Siloteltu tuotanto - tie helvettiin

Kaikki live-esitysten raikkaus ja taika on poissa, tai siltä ainakin tuntuu, pohtii joku ostokseensa pettynyt aulabaarissa.
Itse olen tuosta taiteen, musiikin steriiliydestä ollut huolestunut jo aikana, kun se ei ollut vielä nykyisen steriiliä ja ylikompressoitua. Parasta autenttisuutta saattaa kuulla bluesin ja jazzin mestareilta, jotka jättivät musiikin usein suoraan eka otolla nauhalle. Voi ottaa mallia, jos on otsaa.
Olen yrittänyt seurata heidän jälkiään, ja studiossa syksyllä tein radikaalin ratkaisun, kitara ja laulu pannaan samanaikaisesti purkkiin kuin kyseessä olisi live.
Tätä ei ole tehty neliraidan keksimisen jälkeen kuin harvoin, hyvin harvoin.
Soittovirheitä ei korjata kuin pahimmat; musaa ei kompressoida kuin vähän (mutta äänipiikit siivottiin karvalankamatosta).
Käytin ehkä muutamaa digitaalista soundia, mä silti mikään puritaani oo. Yritin kuitenkin saavuttaa sen välittömyyden ja alkuvoimaisuuden, mikä pitkälti nykymuzakista on kadonnut, ja mielestäni osin onnistuinkin. Joihinkin biiseihin syntyi lataus.
Kuva oikealla: The Smashing Pumpkins