Kovan päivän sininen ilta

Ranskan vallankumouksen värien trilogiassa sininen merkitsi vapautta. Puolalainen elokuvaohjaaja Krzysztof Kieslowskin (1941-1996) paljasti neroutensa tässä pääteoksessaan Sininen (Trois couleurs: Bleu, 1993), koska vapaus todellisessa eksistenssissään on henkistä vapautta, ja tämän oivaltaminen, jos ei ole henkisestä vapaudesta suoraan osallinen, on mahdollista vain taiteen kautta.
Kieslowski saattoi jopa kiistää sen, että mikään sitoisi sinisen värin ja vapauden idean toisiinsa. "Ei, ei ole ylipäätään mitään. Niillä ei ole mitään sidettä", Kieslowski vakuutti Venetsiassa v. 1993 Venetsian filmijuhlien palkintoskaalassa muuan saksalaiselle puusilmälle.
Mutta on kuitenkin, näkeehän sen.
Paavalia, hänen historiallisia vaiheitaan katselin Jimiltä ennen Kieslowskia, ja hänen sinistään. Missä korkeassa oivalluksen tilassa Paavali kirjoittikaan nuo mestarillisen elokuvan lopun monumentaaliset Paavali-lainat - vankeudessa, fyysisessä vankeudessa.