17 juli 2010

Kuka keksi sekularisaation?

Ottakaamme huomioon että enemmistö kansalaisista pitää ukkosesta, ja kokee elämäolonsa melko tyydyttäväksi, sanalla sanoen elämä käsittää onnellisuutta. Enää onni ei ole minkään zombi-instituutin säätelemää omaisuutta (btw. Roosin teoria surveyssa epävalidiutta aiheuttavasta onnellisuusmuurista kumoutuu kansainvälisessä vertailututkimuksessa).
Joskus myöhemmin lisää ko. evidenssistä.

Tämä oli kai menoluukussa muuan threadiin, jossa oli käynnissä hieman kirjaviisaudelta tuoksahtava jämppä karmasta.
Karmasta, se on vetovoimaa. Jottei ymmärrys jäisi aina niin ulkokohtaiseksi, huomioikaapa erityisesti hetkeä kun kun tapaatte ensimmäisen kerran jonkun ihmisyksilön, jos se hetki on myönteinen, onko vaikutelmassa mukana häivähdys historiaa, jotain kansaa, kulttuuria, aikaa?

Se on kesäpäivä.
Mitenhän tuo nyt on, rakastamallani kielellä se sanotaan hieman vivahteikkaammin: just a another summer day.

Post scriptum 1
Minähän vedän sen aina esiin: mikä se semmoinen tieteellinen teksti on jossa parta-Kalle ei lopussa hyppää esille.
Post scriptum 2
Tuli vielä mieleen, totta, että Marx erehtyi sortteeraamansa muutoksen aikataulussa ja jos kohta nopeudessa. Mutta veljet, myös Rudolf Steiner erehtyi siinä, millä ajoituksella muutospaine nousee ja vapautuminen tulevassa maailmassa tapahtuu.
Vain fasismi (regressio) lienee tullut nopeasti ja yllätyksenä kuin Mannisen faksit.

Inga kommentarer:

Skicka en kommentar