Kultajyvien huuhdontaa

sotahistoriassa jatkosotaan tuon ajan Suomea oikeuttavien syiden esiin seulonta on sellaista, ja polttavaa, varsinkin jos löydös keskenkaiken uhkaa paljastua katinkullaksi.
Syntyi (taas kerran) Wovon man nicht sprechen kann, darüber muss man schweigen - Wittgenstein-keskustelu. Hänen kuuluisa avauslauseensa `Tractatuksen puolustamisessa´.
Fenomenologis-laadullinen ero suhteessa ontologiaan ei ole ulkoinen, se on sisäisyyden kautta tapahtuvan vuoropuhelun, maailmasuhteen ja samalla tiedon perusta, voiko ihminen olla tiedon subjekti. Muodostaa tiedollista substanssia aistitodellisuutensa välityksellä?
Tietenkin tämä pätee vitoposkan kiinni naulaamisessa kehittyvään osaamiseen, ja johtaa timpurin lopulta alan mestariosaajaksi. Mutta päteekö tämä sama periaate ontologisessa tiedonmuodostuksessa ilmiöiden syistä, jolloin työssä käytettävä aisti-instrumentti on intuitio, näkevä järki?
Mielestäni suurin kysymys piilee tiedon laadullisessa validoinnissa, kuinka informaatio kohteesta voidaan todentaa paikkansa päteväksi, ja paikkansa täyttäväksi (relevatiksi). Wovon man nicht sprechen kann, darüber muss man schweigen - sillä epävarmuutta tietoisuudessa vähentää totuusvoimaan perustuva järjestelmä, joka osoittaa kuin johdatuksena, karma etc., että tie on oikea.
Kadulla kulkiessa kopsahtaa päähäsi kirja jostain kerrostalon parvekkeelta, lapsiko tai kissa leikkii siellä ikkunalaudalla? Vaiko emäntä raivaa tilaa kirjahyllyyn?
Any way, nostat kirjat asfaltilta, ja katso, vanha kirja oli pudonnut auki kohdasta, jossa kerrotaan tästä juuri vähä aika sitten tietoisuudessasi oivaltamastasi asiasta, jonka kanssa juuri askartelet. Siis joku on ollut sua ennen samalla asialla, ja kenties tehnyt kokonaisuudesta vielä laajempia ja vielä pidemmälle meneviä havaintoja, analyysejä ja johtopäätöksiä.
Ahmit sen.
En kutsu sitä silti kirjaviisaudeksi.

Oil work: Dulce Bridge - River Findhorn, Scotland by Jerral W. Derryberry.