Lahjomaton tuomari

Ihmisen vanheneminen on mielenkiintoinen kysymys, tai pikemminkin ilmiö. Hänen sisäinen ominaislaatunsa tulee peittelemättömästi esille; huijari näyttää huijarila, lahjakas lahjakkaalta, lahjaton lahjattomalta. Myös elämän aikana, jos on onnistunut kehittämään alkoholismin, sekin näkyy.
Mutta onko myös niin, että marttyyri näyttää marttyyriltä, huumorin tajuton huumoritajuttomalta?
On, mutta osa esiin nousevista vaikutelmista ei ole tästä elämästä, vaan ihminen joka purkaa monen elämän karmaa - tästä on joskus käytetty John Lennonia esimerkkinä - muuttaa ulkonäköään eri ikäkausina.
Mielestäni Pentti Saarikoski oli ihminen jonka koko olemus kuin muuttui vanhetessa, ilmensi viisautta ja nöyryyttä; hän teki sen koko olemuksellaan.
Ihminen joka ei ole vakavasti otettava, ei ole vakavasti otettavan näköinen, eikä kultaa hänen charmiaan. Nihilisti tekee jotain joka manifestoi nihilistien maailmankatsomuksen perustan sielussa ja hengessä (jota ei siis ole). Eksistentialisti loistaa eksistenssinsä rikkautta.
Pinnallinen on pinnallinen, syvällinen syvällinen. Mutta ikä, se on lahjomaton tuomari.

Kuva: Van Der Graaf Generator, Guastallassal 29.07.2009