Sana viikonvaiheeksi: The Silent Corner and The Empty Stage

Nyt on niin, että tuomiopäivän musaa on 10 biisiä muutamia päälleäänityksiä ja lopullista ilmiasumiksausta vaille valmista.
Kun tuota kuuntelin selloja kontrabassoja sisään pistäessä, en mä oikeastaan enää ihmettele että Jaska sai fiilikset edellä otsikossa mainitusta levystä. Alkuun se tuntui imartelevalta. Silloin mulla oli lapuilla yksi biisi joka eniten on Hammill. En uskaltanut kuunnella The Silent Corner and The Empty Stagea ennen kuin nyt kun se ei voi enää vaikuttaa levylle tulevaan musaani.
On jotakin, se on intensiteetti. Vaikuttavuus.
Yhdessä biisissäni Sympatic City oli intensiteetti sitä luokkaa, että sitä oli pakko lyhentää päästääkseen loppuun skitan kanssa. Maalasin tummaa jousta tähänkin vuodatukseen.
"Ei ole liian vaikeaa musiikkia, vain liian mietoja huumeita", julistaa taas aikakaus-Lehti 2/2008.
Ostakee printi Lehti ja naattikee.
:D