Jostain se alkaa

Systemaattisesti asevelvollisten kouluttaminen ihmisen murhaamisen jaloon taitoon, tuohon machoon väkivaltakulttuuriin, tietenkin on historiaa mutta merkillisesti se kuuluu nykyaikaankin. Se, tiedättehän, kypärä-liperihahmo tunnustaa myös jonnekin 1500-luvulle viimeistään jämähtänyttä kirkollista dogmatiikkaa.
Näkisin, että me olemme viimeisiä sukupolvia, joille nämä tappamisen taidot koko ikäluokkaa koskien oletuksena opetetaan.
Laajemmin olisi syytä harkita demilitarisoitujen vyöhykkeiden luomista. Mutta kuten SDP:n Kuopion piirin piirisihteeri Onni Kinnunen tästä asiasta katsoi, olisi parempi että ensimmäiset aseettomat valtiot olisivat vähemmän jännitteisiä kuin Suomi. Esimerkiksi hän otti Sveitsin ja Itävallan. Niistä olisi aloitettava.
Sitten kun toimii niissä, sitten Suomi.
Kinnunen, oikeistodemari, muka, täydensi noin sitä Suomi-keskeistä visiota, joka oli Linkolan pamfletin idea 1960-luvun alussa: vahvoin sopimuksellisin menettelyin turvattu rajatun valtioalueen demilitarisointi.
Puolustuspoliittinen dogmatismi horisee yhä joistain tyhjiöistä, jotka täyttyvät. Tämä kvasifilosofinen fysiikan lainalaisuuksia yhteiskuntien elämään soveltuva päättely on mahdollista ja se tulee todistaa vääräksi: siitä, miten asiat ovat, ei voida ...
Maailmassa on pieniä armeijattomia maita ja demilitarisoituja vyöhykkeitä, Ahvenanmaa esimerkiksi, mutta aseettomuutta ei ole testattu vielä riittävässä kokoluokassa.

Tämän bloggauksen julkaisusta kiitokset HS:n Sanomatalon wlanille, ja terveiset Petjalle.