
Espanjalaisohjaajan ura on täynnänsä hienoja elokuvia, ja viimeisin Särkyneet syleilyt - Los abrazos rotos, 2009, ei niistä vähämerkityksellisempiä ole. Ainakaan jos vertaa edellisiin, esimerkiksi hieman komedialliseen Volveriin, 2006.
Nuo Penélope Cruz, Lluís Homar ym. ovat Almodóvarilla jo kuin mikäkin brändi, mutta niitä kaipaa, ja assosiatiiviset imaginaatiot mielessä yhdistävät teokset kuin muinaisen saagan (mitä se tosi asiassa onkin, helminauha, koko AP:n tuotanto).
Parasta Almodóvaria, katsoin vasta; kas, jäi erämaavuosina melkein kaikki filmit odottamaan.
Mutta parempi näin - vieläkään tosin en voi katsoa, eivät sisäkalut hyväksy kuin koreintaan 1-2 leffaa viikossa.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar