Puhuva myötätunnon bodhisattva

Luennot eivät varsinaisesti ole mitään henkisiä ahaa-elämys saarnoja – ne ovat aika tiukkaa teoriaa. Niitä ei ole suunnattu länsimaisille faneille, vaan buddhisteille, jotka ymmärtänevät DalaiLaman puheen hienouksia, Ilta-Sanomien vuoropäällikkö Merja Mähkä raportoi Dharamsalallesta.
Ne mitään kummia hienouksia ole, jos viitsii muutaman parisatasivuuisen kirjan tutkia huolella. Sanotaan puoli vuotta ja kirja, pysyy hyvin hengessä.

Päivän toinen luento meni minulta täysin yli hilseen. Se käsitteli buddhalaisia pyhiä kirjoituksia ja sitä, mitkä niistä oikeasti perustuvat Buddhan opetuksiin.

Ah, sama aihepiiri kuin osassa teosta Maailmankaikkeus atomissa - tieteen ja hengen läheneminen. Hilsettä, sen pöllyämistä, ei pidä pelätä.
Olisinpa ollut läsnä.
Nimittäin, Mähkä, joka on muuten hyvvännäköinen, kirjoittaa: Kristityt uskovat elämän alkavan hedelmöityksestä. Buddhalaisille kysymys on monimutkaisempi, sillä kaikki atomit tai partikkelit, joista muodostumme, ovat olleet olemassa aikojen alusta saakka. Kristityille elämä päättyy taivaaseen tai helvettiin, buddhalaiset uskovat sielunvaellukseen, joka valaistumisen jälkeen päättyy ikuiseen nirvanaan.

Ehkä pieni käännöskukkanen: Buddhalaiset eivät diggaa sielunvaellusta hindulaisessa kontekstissa, ja toisaalta mihinkään he eivät usko, vaan kaikki vahvistetaan todentamalla päättely.
Ja on myös niin, että bodhisattvalupauksen antanut, kuten Dalai itte, ei enshätään ole täältä lähdössä mihinkään nirvanaan, vaan jää tänne tuhansiksi vuosiksi, maakauden loppuun.
Toisaalta, latoin tämän Merjalle, että luennon seuraamisen pitääkin olla juuri noin vapaata, että siitä löytää, mitä löytää, ja muut saavat mennä. Orientaatio on hieman toinen kuin täällä protestanttisessa lännessä.

Bodhisattva Ajanta - sisäisen minän symboli.

Tyhjyys on toinen elämänulottuvuus

Kommentoin yhtä väitettä: Näin, ei-minään, he muodostavat eräänlaisen antihumaanin, vaihtoehdon ihmisyydelle.
Ei niinkään häävi logiikka.
Jos macho ego pienenee, se lopulta kuolee, ja libido sublimoituu, tämä ei välttämättä tarkoita minkään "antihumaaniuden" ilmenemistä - olen buddhalaisuudesta, sen tyhjyysfilosofiasta oppinut (tai pikemminkin palauttanut) - ulkoisten pyyteiden sammuttua ilmenee ihmisen aivan sisin, vapautunut olemus, myötätunnossa elävä transsendentti ydinminä. Tätä tilaa ei, imo, juuri voi verrata mihinkään triviaaliin minäkeskeiseen onneen.
Tietenkin jollain natsismin, tms. viidakonlakijutskan harjoittajalla ilman minää voi olemus näyttää pelkältä tunnottomalta pidäkkeettömyydeltä, että siinä koko ihmiskehitys on ikäänkuin dissattu mutta sekin on valittu tie. ja äärimmillään tosi asiallisesti niinkin voi jatkaa elämäänsä esoteeristen rutiinien voimalla (tiedetään viimepäiviin pakoilleista natsirikollisista).

Elämänkokemus itsessään auttaa moneen asiaan. Kun ihmisellä ”ei ole mitään”, hän odottaa esimerkiksi kuolemantuomionsa täytäntöönpanoa, voi tapahtua tuo tyhjyyden ihme ydinminän piirissä.

"Nyt kun palautan mieleeni, niin minä istuin tuolloin v. 1919 elinkautiseen vankeuteen tuomittuna. Se oli kyllä hyvin herättävä tilanne, sillä vankilassa minä koin sellaista, jota on vaikea kuvitella ihmisen ns. vapaassa tilassa kokevan. Siellä minulla oli pieni kokemus, josta voin tässä kertoa. Eräänä myöhäisenä iltana, kun Tammisaaren pakkotyölaitoksen valot oli sammutettu, loikoilin petilläni, niin kuin siellä sanottiin, ja katselin pienen ristikkoikkunan läpi tähtitaivasta, jossa tähdet hiljaa vaelsivat. Tuo avaruuden näkeminen viritti minua jollakin tavalla sisäisesti, sillä yhtäkkiä tunsin olevani absoluuttisesti vapaa. Se oli ensimmäinen kerta, jolloin tunsin mitä on vapaus.
Minä koin ja tajusin sen, se oli minulle absoluuttinen Totuus. Olin vapaa, vankilan muureilla, ristikkoikkunoilla ja raudoitetuilla ovilla ei ollut mitään tekemistä tämän Todellisuuden kanssa. Niiden läsnä tai poissaolo ei pienimmälläkään tavalla vaikuttanut tähän Todellisuuteen. Tiesin, että ihminen voi olla todella vapaa sekä syvimmässä vankiluolassa että Himalajan huipulla, siinä ei ole eroa. Ja samoin kuin me tavallisesti olemme enemmän tai vähemmän kahlittuja, olemme aavalla kentällä, tai missä tahansa, vaikkapa vetovoiman rajoilla, olemme itse asiassa unen vankeja."

Yrjö Kallinen, Elonpyörä 1969 n:o 1-2.

Kuva: Wilder Penfield, kanadalainen aivokirurgi ja psykofysiologi, joka jo 1950-luvulla tutki fysiologisia aivokuvasteita johdattamalla vain millivolttien vahvuisia pulsseja aivokirurgisten potilaiden aivoihin. Tietoisuudessaan potilaat kokivat minänsä toisin, ja myös olevansa jossakin muussa tilanteessa samaan aikaan kun tajusivat olevansa leikkauspöydällä.

Muistokirjoitus Taylor Mitchellin kohtalolle

Preeriasudet, siis kojootit, luulivat tätä tyttöä kai hirveksi - ruoakseen. Lounaaksi.
Kanadalainen 19-vuotias tunteiden tulkitsija Taylor Mitchell kuoli päädyttyään kahden kojoottien raatelemaksi Kanadan itäosassa Nova Scotian provinssissa. Luontoihminen.
Aftonbladet.
Oli annettavaa, ehkä olisi ollut enemmänkin, mutta nyt nuo melkoiset biisit ainakin muuttuvat kuolemattomiksi.
Taylor Mitchell was an very young singer-songwriter whose engaging vocal style and captivating lyrics belied her young age. отношение.

Artist: Taylor, Mitchell
Title: For Your Consideration
Year: 2009,
1 Don’t Know How I Got Here
2 For Your Consideration
3 Clarity
4 Ride Into The Sunset
5 Fun While It Lasted
6 Diamonds and Rust
7 Trick of the Light
8 Secluded Roads
9 Shelter From The Storm
10 Love and Maple Syrup

Yläkuva: http://taylormitchell.ca

Kädellisen, älyllisen historia

Luonnontieteellisen materialismin kommentoiminen ei ole kiitollinen aihe. Tulkinta ihmiskunnan menneisyydestä on lahkoontunut kahteen äärinäkemykseen, tiedeuskoon, joka teorioi omia mallejaan, ja sitten toisaalla kreationismiin, jossa ei ole järjen häivää. Nämä rintamat ovat yksimielisiä ainoastaan siitä, että heidän välilleen ei jää mitään. Niinpä he esittävät omat näkemyksensä asioista sävyyn ikään ne olisivat kiistattomina totuuksia.
Huomautin tässä aiemmin, että materialismi ei ymmärrä evoluution mekanismia kuin yhdellä aikaulottuvuudella, vaikka päätteleekin mm. pitkälle kehittyneen älyorganismin varhaisista kehitysvaiheista, että siinä toistuvat kuin kerraten valtavat evolutiiviset kehitysjaksot. Se on kuvana lähempänä todellisia kehitysvaiheitamme, mitä uskommekaan. Äly keskuuteemme ilmestyi lopulta kuin tyhjästä.
Jos päättelemme, että äly on joskus aiemmin kokenut esikehitysasteita olemme vain aika loogisella perustalla, joka vastaa ennen esoteerista, ja näin muodoin myös salattua tietoa ihmisen ja maailman evoluutiosta.
Ennen esoteerinen ei enää ole sitä. Sillä omaamme nyt hyvät periaatteelliset mahdollisuudet, johon implisiittiset tekijät ihmistä kutsuvat, muodostaa ehjä ihmis- ja maailmankuva. Kulttuuri ei sitä hevillä salli, se ei muutu yhtä nopeasti, kuten nyt voimme päätellä vaikka kirkollisista opeista. Vanha meno muuttuu aina vasta pakon edessä - ja mitä suurempi muutos, sitä korkeampi kynnys.
Edes luonnontieteellisen evoluution teoria ei kuitenkaan ole aivan omamme: Aristoteleen arvailujen jälkeen se kehittyi luonnonfilosofiana 900-luvun arabismissa, ja ilmeni lännessä 1800-luvulla - tosin samojen yksilöiden kautta.

