eritoten sen jälkeen tapahtuu tietoiselle minälle, ovat kaikki siitä tietämättömiä.
Itsemurha ei kannata, mutta sitä prosessia, jossa ihminen tähän tekoon päätyy, ei tämä teoreettismaterialistinen kulttuuri tunne, eikä voikaa tuntea. Kaikuina syvemmästä ortodoksisesta opetuksesta, itämaisessa elämäymmärryksessä ja jossain teosofiassa nämä kysymykset olivat esillä vielä 100 v. sitten, mutta ei enää.
Tämä kulttuuri vaimentaa ahdistuksen ja tuskan lääkkeillään, ja yrittää palauttaa entiselleen mielensä kanssa heilumaan lähteneen ihmisen ilman ajatustakaan, että hänellä olisi mahdollista tehdä myös itse jotain sisäistä työskentelyä uhkaavan tilanteen kanssa. Sinänsä se, että sielullinen ahdistus aikanamme voimistuu, ja sitten repesi sukupolvien väliseksi keskinäisen ymmärtämättömyyden kuiluksi, oli Rudolf Steinerilla*.

*) = Rudolf Steiner: Nykyajan sielullisen ahdingon voittamisesta.
- sosiaalinen vapaus, ajatuksen vapaus ja hengentiede
esitelmä Zürichissä 10.10.1916.

Uutta "erillissodista" - natsijohtajien pojat Suomessa etulinjassa

Natsi-Saksan valtakunnanmarsalkan Hermann Göringin ottopoika Thomas Kantzow taisteli vapaaehtoisena talvi- ja jatkosodassa. Mutta myös natsi-Saksan ulkoministerin Joachim von Ribbentropin poika Rudolf von Ribbentrop (kuvassa) soti jatkosodassa julkisuuden sitä tietämättä, kertoo I=S. (hankkikaa ihmeessä printtiversio, jossa asiat ovat seikkaperäisesti uusine lähdetietoineen).

17.03.2008 06:10, päivitetty 17.03. 06:15
Natsi-Saksan valtakunnanmarsalkan Hermann Göringin läheinen ottopoika Thomas Kantzow oli vapaaehtoisena sekä Suomen talvi- että jatkosodassa ja haavoittui Hangon taisteluissa lokakuussa 1941.
Hämmästyttävät tiedot paljastuvat IS:n hankkimista kansallisarkiston asiakirjoista.
Thomas Kantzowin palvelus talvisodassa Sallassa häiritsi Göringiä suuresti, sillä Saksa ja Neuvostoliitto olivat vielä väleissä. Göring sanoi asian jopa estävän hänen apunsa Suomelle.
Jatkosodassa Kantzow haavoittui selkään ja jalkaan.
Thomas Kantzow oli Göringin edesmenneen ruotsalaisen vaimon Carinin ainoa lapsi. Göring säilytti palvomansa vaimon poikaan aina lämpimät välit, ja Thomas yritti jopa tulla puolustamaan ottoisäänsä Nürnbergin oikeudenkäyntiin.
Thomas Kantzow tapasi useasti vuosien mittaan myös mm. Adolf Hitlerin.
Göring och Sverige -kirjassa julkaistussa kirjeessä Hermann Göring valittaa, että hänelle on kestämätöntä, jos Thomasin lähtö Suomeen tulee yleiseen tietoon.
- Näin minulle on tehty mahdottomaksi - suoraan tai epäsuorasti - yrittää Ruotsin kautta tehdä vähintäkään Suomen hyväksi. Käteni ovat sidotut, Hermann Göring kirjoitti "shakkimatistaan" 20.2.1940.
Jatkosodassa soti julkisuuden tietämättä myös natsi-Saksan ulkoministerin poika Rudolf von Ribbentrop. Sotahistorian professori Ohto Manninen on kirjoittanut tulevaan Sotilasaikakauslehteen hänen palveluksestaan Suomessa.
Ulkoministeri Joachim von Ribbentropin vanhin poika Rudolf toimi SS Nordin tiedustelupataljoonan joukkueenjohtajana Kiestingissä. Hän haavoittui siellä käteen ja sai neljännen luokan vapaudenristin 1.10.1941.
Sairalaamatkan jälkeen von Ribbentrop tuli hyvinkin tunnetuksi panssaritaistelijaksi eri rintamilla Suomen ulkopuolella. * * *Marjo (kemppisellä):
"Jos Suomen toiminta 1941-4 olisi voinut vaikuttaa maailmansodan lopputulokseen, niin arvostelun voisi ymmärtää."
Siksi sen voikin ymmärtää, suur-Suomea, natsi-Saksan liittolaista lähdettiin kyllä rakentamaan ihan ratkaisumielessä - ja on sanottava, ettei tämä ollut edes perusteetonta uhoa - alussa. Suomen hoiperteleva puolueettomuuslinjan itua siinä yritettiin tosin pitää mukana jollain tapaa - vielä viimeisessä traagisessa vaiheessa kun Hitler oli jo julistanut (jatko)sodan natsi-Saksan ja liittolaisensa Suomen nimissä.

