1 aug. 2009

Mikä mieltä riivaa?

Sitä kysymystähän täällä on lähestytty eri kulmilta (viimeksi mm. Jännityksen maailma).
Pojat selvisivät yöllä kuin ihmeen kaupalla rajun näköisestä ulosajosta - ja siis lähes vammoitta - jossain Nousiaisen ja Raision syrjäteillä.
Ihmeiden aika ei ole ohi.
Ahdistus joka syntyy elämän vain näennäisestä tarkoituksellisuudesta, on mielestäni suurin yksittäinen tekijä syndroomassa: mielekkyyden rapautuminen, jota epäuskottavat tarinat riparissa ym. eivät juuri paranna.
Tietämättömyyden, johon tuudittaudutaan, verhon takana vaikuttavat paitsi tietyt ihmiskehitystä ohjaavat voimat valtoimenaan mutta myös oma sielunhistoriamme: edellisten ruumiillistumien sosiaaliset tai epäsosiaaliset suhteet.
Tämä aika kärjistää, koska nämä dharmat ja karmat pyrkivät nousemaan pintaan erityisesti tänä aikana.

Kuva poliisin.

2 kommentarer:

  1. onni onnettomuudessa1 augusti 2009 kl. 18:56

    Nuori mies etsii, vanha löytää

    SvaraRadera
  2. Tämon tavallaan väistämätöntä, vaikka nuorena hiffaisi mitä, vasta elämä kokemuksellaan voitelee siitä kultaa.
    Moni ottaa siinä askeleen taakse ja hisskoituu, sanoo esim. jotta "elämä opettaa kulkemaan hiljaa".
    Myös aivan aatteellisesti homekorvaksi kääntyviä löytyy; heillon taas oma sloganinsa. mites se menikään, se loppu: jos vanhana (muka) ei ole konsevitiivi, ei omaa järkeä.

    Järkeä täys Kekkonen mm. kalkkeutui vasemmalle.

    SvaraRadera