Viharikoksen psykologia

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan toimitiloihin on viime yönä tehty polttopulloisku. Molotovin cocktail posahti seinään vähin vahingoin. Amatöörejä.
Mestan aitaan oli myös - ilmeisesti samassa yhteydessä - spraymaalilla kirjoitettu sukupuolivähemmistövastainen teksti.
Oli tiemmä yo-kunta äsken vaatinut suvaitsevaisuutta.

Periaatteessa uusnatsit ovat juuri niin viisaita että ampuvat itseään näin jalkaan, mutta eihän heillä ole paljon mahdollisuuksia, ei asia-argumentteja, joilla voisi menestyä oikein minkään tasoisessa keskustelussa.
Otsikko lupaa enemmän kuin mitä lastu antaa, mutta palaan asian ajan ja ajatuksen kanssa - viharikoksen sekä juridisesta että yhteiskunnallisesta (sosiaali- ja yksilöpsykologisesta) merkityksestä.
Viharikos on rikos, joka tehdään kansalliseen, etniseen, seksuaaliseen tai vastaavaan kansanryhmään kuuluvaa ihmistä kohtaan kyseiseen ryhmään kuulumisen vuoksi, ja se on rangaistusta koventava tekijä.
Suomen rikoslain 6 luvun 5 §:n rangaistuksen koventamisperusteet antavat mahdollisuuden rangaistuksen pidentämiseen, jos motiivi rikokseen on em. viha.

Uuden sesongin takia poliisi aloitti viharikosten erillisen tilastoinnin vuonna 2009.