Koko kosmos tekee näin kuin em. ihmisorganismi ilmetessään uudelleen ja uudelleen. Ja kulttuurit, ne kehittyvät kausina, aioneina, jotka nousevat kehittyvät, hakevat edellisen kehitysvaiheen hedelmät, ja tulevat ylikypsiksi.
Tieteellinen tutkimus ja ajattelu, on tuntemamme historian hedelmä, joka seuraavassa jääkauden jälkeisessä kuudennessa kulttuurissa tulee vasta löytämään kontekstinsa. Silloin tämä tietoa metodisoinut kehityksen huippumme niveltyy osaksi suurta maailmantietoa.
Itse Kemppis-kuvasta pidän jostain syystä, ja skrivasin: avauskuvasta tulee jotenkin väistämättömästi mieleen Children Of Bodom, ja tarkemmin heidän Skeletons In The Closet, 2009, (levy jota aina soittelen punttisalilla treenin taustalla). Armotonta räimettä, vaikka coveria juuri tämä. Se pitää suomalaisen heavyn kunnianhimoista lippua korkealla - maailmalla - juuri nyt, eikä 50 tai 100v. sitten (vaikka kyllähän Sibeliuksen tunnettuus ajaa ohi, vielä), mikä Suomi-imagoa märehdittäessä, kulttuurikontekstissa, tulisi selvemmin ottaa huomioon.
Alexi Laiho noteerataan Guitar Playerin (myös kannessa) ja muiden alan ammattilehtien sivuilla. Ja eka kerran itse kun kuulin, loksahti monttu auki, toim. huom..
Eivät tukiaisten varassa ainakaan tee duuniaan.
Miksei myös urheilussa voisi korostaa menestystä, ja vastaavaa maailmalla omillaan pärjäämistä. Kulttuurievoluutiossa on paljon muitakin aineksia, jotka toimivat täysin kovan businessluokan ajattelun mukaan, esimerkiksi erilaiset avatarpohjaiset ideat ja virtuaalipelit.
Näin omin silmin, mitä tapahtui täällä, pienessä, vanhassa natsikaupungissa, kun Sami Kapanen toi valloista toisenlaisen ajattelun ja genren paradigman paikkakunnalle.
Ihmisen evoluutio jatkuu kehityksen siirtyessä yhä enemmän kognitiivisiin taitoihin ja kykyihin, viimeiset todennetut evolutiiviset muutokset liittyivät aivojen otsalohkoon ja puolisuteen, ajalla kun itsetietoisen nykyihmisen kehitys nytkähti liikkeelle joskus 1000 vuotta sitten. Siis kopan sisällä mennään.

Wanted: Criminal minds

Näitä suomalaiskapitalisteja, (fincapita) riittää maailmalla kipittelemässä, vaikka demarihan tämä interpolin jahtaama taitas olla.
Aikuisen ikäni ihmetellyt, miten vähällä todellisuuden tajulla ja matemaattisloogisella ymmärryksellä ihmisen pitää olla varustettu, että se lankeaa pyramidihuijauksiin.
Aika vähällä.
Lahkolaisia piirteitä: yksi tästä ko. pyramidistä netonnut, tv-uutisissa väitti, että pyramiditalous voisi nostaa Suomen lamasta. Ouh!
Wanted Hentunen on yksi viimeisiä wincapitalaisia, joita poliisi ei ole tavoittanut. Tiedotusvälineiden mukaan mies yhä esiintyy avoimesti netissä, bloggaa ja julkaisee luontokuvia. Olinpaikka on, tietty, tuntematon.
Viestintäsalaisuus kuuluu hänellekin, vaikka maatiasjärjellä voisi jotain muuta tuumia (uutisten sävy). Blogissaan hän antaa itsestään kuvan väärinymmärrettynä veijarina, sananvapauden puolustajana suomalaista valtaeliitin sensuuria vastaan, maalailee valtaeliitin äänenkannattaja, ja muuten vain maan paras seitsenpäiväinen Aamulehti.

Kuvasiteeraus: risto.hentunen.com

Taksikuskien kyky

huidella piittaamatta tieliikennelaista turkasen vertaa on aina silloin tällöin pohdituttanut, kun sattuu kohdalle havaitsemaan.
Kerrankin tässä Päättelin: jos mä hoitaisin omat työni tolla samalla orientaatiolla, niit'ei olisi.
Huomaan, että jo toinen tapaus vähällä aikaa, jossa taksinkuljettajan epäillään raiskanneen asiakkaansa /is.
Maksavan asiakkaan raiskaaminen. Tähän ei ihan joka alalla ammatinharjoittaja ylläkään. Ja se mitä on aina tapahtunut, naisasiakas kuittaa säästömielessä laskunsa takapenkillä, tuntuu jo aika arveluttavalta. Mutta ei varmaan suharien mielestä.

Taksi, entisinä karuina mutta jaloina aikoina, oli turva yöllä liikkujalla - varisinkin naispuolisille.
Maailma muuttuu.

Ikä painaa - tai sitten ei. Netissä nyrkki taskussa

- Meillä ei saa tehdä valitusta sähköpostitse, kehui Ruotsin lehdistöasiamies Yrsa Stenius.
Puhui Helsingin kirjamessuilla, mutta tuon työmestan osoite nyt alkuun auttaa vähän, kääntäkööt rauhassa kelloaan vaikka 100 vuotta taaksepäin.
Mutta tämäkin kai edellä kuvastaa hyvin yleistä Steniuksenkin edustamaa viranomaistendenssiä "Internetin vapaus aiheuttaa, että median lakisääntelyä kovennetaan."
Sitten naristaan itsesääntelystä, ettei sitä ole, vaikka oli aivan webin ensimmäisistä virtuaaliyhteisöistä alkaen. Ja on koko ajan: Kemppinen eilen.

Netin dissaus, ainakin ponnekas yritys siihen suuntaan näkyy monin tavoin kustannustaloilla, jotka julkisesti kehtaavat itketellä, etteivät voi maksimoida voittojaan tässä ympäristössä. He ovat olevinaan täällä.
Näitä eläkeikään lähenteleviä internet-uusasiantuntijoita. Kukan ei ole heille sellaista rahoiksi pistämistä luvannut; juuremme ovat epäkaupallisuuden ideologisissa maailmoissa.
Täällä he voivat vain valita todellista minäänsä kuvastavan avatarin. He eivät suunnittele uutta maailmaa eivätkä sitä koodaa.

Voi tosin olla että mäkin olisin vielä lehdenlukija, tottumus on toinen luonto, jos eivät olisi kysymättä ylimielisyydessään vieneet niitten eilisten uutisten jakeluaan tuonne tienvarteen. Voisihan ne aamulla vielä mennä.

Edit: .. .eikä lukijan tarvitse mennä kioskille ostamaan lehteä.
Hui helvetti, sääntelyyn apuja JSN:ltä, Yle.
Nyt sitten sama jengi häärii länsimaisen vapaan siteerausoikeuden kimpussa, vaikka JSN on kai olevinaan ammattietiikan asialla.
Seiskan juorujen siteeraus siirtyy vain keskustelupalstoille ja blogeihin, ei niitä oikeasti voi kontrolloida; Homo regulatis ampuu yksin omaan jalkaansa sananvapauden rajoitusyrityksineen.

Täysmittainen progesapatti

vaati Van Der Graaf Generatorin Pawn hearts -klassikon nauttimista. Olen tuota yli 35v. kuunnellut lueskellut sen kummallisia vanhoja sanoja, ja sointukulkujansa tapaillut. Teos kertoo hengen toiminnasta ihmisessä niin kuin suuret säveltaiteen klassikot, joiden notaatioita esittäjät tutkivat koko ikänsä; Jorma Panula mainitsee aina muuan guben, joka eli tutkimussuhteessa Haydenin kanssa: 60 vuoden jälkeenkin löytyi vain uutta. Mutta tämä v.1971 luotu puhuu nykytaiteen tavoin; eroa vanhaan taiteen tapaan en jaksa enkä ehdi nyt mässyttää. Se on.

Peter Hammill on niin vahvasti jotain, joka rinnastuu Rudolf Steinerin kakkuvuoka-vertaukseen. Nuo oudot moodit antavat muodon muodottomalle substanssille; Pawn hearts on progen ainut, tai yksi ainoista todellista teema-albumeista, joka alusta: nuotista yksi viimeiseen loppusoituun on ehjää täydellisyyttä.
Siksi sitä, en ole ainut syventyjä, kuvataan myös sipuliksi.

Jaha, Neloselta tulee Mathieu Kassovitzin Gothika, 2003. Jiikiltä meni nyt yli näin.
:)

Liukkaille

lukijat tuntevat minut, ymmärtävät oitis rupriikista, että tässä on tulossa liikenneasiaa. Only solution is revolution.
Pidän perustellusta ja informaatiorikkaasta tekstistä. Nämä Aamulehti 25.10. ovat asioita, jotka jokaisen autokoulun tulisi klaarata talvikeleistä, ja opettaa liikennesääntöjen (esimerkiksi nyt lakiin kirjoitun vilkun käytön) ohessa. Heikkoa.
Valitettavasti vain siis huojuu peruasioiden tasolla, jos vähänkin seuraa kloppeja ratin takana. Kaahaavat kuin joku bugi korvien välissä. Pahempaa. Olen nähnyt Väinöläniemellä, toistuvasti, kuinka esimerkiksi parkista lähtö opetetaan päinpersettä.
Uskon että ihminen oppii, jos oppi on oikea.

Mutta voi se olla myös systemaattisesti väärä: monissa maissa separatistinen toiminta on kiellettyä ja ankarasti rangaistavaa. Kuin näin ei ole Suomessa, voidaankin sitten vapaasti koohottaa jos jonkin alueen tai väestön irrottamiseksi nykyisestä valtiomuodostelmasta. Taloudelliset ja poliittiset muka tekijät ovat tuttua demagogiaa. Mutta näkyy myös ilmeisen turhautuneen mielen purkauksena rasistisia heittoja.
Eivät suomalaiset tällaiseen (enää) haksahda. Punnittu on, ja köykäiseksi havaittu tämä tavara.
Silti pidän propagandaa paitsi epäeettisenä ja epämiellyttävänä sen viljelemän piittaamattoman älyllisen epärehellisyyden takia, myös jossain suhteessa vaarallisena. Vaikka olisi uho sitten miten marginaalista natsismin lietsonnan tapaan (onneksi nämä ottavat yhteen keskenäänkin), tulisi oikeusvaltion kannan olla selvä.
Separatistit yrittävät populistis-propagandistiseen ynnäilyynsä, joka on täyttä tilastoroskaa, nojaten repiä hajalle toimivia talousalueita.
Näitä sekopäitä lappaa tehtaalta, tai ei kai oikeastaan enää, mutta hyvä määrä on liikenteessä jengiä johon puree vain ajattelun primitiivisyys erilaisine viidakonlakipremisseineen.