Jatkoa ruskean reiän ritari Marskin tarinaan

Jotain on mennyt rikki, ihmiset puhuvat homoudesta kuin ei mitään.
Muistan vuonna 1992 kesällä Vantaan Kaivokselasta menin IL:n uutispäällikön Pekka Nummisen kyydissä Stadia kohti. Tuli puheeksi, en tiedä miten, Marski, johon Pekka, jotenkin homokielteinen, korosti marsalkan homoutta tavalla, joka mielestäni ehkä viittasi aikeeseen julkistaa asia.
Sen verran yleistä oli tieto, että ylipäällikön teltassa olivat "perseet paukkuneet" - Pekka oli rohkea uutispäällikkö. Pidin. Tehtiin silloin yksi arkipäivän levikkiennätyskin joku öbäut 120 000 kappaletta.
Myöhemmin sattui vahinkoja, IL meni lankaan lehteen syötetyn lavastetun höpöuutisen julkaisusta, ja UP:n tähti alkoi laskea. Numminen epäili scientologien kostoa heistä kirjoitettujen juttujen takia, eli taas olin mä siellä jossain mukana, koska kirjoitin Hubbardin lahkosta. Oli heidän tapaistaan tiemmä nolata lehtiä, jotka olivat arvostelleet tätä kirkkoa (nämä vedätykset jatkuivat pitkään).
Marskia (kuvan hanuri oikealla) mieltymyksineen ei oikein kannattanut ajatella enää esiin vedettäväksi.

Jättäkää Islam rauhaan

Nyt alkanut yhdestoista muslimimaiden valtiokonferenssi Senegalin Dakarissa on huolissaan länttä vaivaavasta islamfobiasta.
YK:n pääsihteeri Ban Ki-moonin vetosi Israeliin, jotta maan armeija lopettaisi hyökkäykset palestiinalaisia siviilejä vastaan.

Muslimimaiden järjestö OIC ilmaisi perustellun huolensa länsimaissa leviävästä islam-pelosta, jota voidaan jo kutsua islamfobiaksi: esimerkkinä hollantilaisen oikeistopoliitikko Geert Wildersin tekemä Koraanin vastainen elokuva.

Saudi-Arabian ulkoministeri Saud al-Faisalin mukaan sananvapaus on hyvä asia niin kauan kun se ei loukkaa muiden ihmisten tapoja, uskoa ja uskontoa.
Länsimaita velvoitetaan puuttumaan tiukemmin uskonrauhaa loukkaaviin tapauksiin, Valtiokonferenssi viittasi sekä Muhammed-pilakuviin että Wildersin elokuvaan, johon Hollannin hallitus halutessaan voisi vielä puuttua. * * *
On selvää, että heidän kulttuuriaan uhataan - kulttuuri muuten on sama kuin uskonto (toisin kuin luterilaisuudessa jossa usko on kapseloitu erilleen elämänkentästä). Halpojen satelliittikanavien nk. viihteen suuntaamisen Persianlahdelle he kokevat varsin perustellusti uhkanaan - niin vieras on se pillereiden ja yliseksuaalisuuden ympärillä pyörivä maailma, jota sinne taivaalta pakkosyötetään.
Mutta uhkahan sen pitääkin olla, että muslimit reagoisivat, niskoittelisivat mahtavalle maalimanpoliisille. Muutenhan heidän luonnonvaroihinsa se korruptoitunut - oikean ja väärän tajun jo menettänyt - poliisi ei pääsisi mitenkään muka oikeutetusti kiinni.
Ai, ketkäkö ovat öljyllä rikastuneet? Tämä ikuinen jeesustelun aihe. Enkä myös ne jotka muuttivat kiireesti jättimäisen lippulaivatankkerinsa nimen Condoleezza Rice nimen toiseksi kun tämä ko. henkilö nimitettiin ulkoministeriksi.
Entäpä kun miehittäjä perustaa muslimimaahan viinakauppoja, ja paikalliset niitä räjäyttävät, ei miehittäjä tietenkään lannistu vaan "taistelee" mielestään vieläpä oikeutetusti näiden omien arvojensa puolesta, ja perustaa uusia.

