26 sep. 2008

On näitä päiviä

Pitäisi kai tehdä duunia, mutta kuuntelen vain musiikkia, klassista musiikkia.
Jotain niin sanomattoman kaunista, että mykistää.
Klassinen musiikki on kuin aikamatka tästä hektisestä todellisuudesta toiseen aikamaailmaan, kiireettömyyteen, ja "kiire" tuntuu pian vain ontolta säpinältä.
Olemme ja elämme maailmassa, jossa varjot ja vastakohtaisuudet tuntuvat voimistuvan merkillisellä tavalla, ja voimalla, kuin pakottaakseen tekemään ratkaisuja, yksilöllisiä valintoja eksistenssin kokemisen perustaksi.
Viitaa lainaten: oi lapseni, rakastakaa.

Maalauksessa Frederick Chopin

Inga kommentarer:

Skicka en kommentar