Elämän kokokuva

Kun iltasin, sä kömmit vuoteeseen, sun lämmin on,
Niin muistat kai ?
On niitäkin kun ulos yöksi jää , koska rakkaus riittänyt eiii ...
ja ihmisen nyt mikä tähän vei ?
kun tunteet pois noin katoaa ?
kun rakkaus nyt enää riitä ei , täällä tarvitaan sympatiaaa ......Täällä tarvitaan sympatiaa...
Kas hyvin voi, Nyt puolet maailmaa ja mässäilee kun ruokaa on.
Ja puolet on pian nälkään nääntyneet, koska rakkaus riittänyt eeiiii....
Ja ihmisen, nyt mikä tähän vei, kun tunteet pois, noin katoaa.
kun rakkaus nyt enää riitä eiii ... tällä tarvitaan sympatiaaa ... täällä tarvitaan sympatiaa ...
ja ihmisen nyt mikä tähän vei ? kun tunteet pois noin katoaaa ?
kun rakkaus nyt enää riitä ei , täällä tarvitaan sympatiaaa ......

Fredin Sympatiaa, Rare Bird -hitti Sympathy, 1969.
Kuuntelen Koe-eläinpuisto-uusintoja melkein joka lauantai. Näissä on jotain iätöntä ja ajatonta. Hyviä biisei.

btw.
Plus 49 visitors before joining Site Meter
on November 26, 2007
Site Meter
20, 000

Thänks!

Hollywoodsyndrooman kuristava ote

Äiti on kertonut valaehtoisessa lausunnossaan, että he halusivat julkisuustempulla mainetta päästäkseen televisioon esimerkiksi tosi-tv-sarjoihin.
Edelleen Reuters raportoi, että show´temppua valmisteltiin etukäteen, ja vanhemmat opastivat lapsiaan valehtelemaan viranomaisille ja viestimille.
Luvassa on syyte muun muassa viranomaisten harhauttamisesta, ja valtavat korvausvaatimukset pelastusorganisaatioiden jouksuttamisesta.
Silti hollywoodsyndrooma ei ole oikea diagnosoitava fiksaation oireyhtymä, vaikka toisin voisi luulla.
Yksin minä olen noita eri muodoissa tavannut parinkymmen vuoden ajan. Käyttäytymistieteen kannalta oireistot lienevät kiintoisia, vaikka tapaukset vaikuttavat tosi raadollisilta: tämän fiksaation eräänlaisessa patologisessa muodossa henkilö alkaa elää julkkiksen tai taiteilijaneron elämää; hän samaistaa oman identiteettinsä täydellisesti kohteidensa persoonaan (joista yleensä onkin opiskellut aivan kaiken).
Hän saattaa odottaa kotonaan kuin Jeesusta, että levymogulit tulevat soittamaan ovikelloa, ja vievät hänet limousinella Hollywood-taivaiseen.
Ymmärrätte, että patologinen puolustusmekanismi pitää huolen siitä, ettei ympäristö pääse viestinnällään pilaamaan näitä hyviä chansseja. Henkilö kääntää kaiken omaksi johdatuksekseen, ja "kiusauksiksi", jos mieleen hiipii, ettei tässä ehkä olisikaan mitään järkeä eikä totuuspohjaa.

Maailma ei ole musta-valkea, todelliset nerot ovat useinkin kulkeneet samankaltaisen tien, jossa oma pää on täytynyt pitää; heille on tolkutettu, etteivät he ole mitään (kats. esim. Toivo Pekkanen: -Tehtaan varjossa, 1932,), ja toisaalta myös virtuaali-hollywoodilainen voi omata todellista lahjakkuutta, mutta se pieni talentti - tästä voi löytyä poikkeus tai kaksi - valuu tavalla tai toisella hukkaan. Hän esimerkiksi on lukenut historiansa, miten kaikkia heitä kusetettiin rankasti Elviksestä alkaen, John Fogerty, The Who, Queen ...tämä ikävyyksien listahan on loputon. Tykosamaistujalle jokainen apuaan tarjoava on joko hänen ihmeellisen talenttinsa riistoaikeissa lähestyvä potentiaalinen kilpailija, tai verenimijämanageri, joka yrittää osille. Ja ihmisiä kohdellaan myös sen mukaisesti.

Valehtelisin, jos sanoisin etten ole nähnyt tuota kaikkea, vielä eri variaatioina.
Kuvasiteerauksen lähde: Holiday Snaps.

Viinan ote väkivaltatilastoissa säilyi vahvana

Viime vuonna tehtiin 132 murhaa, tappoa ja surmaa, joista neljä viidesosaa tehtiin alkoholin vaikutuksen alaisena, mutta viidennes henkirikoksista taas huumeiden tai sekakäytön aiheuttaman vaikutuksen alaisena, selviää Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen katsauksesta.
Poliisi kirjasi viime vuonna vajaat 900 000 rikosta. Tässon kahdeksan jo prosenttia kasvua edellisvuoteen. Liikennerikosten lisäksi kasvua oli törkeissä väkivaltarikoksissa ja varkauksissa.
Lämpimäisten tietojen mukaan humala näyttelee yhä vahvaa osaa myös pahoinpitelyissä. Viime vuonna tehtiin vajaa 35 000 pahoinpitelyrikosta, joista alkoholin vaikutuksen alaisena tehtiin 70 prosenttia.
Viina rulettaa, jos joku sitä on pelännyt, että pössyttelyn yleistyessä (mistä kasvusta ei ole eksaktia tietoa) väkivallan ja sotimisen järjettömyys ym. alkaisi pohdituttaa vallan. Ei, vielä ainakaan näy oireita.
Tilaston mukaan omaisuusrikoksista taas lisääntyivät kavallukset, petokset ja maksuvälinepetokset. Esimerkiksi petoksia tuli v.2008 ilmi 16 000, mikä on vajaa viidennes enemmän kuin edellisenä vuonna. Etenkin petosrikosten määrä jatkaa kasvuaan myös tämän vuoden tilastoissa, tiedetään.
Talousrikollisuudesta vain pienessä osassa käy käry. Rikoksen aiheuttamalla vahingolla mitaten viime vuonna jäi talousrikollisuudesta piiloon ehkä jopa 95 prosenttia.
Mielenkiintoinen tieto tuokin, poliisi näitä ei juuri tästä näkökulmasta raportoi.
Vain sankaritarnoita.

Turvallisuusriskit ovat muuta kuin suklaapatukoita

Alkometri voi värähtää myös muista konvehdeista. wau!
Minä teille mittarit näytän, millä sähkömagneettisen aallonpituuden taajuuksilla mittarit värähtävät näissä mestoissa.
Ydinvoimaloita voi myös mitata ja osin kuvantaa keski-infrapuna-, beta-, gamma-, ja THz-taajuuksilla, ja todentaa mikrometrinen saaste, josta muuten jo atomin hajottamisen keksijä Albert Einstein varoitti.
Taajuusvastaavuudet aivojen lähettämiin sähkömagneettisiin aaltoihin [Beta (14 - 30 Hz), Alpha (8 - 13 Hz), Theta (4 - 7 Hz), Delta (1 to 3 Hz)] ei välttämättä ole kaukaakaan haettu, ja se riski voi olla jotain muuta kuin syöpäpelko.
Mutta toisaalta laitokset todennäköisesti voi eristää turvalliseksi kunhan ensin täysin tajutaan niiden riskit, ja sekin ettei kaikki käsittelyä vaativa jäte olekaan käsinkosketeltavaa, säteilevää ainetta. Tässä ymmärryksessä on otettu askelia taaksepäin, valitettavasti. Ja ylimenokauden järjestelyksihän tätä nykyistä atomienergian tuottamistapaa on luonnehdittu.
Kävi vain niin, että fuusioenergian kehittely seisoi (luotujen kv-kiistojen takia) kahdeksankin vuotta Bush nuoremman aikana.
Erikoisinta tässä casessa taas lienee, että TVO:n oma asiakaslehti Ytimekäs saattoi vielä v. 1970-luvulla painaa mv-kuvia heidän laitoksistaan tavallisuudesta poikkeavalla valon taajuudella (6/1978, 4/ 1979).
Tärkeily suklaapatukoiden kanssa antaa ymmärtää sopivasti että kaikki on tiukasti hallinnassa.
Netistä näkyy floodia, josta ei tiedä, ei-mitään todistavia lämpökuvia. Mutta myös tuokin alkometrin kanssa hääriminen Loviisan ydinvoiman ruokalassa ja keittiössä, se oli leimattu lähinnä salaliittolaisten häpäiseväksi propagandaksi ja urbaanijutuksi.

Kuvalähde: Next Big Future.

Jyrkkä ei objektin pahan hiljaiselle hyväksynnälle

Vastaajien, koulun johtotroikan väitetään suhtautuneen löyhästi tai jättäneen kokonaan noteeraamatta koulukiusaamis-
tapauksen turkulaisessa Cygnaeuksen koulussa vuosina 2002–2008, kertoo Turkkari.
Ei kuitenkaan pahinta, että opet itse olisivat näitä kiusaajia - tosin hiljainen hyväksyntä ei välttämättä paljon poikkea edellisestä. Ja siihen tulee kiinnittää huomiota.
Ennakkoratkaisu olisi ollut jo aikapäiviä tarpeen.
Turun käräjäoikeudessa luettiin keskiviikkona syytteet virkavelvollisuuden rikkomisesta kaikkiaan viidelle koulun johtoon ja henkilökuntaan kuuluvalle. Syytettyinä ovat ruotsinkielisen alakoulun rehtorin ja kahden opettajan lisäksi terveydenhoitaja sekä ruotsinkielisen opetustoimen johtaja. Vaihtoehtoisena syytteenä on varomattomuudesta tapahtunut teko.
Tapauksessa, väitetään, on kyse vuosia jatkuneesta henkisestä ja fyysisestä kiusaamisesta, jonka kohteeksi joutui alakouluikäinen poika. Syytettyjen väitetään suhtautuneen löyhästi tai jättäneen kokonaan noteeraamatta kiusaamistapauksen. Lääkäreiden mukaan poika kärsii edelleen muun muassa väkivallan aiheuttamasta ahdistuksesta.
Niinpä, ja vielä ihmetellään jos se sitten purkautuu.
Jos minä olisin saanut kansakoulussa aseen käteeni (kotona sellaisii ei onneksi ollut), olisinko epäröinyt käyttää sitä? Natsismin julmuuden nahoissaan tunteneena voin vain ymmärtää tätä(kin) tapausta, jossa oikeuden vaatimus ensimmäisen kerran ulotetaan ennen ylimaallisissa, koskemattomissa korkeuksissa pidettyyn opettajakuntaan.
Turun lääninhallituksen kouluosasto on katsonut kannanotossaan, että koulu laiminlöi valvonnan eikä ryhtynyt asianmukaisiin toimiin kiusaamisen lopettamiseksi.

