Jääpähän joku muistijälki

Saharov-keskuksessa maaliskuussa 2007 järjestetty kielletyn taiteen näyttely suututti ortodoksit ja johti syytteisiin sekä tuomioon kahdelle ammattitaiteilijalle. Se Kirkko perkele taas on jaloillaan tuossa maassa. Äkkisistään voisi luulla että se nöyrtyi kun Stalin marssitti hevoset kirkkoihin.
Äiti toivoi pojasta pappia.

Kirkkoa ennen sikäläiset kämy-vandaalit ovat olleet tämän kriittisen suunnan nykytaiteen kimpussa.
Millä tavalla mikinkorvavapäinen Jeesus on huonompi kuin kirkkojen jäykistynyt pikkuporvarillinen kiiltokuva-jesu. Entä Coca Colan tai Mäccärin mainosta jäljittelevä, voi Ziisus, vitsi "tämä on minun vereni". Se ei anekaupalla rikastuneista partaukkoja naurattanut.
Langettava tuomio 5 000 euron sakko oli ennakkoluontoinen, jo pelätty isku venäläistä nykytaidetta vastaan. Se oli jälleen yksi uusi askel kohti kulttuurista sensuuria, josta viime viikolla 13 tunnettua taiteilijaa varoitti presidentti Dmitri Medvedeviä.
Vedevi oli vietävissä.
Meillä Leksa on pyrkinyt hieman samankaltaiseen saneluun, kuin nyt meno Venäjällä, että mikä on kirkon kannalta sopivaa ja hyväksyttävää, vaikka esim. ratifioimamme ihmisoikeussopimukset ja maamme perustuslaki puhuisivat muuta.

Kuva (ylinnä): Life: Sakharov public centre and museum, are shown damaged January 21, 2003 in Moscow, Russia. Vandals, apparently seeing the exhibition as anti-religious, damaged the works January 18. The vandals also poured black and red paint on a wall of the exhibit.
Keskellä: "Publicité McDonald’s" par Alexandre Kossolapov, 2000 et "Voyage de Mickey Mouse dans l’histoire de l’art" par Alexandre Savko, 1995 ©DR