5 maj 2010

Kantapöydässä, nostan hattua

Erkki Raatikaisen, sen joka puoluesihteerin paikalta siirtyi Ylen johtoon, mukaan jokaisella on sellainen kantapaikka ja siellä kantapöytä - niin kai sitten miullakin.
Se on aika timangi paikka maailmassa, ja inspiroi ajattelua. Tuli muuten laulettuakin, ihanaa.
Siinä kun pyöreässä pöydässä istahtaa vieraita, merkittäviä ja vähemmän merkittäviä yhteiskunnallisen vaikutuksensa volyymiltään, ja antaa keskusteluun kontribuutionsa.
Siinä on yhä voimaa.

Nyt oli poliittisesti aika kirjavaa, ja vaikka pöytä on left, sitten tuli kylään sellainen 1970-luvulla vielä uusnatsina häärinyt henkilö.
Oikeastaan häntä koskaan aikaisemmin tavannut, mutta käsitykseni on, että hän oli läpi kaikki nämä vuodet kulkenut kohti vazemmistoa.
Vaihdettiin mielipiteitä.
Muutamalla sanalla kavereille taustoitin tapausta.
Nostan hattua,
hän oli tehnyt jotain sellaista sisäisessä työskentelyssään, jota voisi verrata vaikka alkoholistin muutokseen, jossa hänestä tulee aidosti raitis. ts. mahdotonta, lähes.
Kunnioitettavia ovat inhimillistyvät ihmiset. Heissä elää kuin jonkinlainen pelastuksen maku, ja he ovat esimerkkinä muillekin - ei niinkään pienestä muutoksesta - joka näkyy monella elämän ja olemassa olon tasolla. Ja he kasvat vertaisvaikuttajiksi, tekevät hyvää ja jakavat omastaan.


Lööpin kuva: antti s.

Inga kommentarer:

Skicka en kommentar