Se on tässäkin oireellista, ettei kukaan ota vastuuta ihmisten hyvinvoinnista kouluissa. Nyt ei enää voi piiloutua toisen selän taa ja sysätä vastuuta muualle, sanoo kiusatun lapsen ja hänen perheensä asianajajan Ulf Månsson.
Niin, vahinko oppivelvolliselle on tapahtunut, ja sen kanssa hänen voitava elää.
Anteeksianto tulee sitten joskus prosessin loppuvaiheessa. Tähänhän anteeksiannonperiaatteeseen on vedottu monesti mm. sairaissa kristillisissä sisäoppilaitoksissa paljastuneissa tapauksissa.
Anteeksiantokaan ei sitten taas tarkoita sitä, että vastaavaa voisi katsoa sivusta ja hyväksyä.
Eikä kukaan todellinen käsittelyprosessin läpikäynyt uhri niin teekään.
Kuva: krp.

Uusi porttiteoria ja C2H5OH

Eläköön valtion suojelus ja varjelus tämän "kulttuurin" päällä.
Sosiaalipoliittinen ministeriryhmä hyväksyi kokouksessaan tänään torstaina 22. lokakuuta peruspalveluministeri Paula Risikon (kok.) esityksen alkoholilain muuttamiseksi siten, että tilaviinin tai sahdin vähittäismyyntiluvan haltija saa oikeuden 22 prosenttista hermomyrkkyä C2H5OH sisältävien nestemäisten huumeannoksien valmistamiseen.
Samaan aikaa tulee julki tieteellisiä vahvistuksia alkoholiyhdisteiden ihmisorganismille aiheuttamista vaurioista: hermostorata- ja aivovauriot ovat kiistattomia, sydän- ja verisuonisairaudet samoin. Uutta tietoa alkoholin aiheuttamista tilastollisesti merkitsevistä syöpäaltistukista tuli julki tänään.

Ehdotan kaikkien huumeiden vapauttamista; niiden käyttö itsetuhovälineenä on yksilön oma asia. Vaarallisuusluokituksessa kärkiryhmän kovista huumeista C2H5OH lienee silti hinnaltaan edullisin. Sitä miedompien aineiden vetäminen tulisi kuitenkin depenalisoida, vaikka ne sitten toimisivatkin porttina alkoholiin.

Kuva: skycaptaintwo's photostream.

Tunnettu suomalainen XV/4068/76

Muistio oli anonyymin tekijän laatima. Sen ensimmäinen lähde oli Stasin Helsingin avustaja XV/4068/76 "Mantel".
Tämä DDR:n Stasin arkistoja hallinnoivasta BStU-virastosta löytynyt Itä-Saksan johtajalle Erich Honeckerille asiasta 2.10.1984 Helsingistä välitetty raportti on nyt julki.
Kahdeksansivuisen muistion mukaan "erityisesti Yhdysvaltojen varapresidentti Bush yrittää säännöllisellä henkilökohtaisella kirjeenvaihdolla saada presidentti Mauno Koivistoa pois aktiivisen puolueettomuuspolitiikan välttämättömyydestä."
Koivisto taas julkisti kirjeenvaihtonsa varpresidenttinä toimineen Bush vanhemman kanssa vasta 1995 kirjassaan, ja oli erityisen iloinen siitä, että kirjeenvaihto oli pysynyt salassa. Muistan.
Mantelin demari-inho ei ole vähäistä, ja usein asiaa. Nyt hän sitten päällystakkiaikaisen tapojensa mukaan yritti raportoimalla vaikuttaa Nobeliinkin. Emä älinä, vaikka ilmeisesti varsin perusteltua tekstiähän siinä postattiin laajentaman arviointiperusteita Nobel-komiteassa.
En tuomitsisi enkä liioin paljastaisi miestä. Näkyy olevan aika torvia monet kaikki tietävät; IS tosin ja ainakin sen toimittaja J-P Tikka kyllä tietävät XV/4068/76:n henkilöllisyyden.
Kova puhumaan, sosiaalinen, ehkä siksi henkilöä hieman vaikea yhdistää kirjallisiin harrastuksiinsa.

Tulossa tosi mälli Afganistanille

Jenkkiarmeija vaatii senaatilta 1,3 miljardin dollarin määrärahaa Afganistanissa toteutettaviin rakennus-
hankkeisiin, kertoo Washington Post.
eikä tuo palanut määräkään ihan vähäinen ole: the U.S. military is spending billions of dollars on construction projects to ensure the country's infrastructure can support American and coalition personnel in 2010 and years beyond.
Militarilähteiden mukaan nykyinen infrastruktuuri ei ole tarpeeksi tehokasta suoriutuakseen 1 000 sotilaan ja 400 tarviketonnin liikuttamisesta päivittäin.
With the transit of service personnel expected to grow to 1,650 a day. The terminal needs 1,000 seats in the terminal for personnel awaiting space on flights. Currently, the terminal has a 250-seat capacity.

After recording ...
Muistelkaamme nyt sitä, että Erkki Tuomiojan (sd.) ulkoministerikautena Suomi junailtiin hiljaisuudessa lähinnä pressan ja pääministerin toimesta NATO Response Force (NRF) -joukkohin; ei mikään pikku ratkaisu, vaan kusinen sitoutuminen, kun Suomen ihan ite keksimät sopimukselliset irtiotot sulivat saman tien.
Miten helvetissä siitä ollaankin niin hiljaa?
Tiedetään, Nato ei ole vielä käyttänyt tätä valtaansa nostaa joukkoja NRF-maista, ja tuskinpa nykyiset päättäjät hirveästi sitä kaipaavatkaan.
NRF-kuvio nousee myöhemmin vielä samoin kuin Irakgate. Suora optio, joka realisoituu ennemmin tai myöhemmin; tuo inrfra tarvitsee sotilaita kaikista Euroopan koalitiomaista.
Ehdotan perustuslain muuttamista, ja ulkopoliittisen päätöksenteon nopeaa demokratisoimista.
Myös koko presidentin viran lakkauttamista tulisi harkita, koska turha kansan on äänestää pelkästä seremoniaviskaalista.

Kuvat: The Washington Post.

Vanhuus tulee yksin

Niinpä. Jokeri-tupaan kritiikkiä tulee jatkuvasti, miten muuten voisi ollakaan.
Ymmärrettävää, että tosifaneilla ei ole esimerkiksi helppoa mennä työpaikalle kuulemaan vinoilua peliesityksistämme, Jokerien urheilutoimenjohtaja Matti Virmanen symppaa seuran uskollisia tukijoita.

Naapurin tehdessä maalin olemme joutuneet vaikeuksiin puuttuvan itseluottamuksen takia.[...] Olemme uineet syvissä vesissä.

Uskon. Eipä sitten mistään pikkusäädöistä puhutakaan. Ja tuokin vielä, virheet ovat vain ikään kuin kertaantuneet.
Ei ole ollut apua näistä kiertävistä eläkeukoista Jokereillakaan. Ihminen menettää, polttaa myötäsyntyisen elämänenergiansa tuohon kuudenkympin pintaan tullessa, ainakin jaettavissa olevan, ja ei ainakaan sen voimin pysty valamaan usko-tahtoa tällä egoistisella elämäntasolla.
Oma ego alkaa hiljaa maatua ja minätunto haurastua.
Lätkä rinnastuu muinaiseen sotaan (ja nämä pelipaikkakunnat kaupunkivaltioihin). Sotapäällikkö eli harvoin vanhaksi, mutta saattoi elääkin. Silloin kun hän ei enää saanut mieluistaan voitontahtoa valettua joukkoihinsa, hän jätti itse pestit kenttien tuntumassa.
Näyttäisi ettei itsekritiikin taso ainakaan ole noussut noista ajoista, kun fyysinen sapelinkalistelu muuttui viihteeksi.
Huomautan että muilla mittelön tasoilla vanhuus ei ole samanlainen ongelma kuin kaukaloduunissa, eikä ongelma välttämättä ollenkaan.

Kuva: mtv3.fi. On tätä epäpeliä ilmennyt ennenkin.

En tunne tarkkaa koodia, ryppy rakkaudessa

Mutta se että Yhdysvalloissa huipputason Nasa-tiedemies pidätetään syytettynä vakoiluyrityksestä Israelin laskuun tarkoittaa jotain muuta kuin mitä uutisessa lukee.
Mossad käyttää jenkkien satelliitteja, heillä on pääsy - tosin rajoitettu - käyttämään niiden palvelua, (ja viimeksi näin seurattiin pöllittyjen venäläisohjusten matkaa Kalingrandiin).
Stewart David Nozette paljasti USA:n satelliittiteknologiaan liittyviä salaisia tietoja israelilaiseksi tiedustelu-upseeriksi luulemalleen henkilölle.
Nozettella olikin v.1989-2006 esteetön pääsy salaiseksi luokiteltavaan aineistoon. Käry kävi FBI:n peiteoperaatiossa, Nozette luuli asioivansa Israelin tiedustelupalvelun Mossadin kanssa.
Eli kaikkein pyhin, CIA:lla on suorat suhteet Mossadiin ja kai FBI:lläkin, ja näiden maiden agentit ovat tehneet syvällistä yhteistyötä, viimeksi ....
On tapahtunut jotakin, ehkä juuri tapaus Artic Sean yhteydessä Mossad on tehnyt sittenkin jotain liikaa ja omavaltaisesti, mistä moinen paljastusoperaatio. Siltä näyttää.
Nämä ovat listalla tällaiset potentiaaliset tapaukset, jotka menevät ansaan, jos ansan virittäminen katsotaan muista, poliittista syistä tarpeelliseksi.
Saattaa olla että palaan tähän aiheeseen, tai sitten en.

