10 mars 2010

Legitimioitu ihmisyyden puutostila vs. rikos

Mikä on se suuri ero sen välillä, vipataanko sylilapsi hankeen ja toisaalta jos korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä kipataan liikuntakyvytön vanhus pyörätuolilla maan rajan toiselle puolelle, turvaverkottomaan valtioon, yksin, kaikkien hänen omaistensa jäädessä tälle puolelle itärajaa?
Ei siinä inhimillisesti katsoen isoa eroa olekaan; voidaan tekopyhää vetistelyä harjoittaa lapselle Varkaudessa sattuneesta strategiasta, mutta kaikki yhteiskunnassa perustuu refleksiivisyyteen. Ei ole pahoja ja tai hyviä, Bushin oppi on väärä, on vain ihmisiä jotka heijastavat sitä vääryyttä, minkä he kokevat, välittävät siitä viestin ympäristöönsä. Eräänlaista vuoropuhelua.
Laki oikeuttaa murhaamaan sodassa, jopa kehottaa ja pakottaa siihen, mutta myös siviilioikeus pystyy samaan legitiimiin heitteillepanoon, ja antaa mallin suurelle välinpitämättömyydelle toisen ihmisen hengestä ja terveydestä.
Uutiset Varkaudessa tapahtuneesta poikalapsen kaappauksesta sekä KHO:n kahdesta sairaan vanhuksen karkotuspäätöksestä, tulivat tv:stä peräkkäisinä; kaksi epäinhimillistä tapahtumaa ja tekoa, mutta vain toisesta niistä voi joutua edesvastuuseen.

post scriptum.
Niin, paitsi että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin EIT tuomitsee EU:n jäsenvaltiota. Tässä taas olisi yksi otollinen härmän tapaus, järjen ja ihmisyyden ohittavaa pykälänpanemista.

Inga kommentarer:

Skicka en kommentar