Tajusin kuin tajusinkin lopulta, että levy tehdään vasta, kun on avausbiisi siihen albumille. Muiden raitojen järjestyksellä, tai ehkei niiden määrälläkään tai pituudella ole niin suurta väliä. Vaikkakin kokonaisuuden lopettava sävellys on usein myös mietittävä tarkkaan.Se styge, joka potkaisee homman liikkeelle, sen tietää säveltäessään: "tää se on".
A-osa oli valmis, erikoinen ja kulkeva, sitten b, mistäs siihen koukku?
Tuo kumma syväys 12-kielisen soundiin tuli niin sanotusta `Fripp's chord´ -soinnusta. Se on F#m+(add B), jota Robert Fripp käytti monissa alkuaikojen mestariteoksissaan, esimerkkinä Epitaph - ja kun sävellaji oli oikea, ja näin kai aiemmin Epitaph´n notaation, ajattelin, kokeillaanpa, ja se meni pajatson keskilävestä sisään (paska-kitarat muuten eivät toista kunnolla edes koko sointua).
Biisiin vielä pari verseä, ja se on siinä. "Hiominen" kannattaa lopettaa ajoissa.
Yhtä sun toista ja alttoviulistin jostain tarttee; tämä taas johtuu kai tartunnasta jonka sain Nick Cave ja Warren Ellisin sountrackistä The Assassination Of Jesse James.
Hieno. Sanaton laulu on vielä vaikeampi kuin sanallinen. CaveEllisistä tulee mieleen Chopin, Satie, Field - yöllistä tunnelmaa, rauhaa ja iloa sisäisyydessä.
From: "-rh"
To: "Petja" Sent: Monday, December 31, 2007 3:34 PM
Subject: Re: Fw: Uusi yksityisviesti: terve
> Tietysti ...jos minä olisin lahjaton, enkä osaisi kirjoittaa musiikkia, ja > soittaa sitä, olisi jotain perustelua jättää levy tekemättä ...mutta nyt.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar