Ihmisen vitaalisuus todistaa itsestään

Näin Jorma Kaukosen vuonna 2003 aika läheltä. Olin salin etupenkissä hänen kohdallaan muutaman metrin päässä, siksi että tarvittaessa näkyivät myös sormet, ja hänen kanssaan saattoi kommunikoida. Ja näin. Annoinpa mielijohteesta ennakkoaplodit What Are They Doing In Heaven Todaylle. Jore kiitti. Ja päätin myös encoret, mitä soitetaan.
Kuvat on keikalta, mutta ei ole mun. Sama sali ja paikka, mutta seuraava päivä, ja kuvaajakin vähän eri mies.
Tämä tuli mieleen, kun Teemalta katsoin Rockin klassikkolevyt -sarjasta Pink Floydin The Making of the Dark Side of the Moon, 1973. Rockin historian merkittävien levyjen syntyvaiheita. Herkkuahan tämä (vaikka olenkin aina ollut Moonia kiinnostuneempi bändin seuraavasta albumista).
Asiaan, niin Pink Floyd kuin Jefferson Airplane kuin Hot Tunakin ovat olleet melkoisessa maineessa - ihmisten puheissa - pilvi- ja happobändeinä. Suorastaan turmion arkkityyppejä; nämä hemmot ovat kuitenkin nyt, kas kummaa, asiaa puhuessaan silmin nähden seesteisiä ja keskittymiskykyisiä henkilöitä. Eikä pahanpojan maine ihan turhasta tainnut tullut - on vedetty varmasti muutakin kuin rekeä.
Ja on totta, että joillakin petti psyyke, Syd Barret, mutta hän oli salaperäisellä tavalla näiden yhtyeen myöhempien mestariteosten innoittaja. Kuten tänäänkin ilmeni kun Rorger kertoi teoksensa Brain Damagen taustaa.
Myös sen kaltainen selvästi havaittava tylsistyminen, minkä alkoholi aiheuttaa mielestäni loistaa herroista poissa olollaan. Ihminen palautuu merkillisesti muutettuaan elämäänsä, ja tapaansa elää. Terveeksi.
Luovalla ihmisellä hänen luovat energiansa ovat yksi tekijä, kun tämä hevonen on halittu, voima suuntaakin elämää säälliseen uraansa, ja uudistaa sen.
Rockin klassikoissa on ainakin tulossa vielä Steely Dan, ja Zappa jo ensi viikolla.