Ulkopolitiikan oppitunti (poliittinen lähihistoria)

Hieno ja katsomisen kestävä toteutus (enkä tarkoita sitä että Jonna Järnefeltin niin kasvot kuin takapuolikin on eri maata kuin originaalilla). Jännite säilyy, on hyvä, ja nimetyt konnat kohdillaan. Ainut seikka johon kiinnitin huomiota on presidentti Halosen ja tulevan pääministeri Jäätteenmäen kohtaaminen.
Tämä käsittääkseni tapahtui aikaisemmin, ja sen tapaamisen aikana Halonen kertoi Paavo Lipposen puhuneen vähä, eikä vähäkään ohi linjan Vakoisessa talossa, mikä, kun kantautui hissukan Martti Mannisen korviin rohkaisi häntä toimimaan niin kuin toimi. Eivät ne asiakirjat silti nyt aivan pyytämättä, ja numeroa toimittamatta tulleet yllättäen kotifaksiin.
Oikean Martti Mannisen esitutkintalausunto:

"....omalta osaltani totean haluan todeta lyhesti seuraavaa:
Vaalikeskustelujen aikana kirjoitin kaksi koostemuistiota, keskeisten ulkopoliittisten kysymysten taustoittamiseksi. Koostemuistiot sisälsivät tietoja, mutta myös lainauksia ulkoministeriön Irak-muistioista. Nämä koostemuistiot lähetin faxina Anneli Jäätteenmäelle. Hän käytti koostemuistioiden sisältämiä tietoja hyväkseen meidän kaikkien tuntemalla tavalla.
Mitään alkuperäisiä asiakirjoja en ole luovuttanut ulkopuolisille, en Anneli Jäättenmäelle enkä iltapäivälehdille eikä minulla ole tietoa siitä, kuka luovutti salaiset muistiot iltapäivälehdille. En ole Keskustapuolueen jäsen."

Hienosti Pääministerissä nousi esiin tuokin tosi asia, ettei edes mikään merkittävä media halua puhua vaalitenteissä ja tilaisuuksissa oikeasti tärkeistä linjaratkaisuista, vaan suosii turvallista mutta tympeää terveydenhuollon miljardisopan keittämistä. Siinä etsitään sitten eroja eri puolueiden välillä; jos niitä löytyykin, ovat näennäisiä.
Sellaista on minidemokratia, ja merkillinen konsensus, jossa hampaaton media hymistelee mukana ja jähnää mitä epäolennaisuuksia poliitikkopuoli nyt haluaa kulloinkin keittää. Anneli teki toisin , mutta tv-mediat Maikkari varsinkin tippuivat kokonaan kelkasta, muistan, siitä että pitäisikin puhua suurista linjoista vaalikampajoissa ja vaalitenteissä.
Meillä on konsensus-kulttuuri ja kolmen suuren puolueen tuolileikki eli ketkä kaksi ovat vuorollaan hallituksessa. Kaikki ovat hyvin tietoisia siitä, että tämä oppositio-hallitus asema on tilapäinen. Puolue, jonka kanssa nyt olemme ikään kuin vastakkain, on taas pian parhaita kavereitamme, määrittelee toinen käsikirjoittaja Timo Harakka:

”Pääministeri-elokuvassa on jotain lainalaisuuksia, jotka liittyvät varsinkin suomalaiseen politiikkaan. Kuten, että täällä pitää poliitikon olla aina vastapuolen kaveri. Mikä esimerkiksi Britanniassa, Yhdysvalloissa ja Ranskassa tuntuisi oudolta ajatukselta.”

Osviittana työssä kuulemma ovat olleet britti Peter Morganin tekemät työt viime vuosilta the Queen sekä Sopimus - the Deal ja vielä Frost-Nixon.
Jep, sen huomasi, samaa kaliiberia, ja tämä on paljon sanottu.
Juuri muuallahan noita poliittisia tapahtumia ei suoraan kritisoitu kuin Talentum.com:ssa ja Aulabaarissa, joka perustettiin Duuni.netin jatkajaksi 12. joulukuuta 2003. Samaan aikaan kun Lipponen touhus omiaan Whitehousessa. Myös itse hyökkäys Irakiin, sen ennakkopuolustelut YK:ssa ym. revittiin perustoiltaan kappaleiksi. Hassua että argumentteina yritettiin juuri noita jotain sopulimedioista opittua, että eihän niissä Whitehouse-asiakirjoissa ole mitään ihmeellistä tai salaista.
Nimet, jotka uskalsivat, ovat jääneet mieleen.
Mietin että tänä aikana virtuaalisen voiman mahti on jo toinen, kuinka kävisi nyt kansalaispalautteen kanssa?

Niljake

Yksi Renny Harlinin v. 2008 Georgian sodasta kertovan elokuvan päärahoittajista istuu Georgian parlamentissa presidentti Mihail Saakašvilin tukipuolueessa. AFP:n mukaan sekopannu-vilin roolihenkilö esiintyisi leffassa melkoisena starana, eikä suinkaan hysteerisenä sotahulluna vaahtoilijana, koirana, jota Nato tukistaa. Tukisti oikeastikin.
Vain suurvallat voivat tuohon vilin tyyliin hyökätä ominpäin sotimaan, ja nekin vain kun se yleisen oikeustajun mukaan on perusteltua (esim. Kosovossa viime vuosikymmenellä). Edes Israel ei iske eikä sodi ilman johdon USA:n lupaa.
Odottaa sopii ettei Renny H:lle kelpaa Etelä-Ossetian näkökulma sodassa, ei nimeksikään. Tämä, oliko jossain Jäätävä polte II, tietysti ohittaa kaikki monimutkaiset moraaliset pohdiskelut, ja menee esipuberteetin tasolla analyysissään.

Looginen johtopäätös "lintukodosta"

Poliisiylijohtaja Mikko Paateron mukaan Suomi on yhä rikollisuuden lintukoto: Erityisesti terrorismi, lapsiin kohdistettu pedofilia ja laajat tietokonerikokset ovat suuressa maailmassa tällä hetkellä pahasti huolen aiheina.
Erittäin hyvä tietää mr Paatero, sitten ei varmaan tarvita journalistisen lähdesuojan heikentämistä. Se on jo nyt heikompi kuin meihin tavallisesti verrattavissa muissa pohjoismaissa.
Siteeratun is:n/lehtikuvan valokuva on hyvä; Paateron edessä on tyhjä tila, ikään kuin joku olisi siinä kumartuneena. Ja tyhjä tila hyvin symbolisoi muutenkin asiaa.

dukha tarkoittaa alityydyttynyttä oloa

Yksi syy erilaisten riippuvuuksien lisääntymiseen löytyisi yhteiskuntamme ajatusmaailmasta, joka lisäämällä alityydyttynyttä oloa puolestaan aiheuttaa depressiota ja lisää addiktioita.
Tiedettä mutta vastaa fenomenologisesti buddhalaista dukhaa.
Alkoholilla tai pelaamisella ja vastaavalla addiktoitumisella yritetään taistella masentavaa dukhaa vastaan. Tuoreen sosiologian alaan kuuluvan ranskalaistutkimuksen mukaan yksi syy erilaisten riippuvuuksien lisääntymiseen löytyy yhteiskuntamme ajatusmaailmasta.
Epäilemättä, se on alkoholimyönteinen useitakin syistä.
Alkoholilla on yksilöä erillistävä, egoismiin a varjominän kehittymiseen ohjaava vaikutus.
Yksilökeskeinen suoritusyhteiskunta taas tekee ihmiselle jotain sen tapaista, ettei hän voi enää tuntea olevansa ehjä ja täydellinen. Tässä kyllä mielestäni asiaan osallinen on myös kansankirkko luterilaisine moraaleineen.
Ihmisellä ei ole enää tunnetta, että hän on tehnyt jotain hyvin loppuun asti, kiteyttää sosiologian professori Pekka Sulkunen /is.
Alkoholiriippuvuutta käsiteltäessä viitataan entistä useammin probleemaan, joka muotoutuu ihmisen aivoissa. Tästä ajattelusta on johdettu tuo ajatus tutkijat pystyisivät selittämään riippuvuuden syyt tieteellisesti. Aika rankkaa materialismia, jos saan sanoa, ja henkisesti kysymystä katsoen varsin yleinen virhepäättely.
Mutta riittääkö aivojen addiktioon johtavan toiminnan tunteminen siihen, että voimme hoitaa addiktioita, kuten päihdeongelmia? Sulkunen kysyykin.
Ei. riippuvuus on henkinen sairaus, jota aivoja simuloimalla ei voida kuin turruttaa.
Ihmisen minätietoisuus syntyy tämän infernon kautta, kesti se matka sitten, kuinka kauan tahansa, elämiä. Prosessin hidastaminen ei keinoin ei useinkaan auta kuin hetkellisesti.

Kun likainen paperi puuttuu ...

Ilman oikeudenkäyntiä Ylen holtittomien skuuppailujen käsittely jää Julkisen sanan neuvoston vastuulle, ja siellä taas istuu pöydän päässä heppu jonka tv-uutisissa kuulin kertovan, ettei journalistisessa tiedonjulkistamisessa "ole mitään sääntöjä".
Onkohan gubella koko elämä mennyt muutenkin hukkaan?
Nyt kun Ylen toimitusjohtaja Mikael Jungner tieämmä painotti Ylen Ykkösaamussa, että oikeudenkäynti olisi se keino, jolla totuus muutaman viikon takaisen Silminnäkijä-ohjelman väitteiden paikkansapitävyydestä selviäisi, hän tekee taas yhden virheen lisää: hän yrittää siirtää todistustaakan, joka on hänen johtamallaan yhtiöllä ja toimituksella.
Tietenkään tähän ei pidä alistua, vaan väitteen esittäjällä on luovuttamaton velvollisuus todistaa väitteensä todenperäisyys, tai perua se. Tällaista ennakkotapausta ei saa muodostua, jossa todistamistaakka vaihtaa paikkaa. Vain syyllisyys todistetaan, ei syyttömyyttä.
Jos ei ole savuavaa asetta tai likaista paperia ollaan aina heikoilla, ja luulisi `kele olevan aivan itsestään selvää ettei yksi vihjetieto riitä minkäänlaiseen kohteen ryvetykseen.
Ilmeisesti JSN:ssä istuvista jauhopäistä ei ole ainakaan mitään apua tämän prosessin periaatteiden sisäistämisessä. Se ratkaisee, onko ohjelman esittämispäätöksessä käytetty journalistista harkintaa.
Nähtävästi ymmärätämättä edes, mitä tuo hienolta kalshkahtava termi tarkoittaa.
Kuva: NSF/Zina Deretzky.

