Cool

Marlene Dietrich näyttää mallia: ei pahakaan eläytymisen paikka, mikä arvo muulla maailmanmenolla on.
Myös seksuaali- ja sukupuoliroolirajojen rikkojana aikaansa edellä - eli läpi melkein koko hirmuisen vuosisadan.
Eikä myynyt itseään natseille.

Ilo on jotain, jonka omistajaksi instituutiot mieluusti ilmoittautuvat, mutta elämään kuuluva hiljainen voima, innostus, ei ole heidän omaisuuttaan - ja instituutiot yleensä pystyvätkin "armovälineillään" demonisoisomaan elämänilon organisoidessaan sen.
Vapaa-ajattelija-lehden päätoimittajana Teuvo Rasku kiinnitti tähän henkisen rikkauden omistusseikkaan huomiota.
Yksi on tietysti kulttuuri, joka kasvattaa ihmisiä siihen, että ilo ilman viinaa on teeskentelyä, ja se tukee estoitta viitoittamaansa tietä: varhaisella iällä hankittu aivo- ja mielihyväratavaurion aiheuttama altistus pistää uskomaan, ettei aitoa iloa olisi olemassakaan (väärä johtopäätös).