Uskokee pois

Kunnia Pertti Jarlalle siitä, että hän on luonut yhden suomalaisen sarjakuvan sympaattisimmista ja katu-uskottavimmista hahmoista, Rivo-Riitan, melko kaurismäkeläisen hahmon. Mutta Aki Kaurismäen neutrihahmoista poiketen Riitalla elää seksuaalisuus, jopa hyvin välittömässä ja epäsovinnaisessa muodossa - pinnassa.
Oman tiensä kulkija, joka tekee (ja sanoo), mitä tahtoo.
"Riitan hahmo on rehevä, ja hän on karun kaksimielisessäkin vitsailussaan sittenkin ainoa eläväinen hahmo tässä vitsikkyyttä tavoittelevassa kokoelmassa", arvioi taas uskontotieteen ja folkloristiikan dosentti Olli Alho viime keväänä /hs. Mielestäni siitä tuo hahmo on yhä kehittynyt jotenkin entistä ironisen ihmisläheisemmäksi.
Muuten Aleksi Mäkelä elokuvassa Vares, 2004, oli hieman saman tyyppinen hahmo, mama-hahmo. Oli sanomani, että suomalaiskriitikot ovat maskulan ilottomassa talutusnuorassa ylistämässä Kaurismäkeä, vaikka Mäkelä ihan oikeasti naurattaa. Ja vaikka Mäkelästä syvyys puuttuukin, on se enemmän kuin yhden tähden mies per elokuva.
Uskokee pois.
Kuva: Pertti Jarlan Fingerporista, Arktinen Banaani, 2008.