Taas saatavilla, se kadonnut musta sivumme

Aikanaan Journalisti-lehdessä julkaistu artikkeli yhdestä historiamme synkästä sivusta. Verestetään, ei hukkune toista kertaa. Tässä tekijän Jaakko Mäkisen terveisin, nk. Irakgate:

Vuoden 2002 lopulla Yhdysvallat tiedusteli n. 50 valtiolta haluja osallistua Irakin kriisin jälkihoitoon, jos tilanne päätyy sodaksi. Suomen hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen valiokunta (UTVA) muotoili Suomen vastauksen 4.12.2002. Se korosti kriisin ratkaisemista YK:n päätöslauselman 1441 pohjalta, turvallisuusneuvoston päättämällä tavalla. Kaikki osallisuus mahdollisen sodan jälkeisiin toimiin kytkettiin YK:n ja vain YK:n toimintaan. Viisi päivää myöhemmin (9.12.2002) pääministeri Paavo Lipponen selosti Suomen näkemyksiä Washingtonissa ensin presidentti Georg W. Bushille ja sitten varapresidentti Richard Cheneylle. Tästä keskustelusta käytiin ensimmäinen kina.

28.2.2003 Yhdysvaltain varaulkoministeri Marc Grossman piti briifaustilaisuuden Irakin tilanteesta noin 30 maan edustajalle. "Kutsutut edustivat Grossmanin mukaan maita jotka olivat luvanneet yhteistyötä ja apua Yhdysvalloille Irakin osalta", kertoi UM:n salainen muistio. Suomen eduskuntavaaleihin oli aikaa enää 16 päivää.

Oppositiojohtaja Anneli Jäätteenmäki kritisoi jo tammikuussa 2003 Lipposen Washingtonin puheiden sisältöä, ja lisäsi vauhtia maaliskuun alussa, saatuaan tietoja Grossmanin tilaisuudesta. Hän epäili Lipposen kytkeneen Suomen sotayhteistyöhön Yhdysvaltain kanssa ja arveli ulkopoliittisen johdon ainakin olleen asiassa eriseuraisen. Paavo Lipponen uhkaili treillä nahkurinorsilla.

Median yleislinja oli torjua Jäätteenmäen väitteet, jopa aggressiivisesti:
"Pitkin matkaa Jäätteenmäen kritiikissä on ollut enemmän kepeitä heittoja ja puolivillaisia vihjailuja kuin todennettavia asia-argumentteja. Tähänastinen huippu kuultiin MTV3:n vaalitentissä torstai-iltana. Keskustajohtaja antoi ymmärtää, että Yhdysvallat pitää Suomea Lipposen lupausten vuoksi osana Irakin vastaista liittoutumaa", laukoi Turun Sanomat pääkirjoituksessaan 8.3.2003.

TS:n puolustukseksi voi tietysti sanoa, ettei vielä tuossa vaiheessa ollut tiedossa, mihin Jäätteenmäki kritiikkinsä perusti. Siihen meni vielä kolme päivää.

VUOTO ILTAPÄIVÄLEHDILLE

Ilta-Sanomat ja Iltalehti saivat 10.3.2003 pyytämättä ja yllättäen kopiot kahdesta UM:n salaiseksi leimatusta asiakirjasta. Ensimmäinen käsitteli Paavo Lipposen tapaamisia 9.12.2002 presidentti Georg W. Bushin ja varapresidentti Richard Cheneyn kanssa. Toinen käsitteli USA:n varaulkoministeri Marc Grossmanin briifaustilaisuutta.

UM teki asiasta rikosilmoituksen. Poliisitoimet käynnistyivät siis nimenomaan ip-lehdille suunnatusta vuodosta. Poliisikuulustelussa IS:n toimittajat aikanaan arvioivat lehden saaneen kokonaiset asiakirjat, ei vain niistä tehtyä muistiota, kuten sittemmin, myös poliisitutkinnassa, osoittautui olleen Jäätteenmäen laita. Ilta-Sanomissa prosessin teksteistä pääosan teksteistä kirjoittanut toimittaja Pekka Ervasti esittää asian kirjassaan "Irakgate" samoin. IL:n toimittaja vetosi lähdesuojaan ja kieltäytyi vastaamasta poliisin kysymyksiin.

Se, että asiakirjat olivat kokonaisuudessaan IS:n hallussa, ei siis ole huhu, vaan toimittajien poliisitutkinnassa kertoma, jonka UM:n kommentit vahvistivat. Se, että ne olivat tämän vuoksi myös HS:n käytettävissä on toki päättelyä, mutta tämän tasoisessa jutussa olisi naivia uskoa toisin. Ainakaan oma-aloitteisesti.

Tuoreeltaan 11.3.03 iltapäivälehdet julkaisivat pieniä otteita asiakirjoista. Ne uutisoivat, että Bush "ylisti Suomea hyväksi yhteistyökumppaniksi ja kiitti Suomen hallitusta Irakin tilannetta koskevista kannanotoista ja liittymisestä koalitioon". "Lipponen puolestaan kiitti Bushia johtajuudesta pyrkimyksissä rakentaa kansainvälistä koalitiota". Ne kertoivat myös, että "Lipponen kiitti Bushia globaalista johtajuudesta" terrorismin vastaisessa toiminnassa.

Molemmat ip-lehdet selostivat myös Grossmanin tilaisuutta. IS antoi tosin enemmän tilaa Max Jakobsonille, jonka mielestä Jäätteenmäen kritiikki "on hakemalla haettua saivartelua". Grossman-tilaisuus oli Jakobsonin mukaan tavallinen tiedotustilaisuus: "On hyvä käydä kuuntelemassa, mitä sanotaan. Aivan typerää on kuvitella, että osallistuminen merkitsisi liittymistä USA:n liittolaiseksi", hän väitti. Virheellisesti, kuten kohta näemme.

IL oli kriittisempi: "Grossmanin isännöimää tilaisuutta kutsuttiin nimellä "coalition briefing". Jo nimitys kertoo, että kyseessä ei ole tavanmukainen tiedotustilaisuus vaan paremminkin eräänlainen koordinaatiokokous".

Muut lehdet uutisoivat ja kommentoivat vuotoa seuraavana päivänä. Perin mielenkiintoista oli, että Jakobsonin lausuntoja IS:ssa lainattiin usein laajemmin kuin tietoja asiakirjoista. Ulkoministeri Erkki Tuomioja ja Paavo Lipponen selittivät USA:n edustajien ymmärtäneen asiat vähän väärin, ja saivat selityksensä läpi mediassa liki kritiikittä.

"Ulkoministeri Erkki Tuomiojan (sd) mukaan muistio tarkoittaa tilannetta, jossa Suomi, kuten käytännössä lähes kaikki muutkin maat, liittyi laajaan terrorismin vastaiseen koalitioon", selosti Turun Sanomat 12.3.03. Kalevan pääkirjoitus toisti saman Tuomiojan lausunnon, mutta osoitti hieman ymmärtämystä myös Jäätteenmäelle:

"Jäätteenmäellä ei selvästikään ole ollut tarkkoja tietoja asioista ainakaan siinä vaiheessa kun hän otti hallituksen tulilinjalle Irakin tähden. Julkisuuteen vuodettu salainen raportti tekee kuitenkin Jäätteenmäen kritiikin ymmärrettävämmäksi".

Grossman -tilaisuus selitettiin yleisesti, Jakobsonia mukaillen, tavalliseksi tiedotustilaisuudeksi. Syntyi vaikutelma, että toimittajat ajattelivat Jäätteenmäen käyvän vaalikampanjaa ja olevan siksi epäluotettavan, mutta uskoivat ehdokkaiden Lipposen ja Tuomiojan puhuvan totta viran puolesta ja Jakobsonin muuten vain. Voi kysyä, ovatko toimittajat todella näin sinisilmäisiä, vai tehtiinkö vähän tarkoituksenmukaisuusvalintaa.

HYMYN PALJASTUS

Helmikuussa 2004 Hymy julkisti koko UM:n muistion Lipposen tapaamisista Bushin ja Cheneyn kanssa. Ilmeni, että Bushin kiitokset Suomen liittymisestä koalitoon oli kirjattu Irak -otsikon alle. Irakista keskusteltaessa "Lipponen kiitti Bushia johtajuudesta pyrkimyksissä rakentaa kansainvälinen koalitio". Keskustellessaan Cheneyn kanssa Irakista "Lipponen totesi yhteistyön olevan tärkeää koalition säilyttämiseksi". Kyseessä on siis Suomen UM:n muistio. Nyt oli kiistatonta, että Tuomiojan ja Lipposen selitykset väärinkäsityksestä, Irakin sekoittamisesta terrorismi-koalitoon, olivat perättömiä.

Toki Lipponen kiitti Bushia myös siitä että "Yhdysvallat päätti viedä Irakin kysymyksen YK:n käsiteltäväksi", mutta silti hänen puheidensa ja UTVA:n 4.12.02 kannanoton välillä on ristiriita. UTVA ilmoittautui mukaan vain YK:n toimintaan, ei USA:n johtamaan koalitioon.

Vaikka median v. 2003 toistelema väite, "Suomen linja ei ole missään vaiheessa ollut epäselvä: tuemme YK:ta" (Kaleva 14.3.2003), oli sinällään tosi, siitä hiukka kiusallisesti unohtui pois, ettei epäilyksen ja eikä Jäätteenmäen esittämän kritiikin kohteena ollut Suomen, vaan Lipposen linja, joka mitä ilmeisimmin oli ollut osin eri kuin muilla ulkopolitiikan päättäjillä. Myös Pekka Ervasti viittaa "Irakgate" -kirjassaan tähän ristiriitaan:

"Lipponen laski, että Yhdysvallat hyökkää Irakiin joka tapauksessa, ja Suomi voi vain tukea hyökkäystä. Hän uskoi, että YK antaa lopulta valtuutuksen sotilastoimiin. Ulkopoliittisen johdon keskusteluissa Lipponen vastusti jokaista sellaista ratkaisua, joka oli ristiriidassa tämän hyökkäysteorian kanssa, eräs asiantuntija tulkitsee". [Lipposen ennustus meni joka kohdaltaan pieleen. Epäilen, että "Suomi voi vain tukea hyökkäystä" edusti vain hänen omaa mielihaluaan].

Ristiriitatulkinta saa tukea Lipposen puheesta SDP:n puoluevaltuustossa. "Vielä ei edes tiedetä mitä mieltä [YK:n] turvallisuusneuvoston pysyvät jäsenet lopulta ovat", hän väitti (Aamulehti 5.3.03). USA:n hyökkäys alkoi vain pari viikkoa myöhemmin.

Hymy paljasti myös sen, mistä iltapäivälehdet olivat täysin vaienneet, Lipponen oli kaupannut varapresidentti Cheneylle AMOS-kranaatinheitinjärjestelmää. Aseviennissä Suomen ulkopolitiikan keskeinen opinkappale on, ettei aseita viedä kriisialueille eikä sotaakäyviin maihin. Lipponen poikkesi tästä periaatteesta.

