27 apr. 2008

Rakkauden paluu

Ymmärtääksemme taas maailmaa sellaisena kuin se on (ei sellaisena kuin sen pitäisi olla) otetaan avuksi Ferdinand Tönniesin käsitteet: Gemeinschaft ja Gesellschaft. Tässä sivilisaatioprosessissa oli nähtävästi välttämätöntä sen kaltainen yksilöjen erillistyminen ja juurettomuus (gesellschaft) mahdollisuus luoda vapaasti luokka- ja verisiteistä riippumattomia yhteisöjä, tai sallia yhteiskuntaorganisaatiossaan myös yksinäisyys, tai alakulttuurinen poikkeavuutensa takia yksinäisten keskinäinen oma riippumaton yhteisöllisyys.
Mutta gesellschaf on haavoittuva, se joutuu järjestämään palkkatyönä sellaiset lähipalvelut jotka gemeinschaftissa olivat aina läsnä.
Kun kysyin tuolla edellä, itse vastaan.
Tästä muuten johtuu että tämä kansa kesti kansalaissodan, joka vei 35 000 suomalaisen hengen – vuoden 1918 saldona. Vihanpidon hävinneen osapuolen haudoilla vierailu kiellettiin. Tämä merkitsi uhrien ihmisarvon kieltämistä; ei puhettakaan että joku olisi massamurhien takia tarvinnut sosiaalista apua, tai että olisi tarjottu omaisensa menettäneille vuosien kriisiterapiaa yhteiskunnan piikkiin.
Gemeinschaft palaa tasoittamaan sen tarpeen, joka elämästä sopimusyhteiskunnassa (gesellschaftissa) on koettu kadonneeksi (lähisosiaaliseksi) ulottuvuudeksi.

Inga kommentarer:

Skicka en kommentar