Autenttisuuden etsintää

Sellainen Robert Johnson -tribuutti, joka palauttaa jollain 3 d -tasolla kuuliljan vuoteen 1967. Kun syntyi se kovin r&b, joka teki Peter Greenin nimestä legendan, ja mm. monet nuoret kitaristit hakeutuivat keikoilla kokemaan sen, mikä oli kolahtanut jo levyltä Looking for Somebody tai The world keep on turning, I Loved Anothet Woman. ..
Mitään vastaavaa ei ollut valkoinen mies vielä tuunannut, BB King muiden mukana vahvisti. Tämä toimii yhä, ja Peter Green: Hot Foot Powder, varmasti onnistunein Robert Johnson -tribu.
Käsittämätön yhteys, se sama moodi, joka oli mukana aivan alussa (ennen roinan napsintaa, ja sen vietyä terän miehestä).
Tässä musassa on jotain, mikä tarttuu, myös ilman nyt Gary Mooren kuvailemia nuoruutensa yliaistisia kokemuksia Lontoon RadioClubilla, mutta miksei niiden kanssakin. Pyrimme samaan.
Autenttisuuden etsintää ...tämä elämäni.