Islamilla ei lopulta ehkä olekaan hätää: pervoporno, pillerit ja viina, uskottomuus yms. ei kuulu tuohon kulttuurin, enkä usko, että kovista yrityksistä huolimatta sinne juurtuukaan.
Omamme taas on todella niin heikko ja hengetön, että se voi hävitä islamille. Eikä sitä asein estetä. Itse tosin uskon että tämä materialistinen sivilisaatio kukistuu ihan omaan mahdottomuutensa.
Yläkuva: A Palestinian inspects his workershop after it was destroyed in an Israeli air strike in central Gaza City, 02, March, 2008. EPA/Mohammed Saber.

Älä saata minua kiusaukseen

Kemppisellä on esillä mielenkiintoisia tietoja holokaustista, siitä mistä ja miten pohjoismaissa oltiin perillä Saksan käynnistämästä juutalaisten joukkotuhosta. Ja mm. Norja suojeli juutalaisiaan.
Ei hullumpaa, vertailevaa tietoa. Muuten mukava keskustelu: herrasmies Kemppinen nieli syötin jatkosodasta ja alkoi hurskastela kuin oppimestari konsanaan mukamas ”pahoittelen asian jo tunteville" jämpästä aiheuttuvaa vaivaa. Missä täällä ne hymiöt ovat? olisi nyt käyttöä. :D
Puhutaan, ettei tiedetty...mutta tosi asiassa Suomen osa tässä toiminnassa on yhä kiistanalainen. Juutalaisia vaihdettiin viljaan? Dokumenttien valossa olimme lähinnä natsi-Saksan juoksupoika, tässäkin. Ihmisarvo oli alisteinen omalle hyvinvoinnille, mutta syöväthän ihmiset myös toisiaan tiukan tullen. Ja minä siinä nyt näe mitään erityistä, vars. jos muutenkin tapaa syödä nisäkäslajitovereidemme kuolleita ruumiita.

Holokausti on holkausti, mutta lopulta vain yksi holokausti, kansanmurha. Esimerkiksi D. Stannardin teos American Holocaust: The Conquest of the New World ,1992, esittää että kaikista 1900-luvun kansanmurhista yksikään ei ollut yhtä suuri viattomien ihmisten joukkotuho kuin eurooppalais-aasialaisia hirmutekoja aiemmin toteutettu Amerikan intiaanien kansanmurha.

Sitten jo aiemminkin puimaani perusasiaa sivuten:
TH kirjoitti...
Rh, miksi Hitlerin Saksasta pitäisi käyttää nimitystä natsi-Saksa?
Siksi että se on suomenkieltä, ja sitä oikeasti käytetään. Suluissa kommentissani luki: ”Saksalla” lienee ennen sekä eritoten jälkeen tuon hirmuhallinnon ajan, yhtä vähän sen kanssa tekemistä kuin juuri millään muullakaan Euroopan maalla.
Suomessa natsi-Saksa todellakin on yksi aivan virallinen - ja virallisissa yhteyksissä käytettävä - tuon kansallissosialistisen valtion nimeäminen, eikä natsismi suinkaan ole mikään "haukkumanimi", vaan aatehistorian termi määrittelyineen ... Mutta siis! tämä natsi-liite jotenkin vaistomaisesti kai tiputetaan -Saksan edestä pois aina kun puhutaan välirauhan päättymisestä sekä jatkosodan alkamisen vaiheista ja syistä Suomen historiassa. Merkillisesti ikään kuin se ei tässä kontekstissa olisikaan se mikä on.

En tiedä, enkä sano vaikka tietäisin, minkä sortin älyllistä epärehellisyyttä tämä ilmentää.

Tapsa P:
.. Mutta ratkaiseva ero on siinä, että Suomi taisteli hengestään keskellä maailmansotaa, jossa isommat taistelivat vain vallasta.
Ai ihan ratkaiseva (taas, hyvä Suomi!)
Millähän tavalla se on ratkaisevaa, ja poikkeaa siitä, miten muut 2. maailmasodan maat taistelivat?
Haluaisin kuula tämän Suomi-mystifioinnin perusteet.
Aika totinen paikka taisi olla yleisesti. Jos liittoutuneet olisivat hävinneet 2. maailmasodan, en viitsi edes ajatella skenaariota, mikä osa tälle fasistisen suurvallan satelliitille olisi jäänyt. Minua ei olisi. (en olisi syntynyt lainkaan).

Seuraavaana hajoaa Georgia?

Abhasia ja Etelä-Ossetia irtautuvat Georgiasta, todennäköisesti Venäjän hiljaisella tuella, kun Georgian houkuttelu Natoon on onnistunut. Näin arvioivat asiantuntijalähteet, viimeksi Der Spiegelissä.
Kaukasialaisalueet Abhasia ja Etelä-Ossetia ovat jo ilmoitaneet aikovansa seurata Kosovon esimerkkiä. Maat ovat vedonneet muun muassa siihen, että Itsenäisten valtioiden yhteisö IVY ja YK:n turvallisuusneuvosto tunnustaisivat niiden itsenäisyyden. Molemmat ovat perustelleet tunnustamisvaatimuksia Kosovon itsenäistymisjulistuksella.
Venäjän federaation Nato-suurlähettiläs Dmitri Rogozin näkee, että Georgian hajoamista on vaikea enää estää, jos ja kun Georgia (ja Ukraina) esittävät nyt viralliset aloitteet liittyä Natoon. Tämä voi todellakin tapahtua sotilasliiton huippukokouksessa Bukarestissa huhtikuussa.
Rogozin on arvostellut maailman kehittymistä sellaiseksi, että voima ratkaisee, ja näin myös Venäjä voi joutua mukaan voiman käyttöön: `In this new world´ Russia has to rely on force to protect itself. RussiaToday.
Edessä saattaa olla ennen näkemätön epävakaus Euroopassa, mikä epäilemättä palvelee Natoa pyörittävän suurvallan pyrkimyksiä näillä kulmilla.
Then it has its own conclusions for Russia, Dmitri Rogozin pohtii. Sitten diplomaattisesti kovaa kieltä:
"We too would understand that we need brutal physical force to make sure we are respected, understood and that others acknowledge our right to our own point of view - and the name of that force is military force."
Miksi näin?
YK:n päätöslauselma 1244 Kosovon osalta puhui vain lisääntyvästä itsehallinnosta. Kukaan YK:ssa ei missä vaiheessa eikä kenellekään antanut valtuuksia repiä Serbiasta postimerkin kokoista plänttiä, joilta taas puuttuvat, jos nyt ei aivan kaikki, niin useimmat elinkelpoisen valtion tunnusmerkit.

Meillä Suomessakin tiedotusvälineet ovat muutamaa harvaa poikkeusta lukuun ottamatta sumuttaneet itsensä halvalla, vähäisen totuusarvon omaavalla Free Kosovo -propagandalla.
Näemmä myös keskustelu siitä, mikä suurvalta todellisuudessa on tuhonnut ja häpäissyt YK:n turvaneuvoston ja YK:n päätöslauselmat (vuodesta 2003 laittoman Irakin sodan aloittamisesta), näkyy olevan varsin fundamentaalisesti väärillä raiteilla. YK:n arvovallan menetykseen nimetään valtamediassa väärä roisto, niin sanoakseni.
Venäjä on toiminut määrätietoisesti YK:n ja sen päätöslauselmien puolella sitä hajottavaa ja turvaneuvoston ylikävelevää sotaista toimintaa vastaan. Ei ole mahdotonta, kuten Rogozin arvioi, että se joutuu itsekin vielä tuvautumaan voiman käyttöön. Olisi naivia kuvitella muuta tässä maailmantilanteessa - kun separatistinen aalto on liikkeelle laitettu.
Pientä keskustelua. Niin, vähäisistä luonnonvaroistaan pääsee se natokiimainen osa, tuleva tynkä-Georgia; millähän sekin meinaa maksaa jäsenmaksunsa? Niitä vastaan tosin voi ottaa kidutusvankiloita mailleen, kuten tiedetään, vanha konsti.

Oikeastaan ...

alan pitää tästä keskustelusta.
Saatan kenties kuulostaa ehkä hieman eräältä toiselta juuri tässä merkinässäni (näen hänet sielunsimilläni), mutta älköön se hämätkö.
Keskustelu avaa patoja; voi sen tehdä muukin, musiikki, taide, mutta kommunikaatio, sosiaalinen ymmärtämys, on itseisarvoista. Palaan tuohon vanhaan kommunikaatio-kantaani. Virtuaalisesti voivat kohdata tahot, joilla ei muuten maailmassa syntyisi kontaktipintaa.

Jerseyn saari - vain huippu merenpinnalla?

