Joo, mä tiedän ton

Aika harvoin tapaa minkäänlaista edes pintapuolista analyysiä siitä, mitä muusikot ja esiintyvät taiteilijat – niin muualla maailmassahan nämä voivat olla yksi sama, koko bändi taustoja myöten pistää itsensä kypällä likoon – kokevat keikkojen jälkitiloina. Siihen tyhjäntunteeseen yhdistyy tuo kiitäminen jossain, maisemat vain vaihtuvat.
Eikä tuo ole mikään ihme, että siinä tartutaan liemiin ja jointteihin – mieluummin tietysti jälkimmäisiin, koska niillä itsellään ei ole kierteenomaista jälkiseuraamusvaikutusta.
Sekakäyttäjät ovat tuhonomia…hölskyviä ja käryäviä ongelmia, mutta ennen pitkää myös mielenterveysongelmia.
Näin.
Aiheena oli nyt itse tuo merkillinen tila esiintymisen jälkeen, kun on luovuttanut energiansa. Se pistää kysymään aamuyöllä yökahvilassa istuessa, onko tää jälkivaikutusten väärtiä? Ja puolella teholla ei ole mitään järkeä nousta stagelle. Se on petosta.
Pisteet avoimuudesta Nightwishin vesittämisessä kunnostautuneelle Anette Olzonille, HS 05.08.08 11:04
Kuva: Tuomas Abbey Roadilla