Pekka Ervasti selittää IS:n vaikenemista kirjassaan: "niiden kauppaamisesta Yhdysvaltoihin oli tiedotusvälineissä ollut useita juttuja jo aikaisemmin. Se ei ollut enää uutinen". Selitys haiskahtaa selittelyltä. Ei Patrian pyrkimyksiä myydä AMOS Yhdysvaltoihin kovin näkyvästi oltu uutisoitu, mutta se ei ole pääasia. Kun Lipponen tarjosi niitä samassa yhteydessä, jossa osapuolet kiittelivät toisiaan Irakin vastaiseen koalitioon osallistumisesta, Amos -tarjous sai aivan uuden merkityksen.

Hymyn paljastus muutti tilanteen lopullisesti, eikä media voinut enää puolustautua tiedon puutteella. Jäätteenmäki oli osunut Washington-keskustelujen arvioissaan hyvin lähelle totuutta. Sen sijaan Lipponen ja Tuomioja olivat antaneet medialle perättömiä lausuntoja, vastoin parempaa tietoaan. Tästä median valtaosa kuitenkin vaikeni.

MARTTI FAVORININ TODISTAJALAUSUNTO

Lisää tärkeää aineistoa tuli julkiseksi, kun oikeudenkäynti Jäätteenmäkeä ja Martti Mannista vastaan alkoi 3.3.2004. Esitutkinnassa poliisi kuuli todistajana UM:n tietohallintojohtaja Martti Favorinia. Grossman-muistiosta hän totesi:

"Koko asiakirja ja jopa sen olemassaolo on salaista. Tältä osin ei haluta kertoa edes sitä, että Suomi on ollut mukana tällaisessa tapahtumassa. Esimerkiksi Ruotsin ei haluta tietävän tällaista, koska siitä saattaa olla haittaa Suomen ja Ruotsin välisille suhteille".

Favorin lausunto nykäisi maton Max Jakobsonin maaliskuussa 2003 tarjoilemien selitysten alta. Sekä Jakobsonin väittämä "tavallisesta tiedotustilaisuudesta", että Favorinin lausunto eivät voi olla totta, jompikumpi on väärässä. Favorin puhui poliisikuulustelussa todistajana, totuusvelvollisuuden sitomana ja rangaistusuhan alaisena. Elekäläinen Jakobsonilla ei ollut lehdille puhuessaan edes poliittista vastuuta.

Oikeudenkäyntiselostuksissaan media kuitenkin vaikeni Favorinin lausunnosta lähes täysin. Se oli kaksinverroin outoa, sillä lausunto on esitutkintapöytäkirjan ainoa kohta, jossa vuotojen aiheuttamia vahinkoja - jotka puolestaan olivat peruste syytteille - edes yritettiin perustella.

Elokuussa 2003, pari kuukautta Jäätteenmäen eron jälkeen, Erkki Tuomioja väitti STT:n haastattelussa, että "Jäätteenmäki olisi saanut Irak-tiedot pyytämällä" (HS 17.8.03). Olisiko, oli poliisi kysynyt kuukautta aikaisemmin Favorinilta:
"Vastaus olisi ollut kielteinen", arvioi Favorin. Myös tämän lausunnon media sivuutti.

TOIMITTAJAT JAHTAAVAXUOTAJAA

"Oppositiojohtajana ja pääministerinä Jäätteenmäki on viljellyt pitkin kevättä puolitotuuksia tai valheita Irak-kiistan ympärillä", väitti Helsingin Sanomien päätoimittaja Janne Virkkunen 20.6.2003, Jäätteenmäen jouduttua eroamaan pääministerin paikalta. Virkkunen oli osin oikeassa, mutta moralisoinnista vei terän se, että maan suurin sanomalehti oli katsonut läpi sormien Lipposen ja Tuomiojan pitkin kevättä viljelemiä puolitotuuksia tai valheita. Median suhtautumisessa toisaalta demarijohtajien, ja toisaalta Jäätteenmäen vilppiin on dramaattinen ero.

Eduskuntavaalien 2003 jälkeen media keskittyi etsimään vuotajaa. Toimittajat olivat kuitenkin tässä kaksinaamaisia. Se vuoto, joka käynnisti poliiisitutkinnan, eli IS:n ja IL:n saamien asiakirjojen alkuperä, ei kiinnostanut. Kaikki vaiva suunnattiin sen selvittämiseen, mistä Jäätteenmäki sai tietonsa. Tätä tilannetta Jäätteenmäki ei sitten hallinnut lainkaan, vaan päätyi sekaviin selityksiin, ja sitä myöten katastrofiin. Jäätteenmäki avustajineen osoitti ällistyttävää ammattitaidottomuutta, mutta se ei todista median (eikä Lipposen) peliä puhtaaksi.

Jäätteenmäen kujanjuoksu alkoi IS:n 8.5.2003 julkaistusta artikkelista "Salainen Irak-muistio vuoti ensimmäiseksi Jäätteenmäelle?" Asian esittäminen kohu-uutisena, kuin uutena tietona oli kahdella tapaa erikoinen ratkaisu. Jäätteenmäki oli kertonut salaisista asiakirjoista jo ennen vaaleja, ainakin MTV3:n vaalitentissä 6.3.2003. Lehdet kertoivat tentin jälkeen: "Jäätteenmäki perusteli näkemyksiään haltuunsa saamillaan asiakirjoilla" (Aamulehti 7.3.03). Mitä muuta kuin salaisia tällaiset asiakirjat saattoivat olla?

Yhä pahempaa, IS uutisoi asian jo 15.3.03 , päivää ennen vaaleja, liki samalla otsikolla "Jäätteenmäki paljasti ensin tietoja salaisesta raportista". Otsikko kuvaa hyvin artikkelista välittyvää hätäännystä, joka saattoi olla seurausta alkavasta, alunperin nimenomaan IS:ään ja IL:ään kohdistuvasta poliisitutkinnasta. Artikkeliin oli haastateltu Anneli Jäätteenmäkeä, jolta lähes kerjättiin Irak-kritiikin peruuttamista. Sitä kerjäsi toimittaja, jolla oli täydelliset kopiot keskeisistä asiakirjoista. Perin mielenkiintoista.

Kaikkiaan median vuotajajahti osoitti, että suuri osa toimittajista piti tärkempänä sitä mistä Jäätteenmäki sai tietonsa, kuin sitä mitä Washingtonissa todella tapahtui. Tärkeysjärjestys on outo. Juha Keskinen totesikin Iltelehdessä 12.3.2003: "Kun oppositiojohtaja Anneli Jäätteenmäki nosti esiin Irak-politiikkamme ristiriitaisuudet, monet poliitikot ja lehdet kiiruhtivat tuomitsemaan hänet. Asian selvittämisestä ei niin tuntunut väliä olevan."

Toimittajat osoittivat lisäksi kaksinaismoraalia suhtautumisessa salaisiin asiakirjohin. Tiedotusvälineet tuskin ovat jättäneet julkaisematta yhtään salaista asiakirjaa sillä perusteella, että sen vuotaminen on ollut rikos - tällaisilla paljastuksilla pikemminkin ylpeillään. Irak-jupakassa asia oli päinvastoin, vuotajan teon rikollisuudella iskettiin raskaasti Jäätteenmäkeä. Salaisista asiakirjoista otteita julkaisseet iltapäivälehdet olivat sankareita, Jäätteenmäki roisto. Mitään selitystä tähän epäloogisuuteen ei ole koskaan esitetty.

Professori Keijo Korhonen kommentoi 16.5.2003 kolumnissaan mm. Ilkassa Jäätteenmäen asemaa: "Kun Lipposen keskustelumuistiot laadittiin, kansanenedustaja Jäätteenmäki ei ollut hallituksen jäsen. Hän ei ollut ulkoministeriön virkamies eikä millään muullakaan tavalla virkavastuuasemassa. On yhdentekevää, vilauttiko hän journalisteille omia muistiinpanojaan vai suoraa kopiota Lipposen Washingtonin-muistiosta. Riippumatta siitä, miten Jäätteenmäki oli tiedot haltuunsa saanut, hänellä oli täysi oikeus saattaa silloinen pääministeri poliittiseen vastuuseen tekosistaan".

Korhosen argumentti on loogisempi kuin median uusmoralismi. Näin siitäkin huolimatta, että Jäätteenmäeltä oli ehdottomasti poliittinen virhe hankkia vuotaja presidentin kansliasta. Hänellä oli täydet mahdollisuudet päästä pääministeriksi, jonka täytyy pystyä luottamukselliseen yhteistyöhön presidentin kanssa. Oman tiedottajan hankkiminen presidentin kansliasta, preseidentin selän takana, ei ollut kovin välkky idea.

Viikonvaihteeksi: tunsimme chin keskuudessamme

Toiset todellisuudet olivat 1970-luvulla jotenkin enemmän läsnä kuin esimerkiksi nykyään. Nähtiinhän silloin ufojakin, HS maalailee tuosta paskanheittäjä Arto Halosen Magneettimies-elokuvasta.
Paskaa, paskaa, ihmisen paskaa. En voi mitään, mutta nämä jumalanteatterilaiset ovat jääneet näin mieleeni paskankäsittelystä Oulun kaupungin teatterista. Se oli yhtenä 1980-luvun nuivista vuosista.
Miten se olikaan niin hengetöntä ja nuivaa? Ilman sitä pohjaa ei tuota, mitä Leena Virtanen kirjoittaa varmaankaan voitaisi tunnistaa todeksi, ja ei olisi mahdollista verrata aikakausia keskenään.
Silloin Chi toimi vielä maanpiirissä, kosminen energia, joka ravitsee lapsensa. Kaikki, jotka tunsivat tämän todellisuuden henkisen voiman värittävän ja rauhoittavan läsnäolon olemuksessaan, kaipaavat sitä. Asian, kun otan puheeksi, olen kuullut jopa parahduksia.
Ontologinen kysymys, josta ei ole paljon puhuttu.
Mutta kun aloin kysellä, ilmeni että on sitä hyvinkin mietitty, miten maailma muuttui henkisenä kokemuksena kun vallankumouksellisen mystiset vuosikymmenet menivät ohitse.
kuvasiteerauslähde.