Tämä on jotenkin koskettavaa, koska nuoruudessani olin vähän aikaa esoteerisessa kehitysvammaisten sisäoppilaitoksessa töissä ja opiskelemassa, siihen asti, kun kohtasin pedofiilin itse teossa, panemassa autistipoikaa.
Merkillistä sinänsä, että tämä toiminta saattoi jatkua ilmeisesti vuosikymmeniä; vammaisia lapsia ei aikuisiksi kasvaneinakaan uskottu hyväksikäyttöväitteissä, olivathan he vammaisia.
Kymmenen vuotta sitten kävin ohikulkumatkalla tiedustelemassa ihmisoikeustilannetta. Se ei oikein tyydyttänyt. Ilmoitin että havaintoni aktista oli ehkä rikoksena vanhentuneita, mutta tämä saattaa yhä kiinnostaa esimerkiksi lehdistöä.
Erityisesti korvaan otti puhe muuan lievästi vammaisen miehen todistuksesta: hän oli kotikunnassaan tehnyt ilmiannon 1970-luvun lopulla tapahtuneesta seksuaalisesta hyväksikäytöstään tässä hoitokodissa.
Tuon kuorma-automiehen ilmoitus ei johtanut mihinkään, kun ilmiannon tueksi tiemmä ”ei saatu näyttöä”. Ja samalla kuulin, koska todisteita ei ole, tämä itseteossa kiinni saamani peto saattoi kuin saattoikin yhä ”lainata lapsia" tästä kummallisesta laitoksesta. (lisäys 17.3.2008, lapsien lainailua Jerseyn tapauksessa.)
Ehkä nyt lainailut on lainailtu. Muutamat skeptikot saivat jostain vihiä asiasta, ja ovat painaneet päälle. Annoin lausunnon siitä, mitä tiedän, kun kysyttiin.
Tämä ilmiö, hyväksikäytön jatkuminen, näkyy elävän merkillisen syvässä, minne se onkin päässyt pesiytymään. Ja edellä kertomassani tapauksessa saattoi olla vielä jollain karmafatalismilla osansa, kun tuota nyt ajattelen, pimentämässä juttua.

Ilmeisesti useimmat meistä, kuten mäkin nuorena, ajattelevat: ei ole minun ongelmani. Harvaa ymmärrettävästi kiehtoo ajautua mukaan sotkuisiin aggressiivisten pedofiilien vastaisiin oikeusjuttuihin. Reaalinen riski sitäpaitsi. Eräs toinen pervo, jonka touhuihin puutuin, yritti siitä hyvästä ajaa rikosjuttua.

Näin slummin paperilla

Petosen slummi pitää Kuopion otsikoissa, milloin siellä känninen nainen jää ahteristaan kivenkolkkeroon, kipikapi palokunta paikalla, milloin muuten vaan kukutaan ja hukutaan. Talviaikaan meno keskittyy seinien sisään. Näin. Sinänsä ko. uutisessa toistuu poliisin perustusvedätys; se tutkii murhayrityksenä kaikki itseään vastaan tehdyt hyökkäykset. Lehti voisi ottaa tuon huomioon.
Sinänsä poliisia kai tilanne, asosiaalisen aineksen keskittymien, ei niinkään haittaa; tavan kansalaisten kiertämä anniskelupaikka on se, josta virkavalta hakee keskitetysti lomilleen jääneet vangit Itä-Suomen alueella.
Meno voi olla ulospäin rentoa: katiska saapuu paikalla kuin Chuck Norris autollaan, joku avaa peräluukut valmiiksi ja virkavalta painuu sisään ravinteliin hakemaan omansa.
Kaupunginhallituksen jäsenet kävivät taannoin paikan päällä katsastamassa, onko huhuissa perää, että ulkopuolisilla ei olisi asiaa määrättyihin mestoihin, taisivat selvitä haistatteluilla.
Poliisi oli tietenkin varmistamassa visitin sujumisen auki pidetyn kännykän kanssa korttelin päässä.

Eläköön Petonen ja sen suunnitelleet puusilmädemarit. Näin upouuden Petosen kaupungin hallinnossa reilusti yli 20 vuotta sitten. Valmis kaava. Kysyin: ”Mitä nämä punaisella merkityt neliöt ovat? ”
”Ne ovat Niiralan Kulma Oy:n (kaupungin vuokrataloyhtiö) varaamia rakennusoikeuksia”, hankepäällikkö sanoi.
Mikä määrä!
*Määrätynlaisia ajatuksia henkisen näkökyvyn puuttumisesta*
Tukka nousi pystyyn, kylmäsi.