1 juli 2010

Donec ego vixero

Neljättä kertaa järjestettävä BarokkiKuopio nimensä mukaisesti liikkuu barokinajan välillä boin 1500 — 1850 sävelletyn taidemusiikin maailmoissa, vieläpä yllättävän monipuolisesti. Luuttua ja upeita sopraanoja, ja vielä upeampi Jeni Packalén altto ja mezzosopraano. Huomasin tuo tunteita liikuttavan äänen skaalautuvuuden*.

BarokkiKuopion näet alkoi illalla Giovanni Battista Pergolesin Stabat Materi -esityksellä tuomiokirkossa. Stabat Materi oli alkujaan (kai Jacopone da Todim luoma) 800 vuotta vanha hymni, jonka säveltä ei tunne kukaan.
Siinä ensin soi Händelin uskomattoman herkkä sonaatti kahdelle viululle ja basso continuolle.

Barokkifestari on verraten pieni tapahtuma, johon sisältyy myös konserttien oheen elokuvanäytöksiä.
Kannatan.
Täpahtuma sattuu päällekkäin rahvaan viinijuhlien kanssa. Siellä näkyy vetonaulana esiintyvän muuan Samatha Fox playbackina. Ilmeisesti päällekkäisyys jää vaikutukseltaan näennäiseksi.
Erikoista muuten, kuulin kotimatkalla liikennemelunkin musiikkina sielussani: pikkuprätkän kaksitahtikoneen kaasuttelun ja samaan aikaan vähän matkan päässä lasin särkemisen keräyspisteessä. Soittivat hyvin yhteen, ja paukahteli mukavia synkooppeja.

*) = Yleisimpiä laulun äänialoja
pianon koskettimilla esitettynä:

Sopraano
Altto
Tenori
Basso

Inga kommentarer:

Skicka en kommentar