Mikään inhimillinen ei ollut hänelle vierasta ...

hän on irlantilaissyntyinen Francis Bacon (1909 – 1992). Lontoon Tate-museoon koottu melko kattava retrospektiivi, joka lähtee nyt syntymävuonna maailmalle. Suurnäyttely oli onnistunut riskibusiness.

Baconia pidettiin englantilaisen kuvataiteen kieroutuneena nerona, koska hän onnistui hätkähdyttämään kuvillaan, jotka ilmensivät sielua, siis olivat psykedeelisiä tämän termin varsinaisessa merkityksessä.
Hänen elämänsä oli myös paitsi kaoottinen eritoten se oli psykedeelinen; jokainen olento, jonka hän kohtasi, oli lähtökohdaltaan yhdenvertainen, koska sielullisella tasolla ei ole maallisia arvojärjestyksiä tai fyysisistä olosuhteista johdettua brutaalia eriarvoisuutta. Tai on jotain: hän aisti sydämen tuntoja: jakautuneisuuden, rehellisyyden ym. ihmisistä. Ja tällä, vain tällä ominaislaadun substanssilla oli jotain merkitystä, ei sillä mitä yksilö edusti ulkoisesti.
Two Seated Figures, 1979. oil on canvas, 198 x 147.5 cm; private collection.

Laajoissa sarjoissaan - milloin kyse ei ollut esimerkiksi valeasujen läpivalaisusta - Bacon tavoitteli universaaleja imaginaatioita, jotka universaalisuudestaan johtuen saattavat olla jotenkin tunnistettavia meditoijilla, ja muilla aistejaan laajentaneilla tahoilla.
Crucifixion, 1933, oil on canvas.