Sopupeli natsien kanssa ei unohdu

On ainutlaatuista Euroopassa, että Suomessa voidaan yhä ylistää natsi-Saksan johtajan Adolf Hitlerin aseveljeä, ruotsalainen kirjailija Henrik Arnstad /hs.
Rankaa variskin, kun pohjat poseeraavat niissä yhteiskuvissa, ja meikäjannut ne esittelevät niitä pokkana siellä ja täällä ulkomaisille vierailleen kuin mitään.
Arnstad ei välttämättä tiedä kaikkea, miksi laitavasemmisto, esimerkiksi Esko-Juhani Tennilä pitää Mannerheimia "monipuolisena henkilönä", ja harkitsee stundmanin hommia jos joskus Harlin-Selin produktion saa leffansa teon käyntiin.

Ruåttalainen väittää Hitlerin jopa ehdottaneen v. 1939 rajojen ottoa, mutta suomalaisten halunneen ryhtyä valtaamaan Suur-Suomea. Mahdollista sekin, ja siksi ehkä natsit noita karttoja uusista rajoista kyselivätkin.
Panin kyssän (turhaan) , onkoo tuosta oikeaa lähdettä,
että natsit jopa yrittivät hillitä suur-suomi-hörhöjämme pyrkimyksissään?

Tämä maa on minun

Istun tässä baaritiskillä pitämässä päänsisäistä palaveria. Joku asiakas ja the baarimikko just tuossa juorusivat jostain henkilöistä, kapakoissa pyörinyt, jonka ilmisesti mäkin tunnen, pälyilystä päätellen: "Oli jo Henkan aikaan (tään mestan paikalla) aika deegun oloinen .."
Juu,
ovatkohan itte milloin viimeksi peiliin vilkaisseet?
menopaussi puhuu, ja siellä puhutaan asiaa.
Lisäksi tässä hiljan kuulin n. 125 v. vanhan juorun, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Juhani Aho tuli v. 1886 toimittajasi Savo-lehteen, ja Minna-ressu ei tajunnut että sillähän oli pieni varaus päällä, ja luuli vapaaksi riistaksi. Tulehtuma kaupungin eliitissä ja älymystössä.
Varmaan saisi suuruuksista, sitä he olivat, sellaisen aikamme ihmissotkusarjan, kesti jotain kaksi vuotta. Monesti mietinkin erästä Vänärillä kiveen hakattua juttua. Se on tuolta ajalta. Kivi on kova dokkari.
Hyvää jazzia, ja illalla Tokela ottaa skittan käteen, akustisesti, en ole kuullut.
Täältä tähän.

kuva: joku äkisti vähän saman näköinen tiski.

Alla: Elisabeth Järnefelt, kolmiodraaman osapuoli.

Avaruudessa jotakin vaalirahakohuakin suurempaa

G
a
l
a
k
s
i
e
n
r
a
k
k
a
u
s
Galaksien törmäys kaukaisuudessa näkyy tässä Esan avaruusteleskooppi Hubble ACS:n kuvassa. Valon tänne ehtiessä näyttää, että hävitys olisi loppuvaiheessaan, ja uusi alku rakentumassa. Tuon arvion mukaan 250 miljoonan valovuoden päässä (jos oletetaan että ulkoavaruus on kolmiulotteinen) jossain ravun tähtikuvion kätköissä.
sarja.
Huima mittakaava: törmänneiden galaksien sadat miljardit tähdet ovat sulautuneet yhteen yhdeksi jättimäiseksi tähtiryhmäksi, nimeltä NGC 2623, jonka keskuksessa toimii valtavan kokoinen mustaksi aukoksi kutsuttu gravitaatiovoiman keskus, missä aine katoaa ei-aineelliseen muotoon, rinnakkaistodellisuuteen, jonka Stephen Hawkingin esitti matemaattisena teoriana.

Lakiin vedotessa olisi hyvä olla laki selustassa

-Kansainvälisen lain perusteella syyttäjä vaatii Paavo Salosen luovuttamista, syyttäjä Vladimir Markin sanoo uutistoimisto Interfaxin haastattelussa.
Kyse on julkisuudessa paistatelleesta tapahtumasarjasta, jossa suomalaismies kaappasi puolivälissä huhtikuuta takasin Suomeen aiemmin Venäjälle kaapatun poikansa, ja tuli rajan yli poikansa kanssa Suomeen diplomaattiauton takakontissa.
Suomi on useaan kertaan suostutellut Venäjää ratifioimaan kansainvälisen lapsikaappaussopimuksen, mutta turhaan.
Nyt se soppari olisi tarpeen, sillä ei ole olemassa toista yhtä vahvaa luovutussopimusta. Suomella olisivat vaihtoehdot vähissä, jos Venäjä olisi toiminut oikeusvaltion lailla ja varautunut tällaiseen(kin) tilanteeseen.
Toisekseen mies joutuu Suomessa syytteeseen teoistaan.

Medianäytelmä joka on jo, paisuu kuin vehnästaikina, selkkauksena vakavimmasta päästä Suomen ja Venäjän välillä.
Oikealla siteeratussa kuvassa muuan asiassa aktiivinen, akateeminen yksityishenkilö.

Viimeinkin, HPB

Sanojen kieltäjä on valepukuinen kirjojen polttaja.
Seuratkaa korkeita korulauseitani.
Wikipedian on viimein avannut asiallisen suomalaisen sivun Helena Petrovna Blavatskysta. Edellinen oli tyylistä sekä vääristä & vääristelevistä tiedoistaan päätellen lähinnä läntisen uskisfundamentalismin heiniä. Häpeäksi koko Wikipedialle, ja seurasin, kuinka kauan sivu voi tuolta näyttää.
Hyvä, vaikka kuten tiedetään, näissä dissaukissa lyövät kättä selkäinsä takana materialistit ja uskonfundat. Eli edelliset eivät välttämättä ole halukkaita puuttumaan jälkimmäisten tohotukseen muuta kuin siltä osin, jos ja kun he vääristelevät kovan luonnontieteen tutkimustuloksia omiin tarkoituksiinsa. Toivottavasti Blavatsky-sivu pysyy nyt tuossa kuosissaan.
HBP puhui myös itse (pyrkijöille):
Salatieteessä vallitsee kummallinen laki, jota on todettu ja todistettu tuhansien vuosien kokemuksella; eikä se — tuskin ainoassakaan tapauksessa — ole jäänyt todistusta vaille niinä vuosina kun Teosofinen Seura on ollut olemassa. Niin pian kuin joku lupautuu "pyrkijäksi", esiintyy määrättyjä okkultisia seurauksia. Näistä ensimmäinen on se, että kaikki, mikä on piilossa ihmisen luonnossa, paiskautuu pinnalle: hänen virheensä, tapansa, ominaisuutensa tai tukahdetut halunsa, olkoot ne hyviä, huonoja tai siltä väliltä.
Esimerkiksi jos ihminen on turhamainen, aistillinen tai kunnianhimoinen — joko perimiltään taipumuksilta tai karmallisista syistä — nämä paheet purkautuvat varmasti näkyviin, vaikka hänen olisikin onnistunut tähän saakka niitä salaamaan tai tukahduttamaan. Ne nousevat vastustamattomasti pinnalle, ja hänen täytyy taistella sata kertaa kovemmin kuin ennen, kunnes hän tappaa kaikki sellaiset taipumukset itsessään.
Jos hän toiselta puolen on hyvä, antelias, siveä ja pidättyväinen tai jos hän omaa minkä tahansa tähän saakka uinailleen ja salatun hyveen, pyrkii sekin päivänvaloon yhtä vastustamattomasti kuin kaikki muukin. Siten sivistynyt ihminen, joka kammoten pyhimyksen mainetta pukeutuu naamioon, ei enää kykene salaamaan oikeata luontoaan, oli se alhainen tai jalo.
Tämä on muuttumaton laki okkultismin alueella. Sen vaikutus on sitä huomattavampi, mitä vakavampi ja vilpittömämpi pyrkijän halu on ja mitä syvemmin hän on tuntenut lupauksensa todelliseksi ja tärkeäksi.
suom. Pekka Ervast, Ruusu-Risti — 01/1932

Siinä väittäjä missä uskoja

Uutisen kirjoittanut toimittaja ei ollut tarkistanut valokuvaajan kertomuksen toden-
peräisyyttä muista lähteistä, Helsingin hovioikeus katsoi punnitessaan uutista, joka koski oikeustieteen tohtori Kari Uotin käyttäytymistä oikeustalolla.
Väärän uutisen mukaan hän olisi äsähtänyt valokuvaajalle, ja esittänyt tälle uhkauksen kurittamisesta. Hovioikeus ei löytänyt väitteille näyttöä ja piti niitä loukkaavina. Rapsahti molemmille, sekä kirjoittajalle että tälle juttua iskeneelle kuvaajalle.
Pikku juttu, jossa kuitenkin vaaditaan tarkistamaan "kertomuksen todenperäisyys muista lähteistä."
Herää enää kysymys, miten suuri pitää uutisaiheen olla, että tämä looginen, ja sanomattakin selvä sääntö, voidaan panna syrjään?
En tiedä.
Isoista asioista tulee mieleen erikoinen muslimitaistelija Osama bin Ladenin piiritys ToraBoran vuoristossa Afganistanin ja Pakistanin rajalla vuoden 2001 joulukuussa. Tämä muka huippukohde saartorenkaan sulkeneiden sotilaiden oli pakko päästää pakenemaan ilman että laukaustakaan ammuttiin. Se oli heidän maineensa.
En julistanut uskomatonta tietoa, toinen lähteistäni oli nk. suora, ennen kuin sain varmennettua faktat vähintään kahdesta toisistaan riippumattomasta lähteestä. Siihen meni aikaa, mutta lopulta toimi.
Eivät ihmiset tähän osaa suhtautua, liian suurta, kai, mutta se on eri asia.
Toinen seikka, jota en ymmärrä. Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Pekka Hyvärinen sanoi tv-uutisissa, ettei olisikaan olemassa sääntöjä tiedon varmentamisesta.
Häh? ja siinä asemassa.
Vaikka ne tiedon julkaisemisen ehdot seisovat jo 100 vuotta vanhassa toimittajan huonetaulussa, kaikki tarpeellinen, ne osaa nuo pöntöt hovioikeudet lotikoida perusteiksi tärkeileviin pikku ratkaisuihinsa, ja sääntöä noudattavat myös ne, joille pitävän tiedon hankinta on rankka elinehto: usein ylikansallisessa asemassa toimivat salaiset tiedustelupalvelut.